Opettajan elamaa Suomessa ja Ruotsissa

Turun yliopistossa suoritettujen perustutkintojen jlkeen sain tit opettajana Paraisilta kahdeksi vuodeksi. Koska tyt loppuivat, niin oli suunnattava kurssi Ruotsiin, jossa siihen aikaan oli runsaasti kotikielen opettajan virkoja haettavana.

Hersin uuteen todellisuuteen Eskilstunassa. Kuljeskelin pitkin kytvi viikkoja, ennen kuin psin vhitellen tyn alkuun. Yksinisyytt ja tyhjyytt korosti sekin, ett olin ainut suomenkielinen opettaja Skogstorpin rehtorialueella. Taakkaa lissi se, ett jouduin opettajaksi neljlle koululle. Oli vhn vaikea organisoida tyt, koska minulla ei ollut omaa autoa. Jouduin turvautumaan toisten apuun ja pyrn.

Aika nopeasti kohtasin ruotsalaisen rasismin. Paitsi suomen kielen heikko asema niin jouduin suoranaisen terrorin kohteeksi. Pyrni varastettiin usein siit huolimatta, ett se oli sistiloissa. Samoin kuulin jatkuvasti finnjvel-huutoja ja huutoja, mit sin tll teet.
Koulu ei tehnyt mitn. Ei edes puhutellut oppilaita.

Vlill kvin Suomessa auskultoimassa valmistautuakseni ptevksi opettajaksi. Samalla etsin tit Suomesta, mutta niit ei lytynyt. Ei auttanut muu kuin palata Ruotsiin. Tll kerralla valitsin Upplands- Bron. Oletin maaseudulla olevan rauhallisia lapsia, mutta siell vasta menoa ja meteli riitti. Kahden vuoden pst onnistuin saamaan tit Tukholman Tenstasta luokanopettajana. Se olikin parasta aikaa lhes 10 vuoden Ruotsissa oleskelun aikana. Jringen koulun oppilaista ja opettajista noin puolet oli suomenkielisi. Jouduin kuitenkin sielt sitten jatkamaan Tenstan Kmpingen ylasteen opettajaksi ja seuraamaan oppilaitani sinne Jringest. Olin ollut mukana taistelussa saada suomenkielist opetusta mys ylasteella.

Kmpingen koulu oli tysin siirtolaisvaltainen. Siell opiskeli yli sataa kansallisuutta ja opetettiin noin 60 kotikielt. Jouduin kuitenkin erimielisyyksiin rehtorin kanssa moittiessani koulun huonoa kuria ja jrjestyst. Hn kehotti minua muuttamaan Suomeen.

Otin kehotu