Visar resultat för..."Bookea"

Hun bare gråt, og gråt og gråt. Inne dundret musikken videre, de brydde seg ikke. Hun klarte ikke å gråte seg tom, hun så bilder foran seg, hun så Kurt som satt på en benk, hun så et par blå øyne, hun så Pernille som fersk skolejente, hun så en to år gammel Monica som løp inn i armene hennes. «Nei, nei, nei, hva har jeg gjort?». To 15-åringer møtes i Molde sommeren 1978, et møte som definerer deres liv. Kurt er mobbeofferet, Mona er oslojenta som har sklidd ut og som moren har tatt til Nordvestlandet for å redde framtiden hennes. I møte med voksenlivet blir kjærligheten stilt på harde prøver når en tøff musikkbransje, rus og sykdom gjør sitt for å tære på forholdet. Hvor mye kan en tilgi selv fra den en elsker? Klarer en å bygge opp igjen en tillit som ligger i ruiner? Og hvordan rammes barna når familien er i krise?

Innenfor disse permene presenterer Else Hertzberg Kokkersvold en bygård på «beste Frogner». Hun selv har bodd her som barn, som ung, som voksen og som gammel. Else Hertzberg Kokkersvold er fjerde generasjons beboer fra samme familie. Dette er en familiehistorie, men også en historie om en bygård, en bydel og også en Oslo-historie selv om bygården ble bygd i Kristiania på tampen av byggeboomen som endte i krakket i 1899. Krakket fikk også konsekvenser for denne bygården - balkonger måtte sløyfes. Hvis et hus har sjel, fortelles her om denne sjelen. Vi kommer tett på både leiligheter og beboere, men også kjeller, trapper og loft, gulv og tak. Dyr av mange slag har også befolket huset og fått sin plass i beretningen. Eierskap har skiftet fra bygårdseiere med en myndig stil til dagens selveierform som krever sin samarbeidsform. Dette er en personlig beretning. Beboere, både mennesker og dyr som nevnt, er skildret fra hennes eget ståsted. Beste Frogner var, og kanskje er, mer sosialt mangfoldig enn det stereotypene forteller oss.

Kognitiivis-analyyttinenpsykoterapiayhdistys ry juhlii 25-vuotista taivaltaan vuonna 2020. Senkunniaksi yhdistys käynnistää oman julkaisusarjan. Katseita on tämän julkaisusarjan ensimmäinen osa. Sarjassa ontarkoitus julkaista ajankohtaista kognitiivis-analyyttistä kirjallisuutta,katsauksia, raportteja sekä artikkeleiksi muokattuja opinnäytetöitäKAT-psykoterapeutti- ja kouluttajapsykoterapeuttikoulutuksista. Julkaisusarjantavoitteena on tarjota katseita ja kosketuksia kognitiivis-analyyttisenhahmotustavan monipuoliseen soveltamiseen sekä kognitiivis-analyyttisenpsykoterapian teoriaan ja käytäntöön Suomessa. Julkaisusarja onsuunnattu sekä oman ammattitaitonsa päivittämistä etsiville KAT-psykoterapeuteille,KAT-hahmotustavan soveltamisen laajaan kenttään ja moniin mahdollisuuksiintutustuville KAT-psykoterapeuttiopiskelijoille että kaikille psykoterapiastayleisesti ja erityisesti kognitiivis-analyyttisesta psykoterapiastakiinnostuneille.

Novellit kertovat eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten elämästä tietyissä solmukohdissa. Novellit: Sotasaalis Vaihtolapset Orpokoti Kaksoset Rosannan rakkaus Heta

”Hatar mitt liv. Finns ingen glädje. Ingen framtid. Bara ångest, ångest och ångest. Jag har aldrig gjort något bra och kommer aldrig göra det. Kommer jag någonsin komma ur detta mörka helvete? Alkoholen, min enda jävla vän.” Är en 23-årig finlandssvensk tjej med bipolär sjukdom typ två som också lider av panikstörningar, alkoholism och självdestruktivt beteende. Jag spenderar min tid lika mycket hemma som på psykiatrisk avdelning. Boken började med att jag vaknade upp en morgon och kände mig för att skriva klart min diktbok jag planerat i flera år. Men boken blev något helt annat, mina privata dagboksanteckningar lade jag till i boken, samt tre noveller. Materialet i boken kan vara känsligt för vissa läsare, då texterna är väldigt mörka och handlar om liv, död och kärlek. Nu ville jag ge ut boken för er läsare så att ni kan få en inblick i hur det är att leva med en sjukdom som varar livet ut. Jag hoppas jag även når ut till läsaren som känner igen sig i mina texter. Målet är att ni som läsare ska förstå hur jobbigt det är att leva med psykisk sjukdom.

Ennen luin paljon. Nautin siitä, kun kirja ruokki mielikuvitusta ja avasi uusia maailmoja. Kuin hyvä ystävä olisi mukana, kun kirja oli käsilaukussa. Kuin joku ihana odottaisi kotona, kun kirja oli yöpöydällä. Ja voi sitä tuskaa, kun viimeiset sivut oli käsillä. Sitten tapahtui jotain. En edes tiedä mitä, koska jos tietäisin estäisin saman käymästä muille. Lukeminen väheni, loppui oikeastaan. Lukutaito on mieletön taito. Ja yhtäkkiä luin vain… maitopurkin kylkiä..? Aloitin lukemisen uudestaan, kirja vauvan vaunuissa, bussissa pari sivua eteenpäin, neuvolan odotushuoneessa, pari sivua eteenpäin. Halusin antaa Sinulle, lukija saman oivalluksen, elämys hetken. Halusin luoda lukukokemuksen joka ruokkisi mielikuvitusta, olisi helppo lukea pienissä pätkissä vaikka kahvitauolla tai ruuhkavuosien kiitoradalla. Tämän kirjan myötä toivon, että seuraavan kerran, kun kohtaat, mietit hetken ennen kuin teet ennakko oletuksia ja pienen hetken mietit avaatko suusi ja mitä sieltä tulee jos sana livahtaa ulos? Ja jospa hetken, ohikiitävän hetken kohtaat lähimmäisesi, oikeasti. Aidosti. Lukija – olet minulle tärkeä. Maria Ranta

Elämä pysäytti minut. 34-vuotiaan perheenäidin. Tämä kirja on tarina siitä, että kaikesta voi selvitä. Vuonna 2019 sain aivovamman ratsastusonnettomuudessa. Aivovamma ei ole etenevä sairaus, mutta siitä ei parannuta koskaan. Tapaturmasta selviäminen on vaatinut henkisiä voimavaroja ja laittanut koko elämäni täysin uuteen järjestykseen.

Kesäkuussa 1948 syntynyt laulava rumpali Seppo ”Suntsi” Järvinen aloitti rockmuusikon uransa yhdessä Remun kanssa jo 1960-luvun alussa. Aina hymyilevän Suntsin kuusi vuosikymmentä kestänyt ura jatkuu yhä. Suntsi soittaa ja laulaa The First yhtyeessä, jonka perustajajäseniin hän kuului jo 1960-luvun puolivälissä. Tämä kirja vie lukijan suomirokin pioneerivuosista nykyaikaan Suntsin ja hänen lähipiirinsä vinkkelistä. Siihen sisältyy muusikoita, rockstaroja, keikkoja, roudareita, keikkapaikkoja, managereita, pioneerihenkeä ja tietysti rakkautta musiikkiin, joka sytytti palon sieluun jo vaahtosammuttimen kokoisessa pojassa.

Sanoja tunteista Päivistä, kun kaikki on suurta Myös pienuus Kuinka monta sanaa voi yksi kynä kirjoittaa?

Väkivaltaa, kuolemaa, vaikeita omaisia ja monisairaita hoidettavia. Huumoria, rakkautta ja toivoa. Tervetuloa viettämään hetki hoitajan kengissä. Laitathan maskin kasvoille ja hiukset kiinni. Onhan rokotukset kunnossa? Entä psyyke? Mites lääkeluvat? Jäisitkö ylitöihin? Miksi hoitotyön ammattilaiset uupuvat ja haluavat vaihtaa alaa? Mikä hoitajia etenkin vanhustyössä kuormittaa? Hoitajista on jatkuva pula Suomen työmarkkinoilla eikä tulevaisuus pandemioineen näytä hilpeämmältä. Hoitajan työstä on tullut muun muassa osastoilla ja vanhusten tehostetuissa palvelutaloissa kaoottista suorittamista. Mikä on päättäjien rooli tässä sirkuksessa? Kirjan kirjoitti työstään nauttiva hoitaja, joka haluaisi olla työstään myös ylpeä.