Miikka Pyykkönen – författare

This book gathers evidence and case studies from various parts of Europe and across the different sectors that comprise the creative industries, including the visual and performing arts, popular music, the platform economy, and film.The creative economy has been lauded by national and regional governments for its job-creating potential, even though the jobs created might be insecure or poorly paid. This edited collection emerges from a research network examining this contradiction. It gathers empirical material and case studies across European creative sectors to explore how creative work is perceived by both workers and policymakers, and how these understandings shape practical worker support. The volume brings together renowned European experts from cultural sociology, cultural studies, and creative labour research. Combining cross-national writing teams with focused national case studies, it provides comprehensive insights into diverse creative economies across Europe. Addressing the tension between the creative economy's promise and workers' lived experiences, it examines how cultural and economic policies intersect with social inequalities, determining who can access and thrive in creative careers. The research reveals both the challenges facing creative workers and emerging strategies for creating more equitable opportunities. Through analysis of macro-level policy frameworks alongside micro-level worker experiences, this book offers nuanced perspectives and examines the structural factors that shape the conditions of creative work.With insights from renowned European experts, Creative and Cultural Work in Europe will be of value to those studying and researching cultural policy, labour studies, and the creative industries more broadly.

This book offers an up-to-date account of the current conditions and challenges of Nordic cultural policy model. Combining a detailed picture of the current situation in each Nordic country with their similarities and differences across borders, the book serves the knowledge needs of cultural policy researchers, policymakers and practitioners in the Nordic region and beyond. Each chapter of the book tackles the question about whether the national welfare state cultural policy, with its core values and practices, has withstood the pressures for change in recent years. Country-based chapters deal with the themes that have been previously recognized as central to Nordic welfare state cultural policy, such as comprehensive public funding and possession of institutions, strive for social equality in participation and access, and transnational mutual learning. The chapters observe the major international or national factors of change, which have recently tested the sustainability of the model. After reading this book, one will understand how the marketization of culture, new forms of instrumentalization of arts, and broader trends in governance have changed Nordic cultural policies.

Yhteiskuntateoriaa tarvitaan, jotta osaisimme arvioida ja tulkita, mitä ympärillämme tapahtuu, mitä tulevaisuudelta voidaan odottaa ja miten yhteiskunnalliseen todellisuuteen on mahdollista vaikuttaa.1900-luvun saksalainen yhteiskuntateoria luotaa sitä, millaisin käsitteellisin välinein saksankieliset yhteiskuntatieteilijät ja filosofit ovat lähestyneet sosiaalista todellisuutta ja yksittäisen ihmisen paikkaa siinä. Tarkastelun kohteet vaihtelevat taloudesta totalitarismiin ja yksilön toiminnasta ihmiskunnan kohtaamiin riskeihin. Yhtenä kantavana teemana on ollut pyrkimys yhdistää teoretisointi ja vallitsevien epäkohtien korjaaminen.Max Weberin kapitalismin synnyn analyysista Hans Joasin luovan toiminnan teoriaan kulkee vaikuttava kaari saksalaista yhteiskuntateoriaa. Mukaan mahtuu niinkin erilaisia ajattelijoita kuin Georg Simmel, Joseph Schumpeter, Theodor W. Adorno, Hannah Arendt ja Jürgen Habermas - saksalaisen yhteiskunta-ajattelun pantheon on yhtä pitkä kuin nimekäskin.

Angloamerikkalaisesta maailmasta tulevat vaikutteet ovat juurtuneet osaksi arkeamme. Jotta voisimme arvioida ja tulkita vaikkapa yhdysvaltalaisen median ja populaarikulttuurin esittämiä käsityksiä yhteiskunnasta tai kapitalistisen markkinatalouden maailmanvalloitusta, on tunnettava niiden taustalla olevaa teoriaa.1900-luvun angloamerikkalainen yhteiskuntateoria esittelee kielialueen yhteiskuntatieteellisen ajattelun kehitystä sadan vuoden ajalta. Tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi yhteiskunnan rakenteiden ja yksilöiden toimijuuden suhde, sosiaalisten eriarvoisuuksien institutionaaliset syyt, yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuus sekä erilaiset sukupuolittavat rakenteet ja käytännöt.Teos kattaa vaikuttavan joukon ajattelijoita Chicagon koulukunnan sosiologeista intersektionaalisen feminismin ja queer-teorian suuriin nimiin. Mukana ovat muun muassa John Dewey, Jane Addams, Talcott Parsons, C. Wright Mills, Stuart Hall, Mark Granovetter, bell hooks ja Judith Butler.

Kun puhutaan hallinnasta yhteiskunnallistuneena vallankäytön muotona, sillä tarkoitetaan järjestelmällisiä pyrkimyksiä muovata yksilöiden, yhteisöjen ja väestöjen toimintaa ja toiminnan mahdollisuuksia. Hallintavalta johdattaa lukijansa hallinnan kysymyksenasetteluihin: Miten sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen kietoutuvat yhteiskunnalliseksi hallinnaksi? Millaisin käsittein hallintaa tulee tutkia? Millaista asiantuntijatietoa hallinta edellyttää ja tuottaa? Millaisten kansainvälisten kytkentöjen varassa hallinta tapahtuu? Millaisia yksilöitä hallinta kohteistaan muovaa? Hallintavalta on tärkeää ja ajankohtaista luettavaa yhteiskuntatieteiden tutkijoille, sosiaalialan ammattilaisille, järjestöaktiiveille, talouselämän ja kansainvälisen politiikan toimijoille sekä kaikille vallan, hallinnan ja politiikan kysymyksistä kiinnostuneille. Erityisesti se soveltuu oppikirjaksi yliopistoissa ja sosiaalialan ammattikorkeakouluissa. Sitaatti: "Hallinta on laskelmoitua ja johdonmukaista toimintaa, joka tähtää yksilöiden, yhteisöjen ja kokonaisten populaatioiden ohjaamiseen kulloinkin tärkeiksi ymmärrettyjen päämäärien kehyksessä. Ollakseen tehokasta hallinnan on oltava yksilöivää ja yksilöllistä: yksilöt on ohjattava ymmärtämään itsensä esimerkiksi kansalaisina, kuluttajina, työläisinä ja opiskelijoina, joista jokaisella on omat henkilökohtaiset vastuunsa kannettavanaan. Tukemalla ja ohjaamalla yksilöiden aktiivisuutta ja luovuutta vahvistetaan samalla sosiaalisen kokonaisuuden prosessien toimintaa, esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta tai talouden tuottavuutta."