Juho Ampuja jää kahden kouluikäisen poikansa Ilmarin ja Tapion yksinhuoltajaksi toisen maailmansodan loppuvaiheilla. Isä ja pojat etsivät uutta kotipaikkaa eri puolilta Suomea aina Lappia myöten ja päätyvät lopulta Helsinkiin. Vaikka pojat kasvavat ilman äitiä, isoäiti huolehtii heistä ja lähipiirissä liikkuu useampiakin äitipuoliehdokkaita. Niinpä pojat sopeutuvat vähitellen murrosajan Helsinkiin, jossa eletään niukasti ja koetaan puutetta monesta asiasta. Ilmari-pojan näkökulmasta tehdyt havainnot välittävät kiinnostavaa historiallista ajankuvaa.
1940-luvun Suomeen sijoittuva, psykologisesti tarkkanäköinen romaani on Ilmari Ampuja -trilogian toinen osa, joka vuoroin naurattaa, vuoroin riipaisee.
Seppo Jääskeläinen (1939–2014) oli suomalainen kirjailija, joka työskenteli neljä vuosikymmentä metalliteollisuudessa. Jääskeläinen kirjoitti näytelmiä, romaaneja ja tietokirjoja, ja useat hänen teoksistaan kertovat selviytymistarinan. Hänen tietokirjansa keskittyvät kuvaamaan pääasiassa Lahtea ja Päijät-Hämeen aluetta, joka oli kirjailijan oma kotiseutu.
Koskettava sarja seuraa Karjalasta evakkoon lähtevän pienen Ilmarin varttumista jatkosodan poikkeusoloissa ja sodan jälkeen. Taidokas, historiallinen nuoruuskuvaus jättää lukijaansa viiltävän muistijäljen.
