Kesäkuinen iltapäivä Pohjois -Karjalan pienessä Nuukavaarassa. Siellä kauniin Pielisen rannalla asuvat eläkeläiset Aukusti ja Elviira Hyterö perheineen. Heillä on kotieläimenään Aapeli niminen pässi. Heidän aikuiset kolmospoikansa ovat jo kolmekymppisiä iältään. Henrikki, Eetu ja Simo eivät ole kouluja käyneet ja asuvat vielä kotonaan Nuukavaarassa Elämä on taas ennallaan Nuukavaarassa Pielisen rannalla Aukusti Hyterön kotona. Kun Aukusti on juuri pääsyt lomalle Lepolasta jossa hän on ollut hermojaan lepuuttamassa useaan otteeseen kesän aikana. Nyt hän on ihan normaalin oloinen, saa nähdä kuinka kauan. Nyt koko perhe, Aukusti, Elviira ja heidän aikuiset kolmospojat Eetu, Simo ja Henrikki ovat kahvia juomassa. Aukusti aloittaa keskustelun kysyen Eetulta. - Mitäs tänne Nuukavaaraan poissa ollessani kuuluu, kerrohan uutisia? - Ei tänne sen kummempaa, sinuva ovat kyllä kyselleet. Oomme sanoneet että oot Göötteborissa Ventteri luona käymässä, muuten täällä on vietetty hiljaiseloa. Simo jatkaa Herkko Kovalevystä. - Herkko soitti ja oli pettynyt Tangomarkina kokemuksestaan. Sano ettei se kilipailu menny ihan suunnitelman mukkaan. Aukusti ihmetellen. - No, mikä meni pieleen? Tiijän että sillä pojalla on kykyjä. - Sano että pitäsi suunnitelmat tehä jäläki kätteen ettei korkeilta puttoisi. - Sehän olisi arkkitehtuuria se. No, miten Herkon kävi? - Haaveet Seinäjoen tangokuninkuuvesta karkasi jo semifinaalissa, juuri siinä vaiheessa ku Herkko alako jo uskomaan finaaliin pääsystä niin sillon tie nousi pystyyn. - Olipa huono säkä. - Niin oli. Herkko syytti epäonnistumistaan sinun veljesi Ventterin sitä Göötteborissa keksimää ruosinsuomalaista koreogafiaa. - Miten niin ? - Kotona peilin eessä se keilutus näytti Herkosta sopivalta, mutta eihän ne tuomarit siellä ymmärtäneet sitä. Siellä ei rokata tangoa, luulivat että se on ruotsinsuomalainen kananmunan vatkaus kikka. Herkko oli tietenki pettynyt. - Ei ne sitten ymmärrä hyvän päälle mittään. - Entä mitä se Herkko nyt aikoo, jatkaako laulamista? - Ei, se löi hanskat naulaan ja suutuspäissään aiko muuttaa Kanariansaarille. - Että semmosta kuuluu Herkolle. - Jaaha, oliko vielä muuta ? Henrikki kertoo myös. - Me pojat ei olla vieläkää saatu töitä. Eipä silti me olla etittykkää. - No sehän on ihan hyvä juttu. - Miten niin? - Sillohan minä pääsen helepommalla, eikä Elviiran tarte kaikkia talloustöitä yksin tehä. Aukusti nauraa piippua poltellen. Elviira on kuunnellut sivusta Aukustin ja poikijen keskustelua ja haluaa hänkin sanoa. - Kuulkaa te laiskimukset, nyt pittää ääni muuttuva kellossa. Tästä lähin minä jaan teille toiminta vuorot ja sillä siisti. Pojat ovat hiljaa mutta Aukusti vastustelee. - Helekatti, elä, elä sinä ruppee heti tekemistä tyrkyttämmään. Ei pijä arvokasta joutenolon aikaa tekemisellä pilata. Otetaan iisisti vielä tämä kesä, tässähän hiki ja uupumus tullee jo pelekästä kuuntelusta. Mutta koitan kestää ko otan vähän tuotarömpöttiä niin aivot siivilöi pois tuommoset työn teko aikeet. - Kuule sinä Nuukavaaran isäntä, luuletko että meijän kaikki hommat toimii nappia painamalla, häh? - En luule, mutta tiijän, ihan niinko ennenki. - Oot sinä semmonen vipeltäjä kettu että aina luikertelet ja keksit tekosyitä. Nyt pitäsi mennä Porokylässä käymään ruoka ostoksille. - En jouva, mee poikijen kanssa. - Pitihän se arvata ettet tietenkää jouva. No minkähän takia?
