Peili

Helteissä kylpenyt pohjalainen Kokkolan kaupunki odottaa loppukesän suurta Venetsialaisjuhlaa. Ihmiset ovat riehakkaita ja juhlatuulella. Paitsi Mirjam, joka on tehnyt päätöksen erakoitua, aloittaa askeettisen elämän ja selibaatin.

Mirjamilla on takanaan epäonnistunut avioliitto ja vastoin uskoaan tehty abortti. Siihen hänet pakotti mies, joka ivaa Mirjamin Jumalaa, jonka käskyt ovat ”tuhansia vuosia sitten eläneen paimentolaisheimon typeryyksiä”.

Mirjam löytää pakopaikakseen Trullögrundetin aution majakkasaaren alastomat karit ja sen ankarat olosuhteet. Idylli alkaa säröillä, kun maailma, jota Mirjam pakenee, saavuttaa hänet kaukaisimmalta luodoltakin.

Toisinaan Mirjam hakee lohtua ja etsii vastauksia majakan pienestä peilistä. Hän haluaisi päästä selville sisimmästään, mutta toisinaan peilistä heijastuva kuvajainen muuttuu katsojalleenkin vieraaksi.

Pekka Mannisen romaani on taidokas kuvaus hengellisten arvojen konfliktista nyky-yhteiskunnan armottomuuden kanssa. Se on myös kertomus ihmisen hyväksikäytöstä, alistamisesta, kesken jäävästä kapinasta ja roolien vaihtumisesta. Teos etenee tiiviisti, lähes jännityskertomuksen tavoin. Näennäisen seisovan tunnelman takana on aina painostava aavistus tulevasta.