Mitä ikinä keksitkin pelätä

Nainen putoaa istualleen kylmälle asvaltille. Pitkät jalat sojottavat eri suuntiin kuin hänet olisi aseteltu Kiasmaan näytille. Nainen tärisee. Minä juoksen. Vanhojen koulukaverien kohtaaminen ei suju puhtaan auvoisesti. Mutta Katariinan avuksi juoksevasta Mikosta tulee naisen tuki ja turva. Sitä Mikko on toivonutkin, kouluvuosista asti.

Muutaman päivän ajan Mikko ja Katariina kietoutuvat yhä tiukemmin toisiinsa ja omiin muistoihinsa. Heti alussa kylvetty pelon siemen ei jää iduksi, vaan siitä kasvaa täysiverinen tragedia. Mitä ikinä keksitkin pelätä on kirja, jota on vaikea laskea käsistään.