"Eläimille kaikki aurinkoiset päivät ovat kauniita, mutta on myös sellaisia olentoja, joiden päiviä aurinko ei riitä valaisemaan."
Roosan isä on kuollut, eikä koulunkäynti kiinnosta. Äidillä on uusi miesystävä, jonka luona hän mieluummin viettää aikaansa. Roosa ei halua selittää elämäntarinaansa enää yhdellekään psykiatrille. Tuntuu kuin viettäisi puolet kouluajasta juttelemassa kuraattorien ja koulupsykologien kanssa.
Toisaalla, keskellä suurta merta on pieni saari, jossa kasvaa iso omenapuu. Puu on kahden airiin, Punakanelin ja Omenaruusun, koti. Eräänä aamuna kun Punakaneli hyppää alas puusta, hänen jalkansa eivät laskeudukaan omenapuun juurelle, vaan loiskahtavat veteen. Vesi peittää alleen puun juuret ja jokainen aalto nostaa veden pintaa. Saarelta on lähdettävä, keinolla millä hyvänsä, mutta Omenaruusu ei halua jättää kotiaan. Kun Punakaneli yrittää taivutella ystäväänsä, Omenaruusu järkyttyy ja vaipuu syvään uneen. Ainoa tapa pelastaa Omenaruusu on hankkia hänelle airiin kyyneleitä. Matkallaan Punakaneli kohtaa Tasavallan sotureita, jotka käyvät sotaa pahoja Tuonenkielon sotureita vastaan. Tasavallan puolustajilta Punakaneli saa kuulla olevansa suuri sotilas, jonka tehtävä on auttaa kukistamaan Tuonenkielon armeija. Mutta Punakaneli ei halua tarttua aseeseen.
Roosan ja Punakanelin kohtalot kulkevat rinnakkain nuortenromaanin sivuilla. Toden ja mielikuvituksen rajat hämärtyvät heidän etsiessään kadonneita kyyneleitä.
