"Silkkaa häikäisevää kauneutta."— New York Times Book Review

Koskettava ja lyyrinen kertomus urbaaneista intiaaneista, vastarinnasta ja uudestisyntymisestä.

Tommy Orangen järisyttävä romaani seuraa kahdentoista urbaanin intiaanin valmistautumista Oaklandin stadionilla pidettävään suureen powwow-juhlaan. Jacquelin Red Feather on juuri raitistunut ja haluaa löytää hylkäämänsä perheen. Dene Oxendene taas yrittää koota elämänsä enon kuoleman jälkeen ja menee hänen muistokseen töihin powwowiin. Neljätoistavuotias Orvil osallistuu perinnetanssinäytökseen ensimmäistä kertaa elämässään.

Rujot hahmot – juopot, raitistuneet juopot, gangsterit ja pitkään kärsineet isoäidit – asettavat oman kulttuurinsa jatkuvasti kyseenalaiseksi. Yhdessä kertojien äänistä muodostuu kaupunki-intiaanien kurimuksesta laulava kuoro, joka yrittää tulla toimeen tuskallisen historian, kauneuden ja henkisyyden, uhrausten ja sankaruuden kanssa. Se on koskettava ja rohkea, ehdottoman ajankohtainen ja täysin unohtumaton kirja.

Tommy Orange on kotoisin Oaklandista ja on cheyenne- ja arapaho-heimojen jäsen ja kutsuu itseään intiaaniksi. Hän opettaa luovaa kirjoittamista American Indian Arts -yliopistossa. Hänen esikoisromaaninsa Ei enää mitään oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi ja palkittiin American Book Awardilla.

"Pysäyttävän hieno esikoisromaani." — Margaret Atwood

"Mestarillinen... hehkuvan kuuma... järisyttävä."— Washington Post

"Orange on kirjoittanut todellisen lukuromaanin, joka on täynnä tarinoita sukupolvia kestäneestä väkivallasta, toipumisesta, muistista, identiteetistä, kauneudesta, jopa epätoivosta."— Lakota Country Times

"Tommy Orangen esikoisteos ei ole vain kirjallinen mestariteos, se on samalla kulttuurinen ja poliittinen sellainen. Se kertoo vastarinnasta ja elpymisestä." — Economist

"Ei enää mitään tarjoaa toivoa, toivoa tarinoista joita kerrotaan ja joita lopulta myös kuunnellaan... erinomainen esikoisromaani onnistuu kuin ihmeen kauppaa pääsemään henkilöhahmojensa ihon alle ja antaa heidän itse kertoa omat tarinansa. Se on voimakas romaani sekä tuskasta että tulevaisuudesta." —Financial Times

"Silkkaa häikäisevää kauneutta."— New York Times Book Review

Koskettava ja lyyrinen kertomus urbaaneista intiaaneista, vastarinnasta ja uudestisyntymisestä.

Tommy Orangen järisyttävä romaani seuraa kahdentoista urbaanin intiaanin valmistautumista Oaklandin stadionilla pidettävään suureen powwow-juhlaan. Jacquelin Red Feather on juuri raitistunut ja haluaa löytää hylkäämänsä perheen. Dene Oxendene taas yrittää koota elämänsä enon kuoleman jälkeen ja menee hänen muistokseen töihin powwowiin. Neljätoistavuotias Orvil osallistuu perinnetanssinäytökseen ensimmäistä kertaa elämässään.

Rujot hahmot – juopot, raitistuneet juopot, gangsterit ja pitkään kärsineet isoäidit – asettavat oman kulttuurinsa jatkuvasti kyseenalaiseksi. Yhdessä kertojien äänistä muodostuu kaupunki-intiaanien kurimuksesta laulava kuoro, joka yrittää tulla toimeen tuskallisen historian, kauneuden ja henkisyyden, uhrausten ja sankaruuden kanssa. Se on koskettava ja rohkea, ehdottoman ajankohtainen ja täysin unohtumaton kirja.

Tommy Orange on kotoisin Oaklandista ja on cheyenne- ja arapaho-heimojen jäsen ja kutsuu itseään intiaaniksi. Hän opettaa luovaa kirjoittamista American Indian Arts -yliopistossa. Hänen esikoisromaaninsa Ei enää mitään oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi ja palkittiin American Book Awardilla.

"Pysäyttävän hieno esikoisromaani." — Margaret Atwood

"Mestarillinen... hehkuvan kuuma... järisyttävä."— Washington Post

"Orange on kirjoittanut todellisen lukuromaanin, joka on täynnä tarinoita sukupolvia kestäneestä väkivallasta, toipumisesta, muistista, identiteetistä, kauneudesta, jopa epätoivosta."— Lakota Country Times

"Tommy Orangen esikoisteos ei ole vain kirjallinen mestariteos, se on samalla kulttuurinen ja poliittinen sellainen. Se kertoo vastarinnasta ja elpymisestä." — Economist

"Ei enää mitään tarjoaa toivoa, toivoa tarinoista joita kerrotaan ja joita lopulta myös kuunnellaan... erinomainen esikoisromaani onnistuu kuin ihmeen kauppaa pääsemään henkilöhahmojensa ihon alle ja antaa heidän itse kertoa omat tarinansa. Se on voimakas romaani sekä tuskasta että tulevaisuudesta." —Financial Times