Hatkalle lähteneet tytöt vietiin sairaalaan ja heidän hyväksikäyttäjänsä putkaan. Mitä tytöille ja tekijöille sitten tapahtui? En tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. Ei tästä ole kirjoitettu lehdissä eikä tehty podcasteja. Pesimme auton, purimme varusteet ja menimme odottamaan seuraavaa iltavuoroa, samanlaisia tehtäviä, samankaltaisia nuoria ja epäiltyjä. Näillä tarinoilla ei ole onnellista loppua.
Michela Söderström on nähnyt totuuden nuorten väkivaltaisuudesta, jengiytymisestä ja ryöstöistä lähempää kuin moni muu viranomainen. Hän ja muut Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnon konstaapelit kuulevat tarinat suoraan tapahtumapaikalla. Poliisia eivät kultakorut tai merkkivaatteet huijaa, kun tärisevät kädet paljastavat, että laukussa piilotellaan asetta tai huumausaineita. Nuorten nimet ja kasvot sekä ulkopuolisuuden tunteet pyörivät Söderströmin mielessä vielä kotonakin. Ja kun alaikäinen tyttö kertoo Snapchatissa kokemastaan hyväksikäytöstä, vapaa-aika on toissijaista.
Konstaapeli Michela Söderströmin työelämäkerta on perusteellinen katsaus poliisin keinoihin tavoittaa nuoret ja aikuiset kaupunkilaiset. Kirja vie lukijan nuorten keskuuteen: Söderström tuntee niin koulut, kadut, ostarit, juna-asemat kuin sosiaalisen mediankin. Tarkoitus on estää seuraava pahoinpitely, ryöstö tai koulu-uhka jo ennen kuin tekijä on ehtinyt niitä suunnitella.
