Deadline Kustannus – förlag

K1/J1 Rikollisen tienestit - Janne Raninen Nyt me kuollaan kaikki, koska entiset rikolliset tienaa. Kun rikollinen on kärsinyt tuomionsa, hänen pitäisi siirtyä siviiliin pitämään itse itsestään huolta. Mikä on yhteiskunnan vastaanotto? Ei yleensä kovin hyvä, vaikka rikollisesta elämästä olisikin kulunut aikaa. Yrittäjä Janne Raninen on kirjoittanut useita kirjoja, ja hän pyörittää menestynyttä bisnestä. Silti hänet tullaan aina muistamaan murhaajana. Miten Raninen suhtautuu saamiinsa kommentteihin? Hautamäki haastaa Ranisen: ymmärtääkö hän yhtään saamaansa kritiikkiä?

"K1/J6Ilmastonmuutos – Matti Virtanen”Maapallo räjähtää ja me kuollaan, jos kaikki ei osta Teslaa.”Tällaisen mielikuvan Hautamäki on ilmastokriisistä saanut uutisia lukien, eikä hän ole ainoa. Jaksossa puhutaankin nyt suoraan ja rehellisesti paniikinomaisesta ilmastohuolesta. Onko siihen syytä? Maantieteilijä, toimittaja ja kirjailija Matti Virtanen kertoo, mitä ilmastonmuutos oikeasti tarkoittaa. Virtanen toteaa, että me kyllä kuollaan kaikki, mutta köyhät kärsivät eniten.Virtanen sanoo, että meidän lapset ovat vuorollaan aikuisia, ja heillä on parempi tieto, taito ja tekniikka. Tämän päivän aikuisten tehtävänä on sen sijaan ottaa selvää, mitä vittua täällä tapahtuu, eikä hötkyillä ja panikoida. Mutta miksi jaksossa puhutaan myös maailmanlopusta?Tuliko Hautamäelle jakson aikana isompi paniikki vai rauhallisempi fiilis? "

"K1/J8 Alkoholi – Atte VirolainenNyt me kuollaan kaikki, koska ”rähinägeeni” ja laskuhumala.Tutkimuksien mukaan 100 000 ihmisellä on niin sanottu geenimutaatio, ja sen ansiosta he käyttäytyvät aggressiivisesti humalassa. Suurin osa väkivalta- ja henkirikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholi ei kuitenkaan suinkaan muuta ihmistä, vaan paljastaa sen todellisen luonteen.Lääkäri Atte Virolainen kertoo jaksossa, mikä on yleisin selitys poliisin kuulusteluissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä henkirikoksesta.Atte on kasvanut päihdeperheessä, ja hän alkoi käyttää itsekin alkoholia nuorena peittääkseen pahaa oloaan. Miten ihmeessä Atte sai muutettua oman elämänsä oikeaan suuntaan? Atte kertoo jaksossa myös sen, mikä oli hänen akilleenkantapää."

"K1/J7 Koulutus – Minna RytisaloNyt me kuollaan kaikki, koska suomalainen koulutus ei ole kunnossa.Ensinnäkin on syytä pysähtyä miettimään opettajien hyvinvointia, sillä kuusi kymmenestä miettii alanvaihtoa. Minna Rytisalo menetti terveytensä opettajan työssä ja muutti elämänsä suuntaa. Opettajan työ jäi.Mitä ihmettä Suomen koulutustasolle on oikein tapahtunut?Vuosituhannen alussa Suomen menestys Pisa-tulosten vertailuissa on ollut kansallinen ylpeydenaihe – se ainoa asia, missä Suomi on oikeasti maailman paras.Rytisalo toteaa, että ongelmat ovat monisyisiä, mutta esimerkiksi jo 90-luvulla aloitetut leikkaukset vaikuttavat suoraan oppilaiden hyvinvointiin. Rytisalo myös miettii sitä, miksi koulutusta alettiin uudistamaan juuri silloin, kun Suomi oli Pisa-tuloksissa kärkikahinoissa. Jaksossa puhutaan myös siitä, että Suomen koulutus ei ole tasa-arvoinen, vaan köyhät kärsivät. Miten tämä voi olla mahdollista maassa, jossa koulutus on pääosin ilmaista? "

"K1/J5 Jengirikollisuus – Kale PuontiNyt me kuollaan kaikki, koska Suomi on Ruotsin tiellä.Nuorista rikoksen tekijöistä tulee katujengiläisiä, kun ei varastellakaan enää lippiksiä, vaan myydään huumeita. Lokakuussa 2023 Helsingin Sanomat kirjoitti, että ruotsalainen jengi Dödspatrullen olisi levittäytynyt Suomeen.Miksi Suomessa on ajelehtivia, rikolliselle polulle ajautuvia nuoria? Ja mitä tapahtuu, kun nuoret joutuvat vankilaan, eivätkä he noudata kivitalon sääntöjä? Entä miten käy perinteisten rikollisjärjestöjen ikälopuille jäsenille? Entinen poliisi Kale Puonti kertoo, voiko Suomessa elää rauhassa vielä kymmenen vuoden päästä vai olisiko parempi pakata kamppeensa esimerkiksi Islantiin. Puonti muistelee myös poliisiuransa kaksi vuotta kestänyttä helvettiä."

"K1/J3 Gangstaräp ja rikollisuus – Omos ”Opa” OkohNyt me kuollaan kaikki, koska rikollisuutta ihannoiva musiikki.Poliisin mukaan katujengien taustalla on gangstaräp, koska kappaleissa ihannoidaan rikollista elämäntapaa. Onko tämä totta? Tuleeko kaikista gangstaräppääjistä rikollisia? Omos ”Opa” Okohista tuli huumekauppias sekä räppäri, mutta kumpi tuli Opan elämään ensin? Onko musiikissa vika, kun hänestä tuli huumekauppias. Ja ennen kaikkea: kuollaanko me nyt kaikki, koska gangstaräp?Opa kertoo jaksossa myös päihteettömyydestään, ahdistuksesta sekä tylsyydestä ja siitä, että koko ajan pitää säätää jotakin. Siitä se huumekauppakin lähti.Mutta miksi ihmeessä jaksossa puhutaan myös black metalista, Hautamäen maalausinspiraatiosta sekä paloittelumurhaajista?"

"K1/J2 Katoava kansanperinne – Riku RantalaNyt me kuollaan kaikki, koska katoava kansanperinne, hiihto.Moni muistaa vuoden 2001 dopingkäryt Lahdessa ja Ala-Tikkurilan Shellille unohtuneen lääkärinlaukun – sekä Riku Rantalan! Mutta harva tietää sitä, mitä kaikkea muuta vyyhdin ympärille kietoutui. Kovin moni ei tiedä sitäkään, että kun Rantala sai lääkärinlaukkuvihjeen työn alle, hän makasi yksiössään krapulassa, ja kun uutinen skuuppasi, Rantalalla nousi niin sanotusti päähän.Hautamäki kertoo jaksossa siitä, kun hän jutteli hiihtovalmentaja Esa Klingan kanssa, ja yhtäkkiä ohikulkijat olivat valmiit ”irrottamaan Klingan pään”.Hiihdon suuronnettomuudesta on kulunut nyt yli 20 vuotta. Mitä Rantala ajattelee siitä kaikkien näiden vuosien jälkeen? Onko hiihto katoamassa? "

K1/J4 Ongelmana päihdehoito – Marko JantunenNyt me kuollaan kaikki, koska päihteidenkäyttäjien hoito on kriisissä. Suomalaisista noin 400 000 kärsii päihdeongelmasta, mutta hoito ei toimi. Haaste on lääkkeiden käyttö ja se, että hoidettavaa ei oteta huomioon ihmisenä. Jääkenttien legenda Marko Jantunen kamppaili aiemmin itsekin päihderiippuvuuden kanssa, mutta se elämä jäi taakse Minnesota-mallisen Avominnehoidon ansiosta. Jantunen on kirjojen ja elokuvien päähenkilö, ryysyistä rikkauksiin ja taas rikkauksista ryysyihin matkannut nykyinen lähihoitaja ja päihdehoitaja. Mutta missä vuorokauden hetkissä Jantunen edelleen ”käyttää” päihteitä? Jantunen kertoo jaksossa, miten hän itse käsittelee päihdehimoaan, ja sitä, kuollaanko me nyt kaikki päihteisiin – tai enemminkin siihen, ettei hoito toimi. Hautamäki ja Jantunen muistelevat myös ensitapaamistaan ja siihen liittyvää sattumaa.

Vertti otti viimeiset henkäyksensä läheisten läsnä ollessa. Lääkäri antoi lopulta luvan hengityskoneen sammuttamiselle. Sammutin koneen ja otin saturaatiota mittaavan mittarin pois lapsen sormesta. Emme tarvinneet enää lukemia. Niillä ei olisi mitään merkitystä. Omaisten tuskaa oli vaikea katsoa vieressä. Huomasin äidin poskelle vierivien kyynelten kasvavan yhä isommaksi puroksi.Yliopistollisten sairaalan lastenosastolla hoidetaan alaikäisiä potilaita mahavaivaisista vauvoista syömishäiriötä sairastaviin teini-ikäisiin. Kahta samanlaista potilasta tai päivää ei ole, eikä päivystysosasto koskaan nuku. Vastaan on tullut niin aivokasvaimia, haavanhoitoa kuin seksuaalirikostutkimuksiakin - unohtamatta kulttuurien yhteentörmäyksiä ja juopuneita 12-vuotiaita.Liisa Saarijärven työelämäkerta on lämmin ja sydämellinen kertomus lasten sairaanhoidon arjen iloista ja surullisemmistakin hetkistä. Kirja on myös kunnianosoitus kaikille sairaanhoitajille, jotka tekevät potilaiden hyväksi kaikkensa päivästä ja yöstä toiseen. Samalla Saarijärvi kertoo, kuinka hoitajat saadaan pysymään alalla ja kuinka turvallinen sairaanhoito voidaan taata nyt ja tulevaisuudessa.Tamperelainen Liisa Saarijärvi tunnetaan true crime -podcastista Kuolemaantuomitut. Häneltä on aiemmin julkaistu teokset Kuolemaantuomitut - Neljän naismurhaajan tarina (Deadline Kustannus 2022) sekä Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat (Into Kustannus 2023).

Vertti otti viimeiset henkäyksensä läheisten läsnä ollessa. Lääkäri antoi lopulta luvan hengityskoneen sammuttamiselle. Sammutin koneen ja otin saturaatiota mittaavan mittarin pois lapsen sormesta. Emme tarvinneet enää lukemia. Niillä ei olisi mitään merkitystä. Omaisten tuskaa oli vaikea katsoa vieressä. Huomasin äidin poskelle vierivien kyynelten kasvavan yhä isommaksi puroksi. Yliopistollisten sairaalan lastenosastolla hoidetaan alaikäisiä potilaita mahavaivaisista vauvoista syömishäiriötä sairastaviin teini-ikäisiin. Kahta samanlaista potilasta tai päivää ei ole, eikä päivystysosasto koskaan nuku. Vastaan on tullut niin aivokasvaimia, haavanhoitoa kuin seksuaalirikostutkimuksiakin - unohtamatta kulttuurien yhteentörmäyksiä ja juopuneita 12-vuotiaita. Liisa Saarijärven työelämäkerta on lämmin ja sydämellinen kertomus lasten sairaanhoidon arjen iloista ja surullisemmistakin hetkistä. Kirja on myös kunnianosoitus kaikille sairaanhoitajille, jotka tekevät potilaiden hyväksi kaikkensa päivästä ja yöstä toiseen. Samalla Saarijärvi kertoo, kuinka hoitajat saadaan pysymään alalla ja kuinka turvallinen sairaanhoito voidaan taata nyt ja tulevaisuudessa. Tamperelainen Liisa Saarijärvi tunnetaan true crime -podcastista Kuolemaantuomitut. Häneltä on aiemmin julkaistu teokset Kuolemaantuomitut - Neljän naismurhaajan tarina (Deadline Kustannus 2022) sekä Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat (Into Kustannus 2023).

Okei, kerrotko tarkemmin mitä on tapahtunut?” poliisi kysyi ja alkoi kirjata muistiinpanoja. En tiennyt, kuinka tarkkaa kuvailua hän haluaisi, mutta yritin parhaani mukaan kertoa koskettelusta ja tilanteista, jotka muistin. Hämmästyksekseni hän halusi minun tarkentavan edelleen. “Sun täytyy kertoa sanasta sanaan. Näihin tarvitaan tarkat tiedot, että tiedetään mistä on kyse. Eli koskettelusta ei riitä, että sanot, että laittoi sormen sun sisään, vaan pitää kertoa sisään minne, ymmärrätkö?” Iida oli kymmenenvuotias, kun hänen isosiskonsa alkoi seurustella Joonaksen kanssa. Aluksi hänen huomionsa tuntui Iidasta hyvältä, sitten siitä tuli outoa, äkkiä se olikin jotain väärää. Hyväksikäyttö kesti monta vuotta. Lapsella ei ollut sille sanoja, aikuisena Iida ei halunnut puhua muistoistaan. Kun hän lopulta rohkaistui kertomaan poikaystävälle, hän käytti hyväksikäyttäjän aseita Iidaa vastaan. Rikosilmoituksesta alkanut prosessi oli nöyryyttävä, piinaava ja hidas, mutta teki lopulta Iidasta vahvemman. Kätesi jälki reidelläni on omaelämäkerrallinen, luihin ja ytimiin asti rehellinen esikoisteos seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Iidan tarinassa sekoittuvat toisiinsa häpeä, rikottu koskemattomuus, itsemääräämisoikeus, pelko ja lopulta rohkeus vaatia oikeutta. Hänen kokemuksensa on varoittava esimerkki, mutta myös kädenojennus saman kokeneille: Sinä et ole yksin. Jyväskyläläinen Iida Hihnala on ohjaaja vaativan tason lastensuojelulaitoksessa.

Okei, kerrotko tarkemmin mitä on tapahtunut?” poliisi kysyi ja alkoi kirjata muistiinpanoja. En tiennyt, kuinka tarkkaa kuvailua hän haluaisi, mutta yritin parhaani mukaan kertoa koskettelusta ja tilanteista, jotka muistin. Hämmästyksekseni hän halusi minun tarkentavan edelleen. “Sun täytyy kertoa sanasta sanaan. Näihin tarvitaan tarkat tiedot, että tiedetään mistä on kyse. Eli koskettelusta ei riitä, että sanot, että laittoi sormen sun sisään, vaan pitää kertoa sisään minne, ymmärrätkö?” Iida oli kymmenenvuotias, kun hänen isosiskonsa alkoi seurustella Joonaksen kanssa. Aluksi hänen huomionsa tuntui Iidasta hyvältä, sitten siitä tuli outoa, äkkiä se olikin jotain väärää. Hyväksikäyttö kesti monta vuotta. Lapsella ei ollut sille sanoja, aikuisena Iida ei halunnut puhua muistoistaan. Kun hän lopulta rohkaistui kertomaan poikaystävälle, hän käytti hyväksikäyttäjän aseita Iidaa vastaan. Rikosilmoituksesta alkanut prosessi oli nöyryyttävä, piinaava ja hidas, mutta teki lopulta Iidasta vahvemman. Kätesi jälki reidelläni on omaelämäkerrallinen, luihin ja ytimiin asti rehellinen esikoisteos seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Iidan tarinassa sekoittuvat toisiinsa häpeä, rikottu koskemattomuus, itsemääräämisoikeus, pelko ja lopulta rohkeus vaatia oikeutta. Hänen kokemuksensa on varoittava esimerkki, mutta myös kädenojennus saman kokeneille: Sinä et ole yksin. Jyväskyläläinen Iida Hihnala on ohjaaja vaativan tason lastensuojelulaitoksessa.

Timo kuunteli puhelimessa, kuinka Pian puhe lakkasi. Tuli muuten hiljaista, mutta tuuli suhisi linjalla. Sinä yönä oli tuulista ja sateista, jopa myrskyistä. Puhelu jäi auki, eikä Pia enää vastannut Timon huuteluihin. Taustalta ei kuulunut mitään muita ääniä. Timo ei kuullut kenenkään toisen henkilön puhetta, eikä kuulostanut siltä, että Pia olisi esimerkiksi kaatunut. Hän katkaisi puhelun ja soitti vaimolleen uudelleen. Pia ei enää koskaan vastannut. Käräjäoikeus toteaa tekijän syylliseksi henkirikokseen, mutta jättää tuomitsematta hänet vankeusrangaistukseen syyntakeettomuuden takia. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Miten tuomioistuin voi jättää henkirikoksen tekijän tuomitsematta vankeuteen? Turkulainen lääkäri ja Murhan anatomia -podcastista tunnettu Elli Lahtinen käsittelee esikoisteoksessaan syyntakeettomuuden syitä ja seurauksia. Lähes aina syyntakeettomuuden taustalla on vakava mielenterveyden häiriö. Vankilan sijaan henkirikoksen tekijän määränpää on tahdosta riippumaton hoito. Tarinat ammuskelusta Punavuoren ampumaradalla, Tesoman vuosiksi pimeäksi jääneeksi henkirikoksesta ja kuuluisasta Niuvanniemen sairaalasta osoittavat, ettei mikään syyntakeettomuudessa ole yksiselitteistä tai mustavalkoista.

Timo kuunteli puhelimessa, kuinka Pian puhe lakkasi. Tuli muuten hiljaista, mutta tuuli suhisi linjalla. Sinä yönä oli tuulista ja sateista, jopa myrskyistä. Puhelu jäi auki, eikä Pia enää vastannut Timon huuteluihin. Taustalta ei kuulunut mitään muita ääniä. Timo ei kuullut kenenkään toisen henkilön puhetta, eikä kuulostanut siltä, että Pia olisi esimerkiksi kaatunut. Hän katkaisi puhelun ja soitti vaimolleen uudelleen. Pia ei enää koskaan vastannut. Käräjäoikeus toteaa tekijän syylliseksi henkirikokseen, mutta jättää tuomitsematta hänet vankeusrangaistukseen syyntakeettomuuden takia. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Miten tuomioistuin voi jättää henkirikoksen tekijän tuomitsematta vankeuteen? Turkulainen lääkäri ja Murhan anatomia -podcastista tunnettu Elli Lahtinen käsittelee esikoisteoksessaan syyntakeettomuuden syitä ja seurauksia. Lähes aina syyntakeettomuuden taustalla on vakava mielenterveyden häiriö. Vankilan sijaan henkirikoksen tekijän määränpää on tahdosta riippumaton hoito. Tarinat ammuskelusta Punavuoren ampumaradalla, Tesoman vuosiksi pimeäksi jääneeksi henkirikoksesta ja kuuluisasta Niuvanniemen sairaalasta osoittavat, ettei mikään syyntakeettomuudessa ole yksiselitteistä tai mustavalkoista.

Seisoin poliisin teknisten tutkijoiden kanssa rakennuksen, tai siitä enää pystyssä seisovien hirsien vieressä, kun kaivinkone kauhaisi seinää ensimmäisen kerran. Siinä samassa tuon seinän ja sahanpurukasan välistä näkyviin ilmestyi ihmisen päälaki ja siitä törröttävät hiukset. Palomestari Petri Lyttinen on tehnyt töitä savun ja tulen keskellä jo lähes neljänkymmenen vuoden verran. Uransa aikana Lyttinen on etsinyt vainajia tuhkan seasta, todistanut, miten perheet menettävät koteja liekkimerelle, sekä katsonut Porvoon tuomiokirkon tuhopolttajaa oikeussalissa silmästä silmään. Samaan aikaan Lyttinen on kerryttänyt kokemusta kansainvälisestä pelastustoiminnasta ja muun muassa johtanut maastopalon sammutusta Kreikassa. Tässä kirjassa Lyttinen kertoo uransa merkittävimmistä pelastustehtävistä, kuten suuren rengasliikkeen tulipalosta sekä Hurriganes-legendan kodin palosta ja sen sammutustöitä seuranneesta jälkipyykistä. Samalla Lyttinen paljastaa, miltä tuntuu tutkia paloa, jossa äiti on polttanut lapsensa, miten pelastustoimi on vuosien varrella muuttunut ja mitä palomestari tekee, kun liekit on saatu jo sammumaan.

Seisoin poliisin teknisten tutkijoiden kanssa rakennuksen, tai siitä enää pystyssä seisovien hirsien vieressä, kun kaivinkone kauhaisi seinää ensimmäisen kerran. Siinä samassa tuon seinän ja sahanpurukasan välistä näkyviin ilmestyi ihmisen päälaki ja siitä törröttävät hiukset. Palomestari Petri Lyttinen on tehnyt töitä savun ja tulen keskellä jo lähes neljänkymmenen vuoden verran. Uransa aikana Lyttinen on etsinyt vainajia tuhkan seasta, todistanut, miten perheet menettävät koteja liekkimerelle, sekä katsonut Porvoon tuomiokirkon tuhopolttajaa oikeussalissa silmästä silmään. Samaan aikaan Lyttinen on kerryttänyt kokemusta kansainvälisestä pelastustoiminnasta ja muun muassa johtanut maastopalon sammutusta Kreikassa. Tässä kirjassa Lyttinen kertoo uransa merkittävimmistä pelastustehtävistä, kuten suuren rengasliikkeen tulipalosta sekä Hurriganes-legendan kodin palosta ja sen sammutustöitä seuranneesta jälkipyykistä. Samalla Lyttinen paljastaa, miltä tuntuu tutkia paloa, jossa äiti on polttanut lapsensa, miten pelastustoimi on vuosien varrella muuttunut ja mitä palomestari tekee, kun liekit on saatu jo sammumaan.

Vanha viisaus on, että kuulustelu alkaa siinä vaiheessa, kun kuulusteluhuoneessa on istuttu neljä tuntia. Se on pitkä aika, mutta siinä tutustuu toiseen ja oppii, mikä asiakkaalle on tärkeää ja mitä hän arvostaa. Kuulustelu on kuin shakkipeli, jossa jokaisen siirron pitää olla harkittu ja seuraava siirto valmiiksi mietittynä. Olen verrannut huumekuulusteluja myös autokauppiaan työhön: kauppiaan pitää saada asiakas vakuuttumaan siitä, että tämä käytetty auto on hänelle se kaikkein paras. Huumepoliisin pitää taas saada asiakas ostamaan vuosien linnatuomio kertomalla tekemisistään, vaikka poliisilla ei olisi niistä mitään etukäteistietoa. Vuoden poliisiksikin valittu Jari Kyllönen on tehnyt yli 20 vuoden työuran amfetamiinin omenankukkatuoksussa ja Aarnion jälkeensä jättämässä varjossa. Näyttävien takavarikoiden takana huumepoliisit näkevät huumemaailman todelliset kasvot: syrjäytyneisyyttä, rahanahneutta ja tragedioita, toivottomuutta ja voimansa menettäneitä läheisiä. Kyllösen työelämäkerta kuitenkin näyttää, että huumausainerikollisuutta voi lähestyä myös empatialla ja lähimmäisenrakkaudella. Ennaltaehkäisy, nuorten kohtaaminen ja inhimillisyys ovat Kyllösen työn kulmakiviä. Pahan torjuja ei voi pelastaa kaikelta pahalta, mutta voi torjua sitä yksi ihminen kerrallaan. Vaikka sitten korjaamalla talteen Helsingin kaduilta makaronia rauhoittavina lääkkeinä myyvän kauppiaan tai voittamalla vakioasiakkaan luottamuksen kuulusteluhuoneessa.

Vanha viisaus on, että kuulustelu alkaa siinä vaiheessa, kun kuulusteluhuoneessa on istuttu neljä tuntia. Se on pitkä aika, mutta siinä tutustuu toiseen ja oppii, mikä asiakkaalle on tärkeää ja mitä hän arvostaa. Kuulustelu on kuin shakkipeli, jossa jokaisen siirron pitää olla harkittu ja seuraava siirto valmiiksi mietittynä. Olen verrannut huumekuulusteluja myös autokauppiaan työhön: kauppiaan pitää saada asiakas vakuuttumaan siitä, että tämä käytetty auto on hänelle se kaikkein paras. Huumepoliisin pitää taas saada asiakas ostamaan vuosien linnatuomio kertomalla tekemisistään, vaikka poliisilla ei olisi niistä mitään etukäteistietoa. Vuoden poliisiksikin valittu Jari Kyllönen on tehnyt yli 20 vuoden työuran amfetamiinin omenankukkatuoksussa ja Aarnion jälkeensä jättämässä varjossa. Näyttävien takavarikoiden takana huumepoliisit näkevät huumemaailman todelliset kasvot: syrjäytyneisyyttä, rahanahneutta ja tragedioita, toivottomuutta ja voimansa menettäneitä läheisiä. Kyllösen työelämäkerta kuitenkin näyttää, että huumausainerikollisuutta voi lähestyä myös empatialla ja lähimmäisenrakkaudella. Ennaltaehkäisy, nuorten kohtaaminen ja inhimillisyys ovat Kyllösen työn kulmakiviä. Pahan torjuja ei voi pelastaa kaikelta pahalta, mutta voi torjua sitä yksi ihminen kerrallaan. Vaikka sitten korjaamalla talteen Helsingin kaduilta makaronia rauhoittavina lääkkeinä myyvän kauppiaan tai voittamalla vakioasiakkaan luottamuksen kuulusteluhuoneessa.

Voimakas sivutuuli oli painanut rosvon hajua sen verran sivuun, että kun Jönssi tarkensi hajun lähdettä ja raivasi tiensä roskasäiliöiden taakse, alkoi raivoisa haukku. Vedin koiraa hieman taaksepäin, jotta saisimme valoa kohdehenkilöön. Näin vain säleaidan ja sen takana sijaitsevat pressulla peitetyt viemäriputket. Yhtäkkiä pressun alta kuului vaimea valitus: ”Mä tuun täältä, jos viette koiran pois.” Rex, Vainu ja Rin Tin Tin. Television poliisikoirat ovat ihastuttaneet meitä jo vuosikymmeniä, mutta mitä tiedämme oikeista koirapartioista? Vanhempi konstaapeli Pekka Kuparinen on työskennellyt Helsingin poliisilaitoksen K9-yksikössä eli koirapoliisissa vuodesta 2016 lähtien. Tässä kirjassa hän kertoo unohtumattomista keikoista saksanpaimenkoira Jönssin kanssa. Luvassa on haastavia jäljestystehtäviä, hurjia takaa-ajoja sekä kiperiä kiinniottoja. Kirja todistaa, että koiran aisteilta eivät ole turvassa sen enempää murtomiehet kuin seksuaalirikollisetkaan. Lisäksi Kuparinen avaa teoksessa koirankasvatusfilosofiaansa, jonka kulmakiviä ovat luottamuksen rakentaminen ja positiivinen vahvistaminen. Kirja on kunnianosoitus ihmisen ja koiran vuosituhansien ystävyydelle ja yhteistyölle. Niiden ansiosta lukuisat ihmishenget ovat pelastuneet ja paha on saanut palkkansa. Tämä kirja jättää tassunjäljen sydämeesi!

Voimakas sivutuuli oli painanut rosvon hajua sen verran sivuun, että kun Jönssi tarkensi hajun lähdettä ja raivasi tiensä roskasäiliöiden taakse, alkoi raivoisa haukku. Vedin koiraa hieman taaksepäin, jotta saisimme valoa kohdehenkilöön. Näin vain säleaidan ja sen takana sijaitsevat pressulla peitetyt viemäriputket. Yhtäkkiä pressun alta kuului vaimea valitus: ”Mä tuun täältä, jos viette koiran pois.” Rex, Vainu ja Rin Tin Tin. Television poliisikoirat ovat ihastuttaneet meitä jo vuosikymmeniä, mutta mitä tiedämme oikeista koirapartioista? Vanhempi konstaapeli Pekka Kuparinen on työskennellyt Helsingin poliisilaitoksen K9-yksikössä eli koirapoliisissa vuodesta 2016 lähtien. Tässä kirjassa hän kertoo unohtumattomista keikoista saksanpaimenkoira Jönssin kanssa. Luvassa on haastavia jäljestystehtäviä, hurjia takaa-ajoja sekä kiperiä kiinniottoja. Kirja todistaa, että koiran aisteilta eivät ole turvassa sen enempää murtomiehet kuin seksuaalirikollisetkaan. Lisäksi Kuparinen avaa teoksessa koirankasvatusfilosofiaansa, jonka kulmakiviä ovat luottamuksen rakentaminen ja positiivinen vahvistaminen. Kirja on kunnianosoitus ihmisen ja koiran vuosituhansien ystävyydelle ja yhteistyölle. Niiden ansiosta lukuisat ihmishenget ovat pelastuneet ja paha on saanut palkkansa. Tämä kirja jättää tassunjäljen sydämeesi!

Ne nyrkiniskut osuivat kuin moukarit ja päässä humisi. Maken kääntäessä selkänsä näin, että reitti ovelle oli vapaa. Enempää miettimättä lähdin juoksemaan ja juoksin niin lujaa kuin pystyin eteisen läpi ulko-ovelle ja ulos. Pihasta suuntasin lähellä olevalle pienelle hautausmaalle. Sinne olin paennut monta kertaa ennenkin. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Hanna Hertell kokoaa toiseen kirjaansa tarinoita naisilta, jotka tietävät, mitä elämä on silloin, kun nuo sanat ovat arkipäivää. Kun uskoo, että toinen voi muuttua. Kun toivoo, että asiat ehkä muuttuvat, kun tämä vankilatuomio on lusittu. Kun kärsii, eikä viranomaisista ole avuksi, vaikka juuri sitä varten instituutiot on perustettu. Hertell kertoi oman tarinansa esikoisteoksessaan Rikoksia ja rakkautta (Hertell & Holmavuo, Docendo 2022). Kirja sai valtaisan palauteryöpyn, ja moni toisti Hertelille tietävänsä, mitä hän oli käynyt läpi. Noista palautteista syntyi Kaiken se kestää: kirja siitä, että kestäminen parisuhteessa ei ole ainut vaihtoehto.

Ne nyrkiniskut osuivat kuin moukarit ja päässä humisi. Maken kääntäessä selkänsä näin, että reitti ovelle oli vapaa. Enempää miettimättä lähdin juoksemaan ja juoksin niin lujaa kuin pystyin eteisen läpi ulko-ovelle ja ulos. Pihasta suuntasin lähellä olevalle pienelle hautausmaalle. Sinne olin paennut monta kertaa ennenkin. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Hanna Hertell kokoaa toiseen kirjaansa tarinoita naisilta, jotka tietävät, mitä elämä on silloin, kun nuo sanat ovat arkipäivää. Kun uskoo, että toinen voi muuttua. Kun toivoo, että asiat ehkä muuttuvat, kun tämä vankilatuomio on lusittu. Kun kärsii, eikä viranomaisista ole avuksi, vaikka juuri sitä varten instituutiot on perustettu. Hertell kertoi oman tarinansa esikoisteoksessaan Rikoksia ja rakkautta (Hertell & Holmavuo, Docendo 2022). Kirja sai valtaisan palauteryöpyn, ja moni toisti Hertelille tietävänsä, mitä hän oli käynyt läpi. Noista palautteista syntyi Kaiken se kestää: kirja siitä, että kestäminen parisuhteessa ei ole ainut vaihtoehto.

Kunniapaikalla asunnossa olivat pienet kengät. Ne olivat kuuluneet Lailan lapsena kuolleelle pojalle. Kengille oli raivattu kuin muistojen alttariksi tila muutoin täynnä tavaraa rönsyilevän lipaston päälle. Laila pysähtyi usein kenkien viereen niitä katsomaan. Ennen lähtöä Laila pyyhkäisi kädellään pölyt kengistä ja siveli niitä. Sitten hän laittoi kengät hitaasti takaisin paikoilleen. Hetki oli aina juhlallinen ja nosti kyyneleet silmiini. Osasto 6 on kirja ihmisistä. Suljetulla osastolla työskentelystä voi syntyä mielikuvia pehmustetuista kopeista ja potilaista, joiden hoito on lähinnä kaukaisuuteen eksyneen katseen tavoittelua, hajanaisten lauseiden yhdistelyä ja vahvojen lääkkeiden annostelua. Deadline Kustannuksen tuore kirjailija Raija-Leena Rekilä kuitenkin kumoaa nämä mielikuvat esikoiskirjassaan täysin. Psyykkisesti sairaiden kanssa työskennellessä ammatillinen osaaminen on ehkä tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on myötätunto ja kyky kohdata potilaat persoonana, ei mauttomana ja hajuttomana hoitajana. Kaksi vuosikymmentä suljetulla elää Rekilän mielessä aikana, jona hän on kokenut potilaiden kanssa elämän ilot ja surut, ollut saatanan lähettiläs ja pikkulintu. Joskus potilaiden räväkkyys on nolottanut, toisinaan potilaat ovat häpeilleet hänen seuraansa julkisilla paikoilla. Rekilä tietää, että itsepäisesti sulkeutunut potilas voidaan saada avautumaan vaikka lempeästi hiuksia harjaamalla. Mutta kuinka kieltäydytään kosinnasta pimeän osaston käytävillä?

Kunniapaikalla asunnossa olivat pienet kengät. Ne olivat kuuluneet Lailan lapsena kuolleelle pojalle. Kengille oli raivattu kuin muistojen alttariksi tila muutoin täynnä tavaraa rönsyilevän lipaston päälle. Laila pysähtyi usein kenkien viereen niitä katsomaan. Ennen lähtöä Laila pyyhkäisi kädellään pölyt kengistä ja siveli niitä. Sitten hän laittoi kengät hitaasti takaisin paikoilleen. Hetki oli aina juhlallinen ja nosti kyyneleet silmiini. Osasto 6 on kirja ihmisistä. Suljetulla osastolla työskentelystä voi syntyä mielikuvia pehmustetuista kopeista ja potilaista, joiden hoito on lähinnä kaukaisuuteen eksyneen katseen tavoittelua, hajanaisten lauseiden yhdistelyä ja vahvojen lääkkeiden annostelua. Deadline Kustannuksen tuore kirjailija Raija-Leena Rekilä kuitenkin kumoaa nämä mielikuvat esikoiskirjassaan täysin. Psyykkisesti sairaiden kanssa työskennellessä ammatillinen osaaminen on ehkä tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on myötätunto ja kyky kohdata potilaat persoonana, ei mauttomana ja hajuttomana hoitajana. Kaksi vuosikymmentä suljetulla elää Rekilän mielessä aikana, jona hän on kokenut potilaiden kanssa elämän ilot ja surut, ollut saatanan lähettiläs ja pikkulintu. Joskus potilaiden räväkkyys on nolottanut, toisinaan potilaat ovat häpeilleet hänen seuraansa julkisilla paikoilla. Rekilä tietää, että itsepäisesti sulkeutunut potilas voidaan saada avautumaan vaikka lempeästi hiuksia harjaamalla. Mutta kuinka kieltäydytään kosinnasta pimeän osaston käytävillä?

Rikoskonstaapeli Kristiina Mikkilä oli Vilja Eerikan henkirikoksen päätutkija, ja hän näki sekä kuuli tutkinnan aikana paljon. Kristiina vei muun muassa suruviestin Vilja Eerikan biologiselle äidille, ja selvisi, että äiti osasi heti aavistaa, mitä oli tapahtunut. Vilja Eerikan tarina on ollut iso osa Veran uraa, sillä hän kirjoitti tytön tarinasta kirjan. Tässä jaksossa puhutaan siitä, miten pikkutyttö joutuikin näin vakavan henkirikoksen uhriksi. Sattumalta Kristiina on tuonut myös Veralle suruviestin, kun hänen veljensä kuoli onnettomuudessa tapaninpäivänä vuonna 2015. Vera kertoo kokemuksistaan, mutta jaksossa puhutaan myös siitä, minkälaista on tuoda täysin tuntemattomalle tieto, joka saattaa murskata hänen koko lopun elämänsä pirstaleiksi.

Miltä tuntuu, kun työpaikalle lähetetään lihanpalanen kirjekuoressa? Tai kun kouluikäinen lapsi laittaa viestin, että ”meidän koti palaa”. Kirjailija ja toimittaja Linda Rantanen on kokenut nämä kumpikin, ja kertoo nyt avoimesti tässä jaksossa kokemuksistaan. Linda on kirjoittanut uransa aikana useita true crime -teoksia, ja tässä jaksossa puhutaan niistäkin. Minkälaisen myrskyn silmään Linda joutui, kun perhesurmista kertova kirja julkaistiin? Linda kertoo myös sen, mitä hän on kirjojen kirjoittamisella tienannut.

Palomies Harri on aika monelle tuttu mies sosiaalisesta mediasta, mutta harva tietää, kuka hän oikeasti on. Harrin somekanavat keskittyvät kertomaan hyödyllistä tietoa kansalaisille, eikä siellä juuri kerrota miehen henkilökohtaisesta elämästä. Nyt ensimmäistä kertaa Harri kertoo julkisesti siitä, kuka hän oikeasti on. Lisäksi Harri kertoo siitä, miten oman kollegan menettäminen traagisesti hänen omien silmiensä alla vaikutti mieheen ihmisenä ja palomiehenä. Harri myös kertoo, kun he vaimonsa kanssa myivät koko omaisuutensa ja lähtivät pitkälle ulkomaanreissulle. Moni ei tähän suunnitelmaan suhtautunut positiivisesti. Veraa ja Harria yhdistää muun muassa TikTok, ja he puhuvat jaksossa myös siitä, minkälaista on tehdä sosiaalista mediaa, kun seuraajia on kymmeniä tuhansia.

Kun rikostoimittaja Tiia Palmén kirjoitti kirjaa Koskelan teinisurmasta, uhrin omaiset vastustivat sen julkaisua uhkaamalla oikeustoimilla. Tässä jaksossa käsitellään kirjan teon kulisseja, ja muun muassa sitä, miten uhrien suhtautumista kirjan teon aikana käsiteltiin. Mitä sitten tapahtui, kun kirja julkaistiin? Tiia kirjoittaa nyt toista kirjaansa, ja se kertoo koko Suomelle tutusta Ulvilan vyyhdistä sekä Anneli Auerista. Tämä keissi on ollut vahvasti läsnä koko Tiian yli parikymmentä vuotta kestäneen uran ajan: Tiia on käynyt Jukka S. Lahden henkirikospaikalla ja hän tietää mittasuhteet, lisäksi Tiia on haastatellut Auerin useaan kertaan sekä tehnyt lukuisia lehtijuttuja aiheeseen liittyen. Tiian teos käsittelee kokonaisuutta täysin objektiivisesti, toisin kuin aiemmat aiheesta julkaistut kirjat. Virallisesti Syytön julkaistaan lokakuussa. Tiia kertoo myös hektisestä ja vaativasta työstään MTV3:n rikostoimituksen sekä kotimaan toimituksen päällikkönä. Ja mitä tapahtui, kun Tiia joutui työnsä takia vankilaan ulkomailla? Tiia lähti myös uutisoimaan Breivikistä paikan päälle heti tapahtumien jälkeen. Tiia kertoo myös siitä, miltä tuntui astua Jarkko Sipilän saappaisiin hänen kuolemansa jälkeen sekä Rikospaikka-ohjelman juontamisesta.

Kun Veran ura rikostoimittajana alkoi, Jasmin oli hänen ensimmäisiä haastateltavia. Jasmin oli joutunut raiskauksen uhriksi hänen omalla työpaikallaan Helsingin Malmin Citymarketissa, ja edelleen, vaikka tapahtumista on kulunut aikaa, Jasmin tuntee kokemuksiensa tuskan, ja kyyneleet vierivät niistä kertoessa. Tuona lokakuisena päivänä vuonna 2010 Jasmin pelkäsi kuolevansa. Helppoa nämä vuodet kokemuksen jälkeen eivät ole olleet, vaan Jasmin on kamppaillut terveytensä kanssa sekä parisuhteessa, puhumattakaan mielen selviämisestä. Miten ihmeessä Jasmin on sitten selvinnyt todella rankasta kokemuksesta? Mitä mieltä Jasmin on raiskaustuomioista? Miten hän pääsi eroon tuntemastaan vihasta tekijää kohtaan? Vera ja Jasmin myös muistelevat haastattelua vuosien takaa.