Icasos – förlag

Rob McCoolin saagassa yhdistyvät irlantilaiset legendat, pohjoinen luonto, futuristinen teknologia ja huimat seikkailut ennen kokemattomalla tavalla.McCoolin veljekset ovat Fennoniaan asettuneen ryöväriklaanin nuoria sotureita, tunnettuja siitä, etteivät malta pysyä erossa vaikeuksista.Novgorodin prinssi Vladimir valmistautuu sotaan. Hän aikoo murtaa salaperäisen Pandoran kantaman koodin, joka on avain varmaan voittoon. Rob McCool veljineen sattuu paikalle, kun Pandoraa kuljettavan lentoristeilijän kimppuun hyökätään. Alus joutuu tuuliajolle ja haaksirikkoutuu jättimäisen vaaran laelle. Veljekset eivät malta pitää näppejään erossa tapahtumista ja sotkevat prinssi Vladimirin suunnitelmat pahan kerran.Värikkäät henkilöhahmot, koukuttava kerronta ja runsas toiminta tempaavat mukaansa unohtumattomaan seikkailuun, jota siivittää vilkas sanailu ja hurtti huumori.Tatu Kokko on kirjoittanut teoksen käsikirjoituksen blogissa yhteistyössä nuorten kanssa. Osallistujien nimet on lueteltu Kirjailijan kiitokset -osiossa. Rob McCool ja Krimin jalokivi oli vuoden 2016 Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokas.

Rob McCoolin saagan itsenäisessä jatko-osassa yhdistyvät irlantilaiset legendat, futuristinen teknologia, luonto ja huimat seikkailut ennen kokemattomalla tavalla.Palkkasotureiden lentopursi kiitää Istanbulista kohti pohjoista kyydissään Rob McCool ja Sulttanaatin taakseen jättänyt entinen koodinkantaja, Kaarne. Rob on haavoittunut vakavasti, ja palkkasoturit päätyvät tekemään pakkolaskun Ukrainan avarille tasangoille.Se on virhe. Paikalle sattuvat nimittäin Novgorodin prinssi Vladimirin sotajalalle ajamat villit ja vapaat kasakat.Taistelujen siivittämät tapahtumat vievät Robin ja Kaarnen hevoskansan leirin kautta Kirottuun metsään, paikkaan, jota kaikki pelkäävät, ja jonka synkkiin siimeksiin ainoastaan hullut uskaltautuvat työntämään päänsä.Värikkäät henkilöhahmot, koukuttava kerronta ja runsas toiminta tempaavat mukaansa unohtumattomaan seikkailuun, jota siivittää vilkas sanailu ja hurtti huumori.Tatu Kokko on kirjoittanut teoksen käsikirjoituksen blogissa yhteistyössä nuorten kanssa. Osallistujien nimet on lueteltu Kirjailijan kiitokset -osiossa.Sarjan ensimmäinen osa, Rob McCool ja Krimin jalokivi, oli vuoden 2016 Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokas.

Arkkipiispa Leo palaa muistelmissaan lapsuudenkotiinsa Savon Pielavedelle. Sinne päättyi salmilaisen perheen evakkomatka sodan jälkeen. Siellä syntyi Leo-poika. Runollisista muistoista kuvastuu syvä kiintymys kotiseutuun ja karjalaiseen elämäntapaan. Keskeistä elämässä olivat lähimmäisenrakkaus, yhteen hiileen puhaltaminen ja toisten kunnioittaminen. Runot on kirjoitettu suomeksi ja karjalaksi. Niiden kautta lukija pääsee karjalaisen kulttuurin juurille tavalla, joka on kaunis ja syvällinen, elämän kokoinen elämys. Tässä muistelmien ensimmäisessä osassa kuullaan äidistä, lapsuuden leikeistä ja sattumuksista, koulusta, maatöistä, kotiseudun maisemista ja rakkaudesta.

Arkkipiispa Leo palaa muistelmissaan lapsuudenkotiinsa Savon Pielavedelle. Sinne päättyi salmilaisen perheen evakkomatka sodan jälkeen. Siellä syntyi Leo-poika. Runollisista muistoista kuvastuu syvä kiintymys kotiseutuun ja karjalaiseen elämäntapaan. Keskeistä elämässä olivat lähimmäisenrakkaus, yhteen hiileen puhaltaminen ja toisten kunnioittaminen. Runot on kirjoitettu suomeksi ja karjalaksi. Niiden kautta lukija pääsee karjalaisen kulttuurin juurille tavalla, joka on kaunis ja syvällinen, elämän kokoinen elämys. Tässä muistelmien toisessa osassa kuullaan maatilan töistä ja vuodenaikojen kierrosta, ruokakulttuurista, tavoista, omasta kodista ja kotikylän ihmisistä.

Tämä herkkä ja ajatuksia herättävä runokokoelma jakautuu neljään itsenäiseen osaan. Ensimmäisen osan Fado-teemaiset runot ovat syntyneet Arkkipiispa Leon Portugalin matkalla. Toisen osan sakura-teemaiset runot kertovat Japanin matkan kokemuksista. Kolmannen osan runot piirtävät kuvaa sodista: entisistä ja nykyisistä. Neljännen osan tiiviin tunteikkaat runot ovat saaneet alkunsa läheisen lapsen kohtaamisista.Kaikki runot on kirjoitettu ja luettu suomeksi ja karjalaksi.

Selfie on kaunokirjallinen muotokuva, suomeksi ja karjalaksi kirjoitettua faktaa ja fiktiota. Kuvaaja on sodan jälkeen syntynyt mies. Runot käsittelevät työtä, luontoa, kirjoittamista, ylipäätään elämää ja sen merkitystä. Selfie sisältää tuokiokuvia läheisistä ihmisistä nyt ja ennen. Tärkeäksi teemaksi nousee rakastetun menetys, iäti jatkuva ikävä ja kaipaus ja lämminhenkinen muistaminen. Arkkipiispa Leon syvämietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillä.

Tämän kokoelman runot on kirjoitettu suomeksi ja karjalaksi. Ne ovat lyhyitä ja tiiviitä taideteoksia. Niissä syväluodataan ihmisyyden juuria, pohditaan ihmisten vastuuta luonnon ja toisten ihmisten edessä, sanojen ja tekojen voimaa niin hyvässä kuin pahassa.Elämä on sanoja. Elämä tapahtuu meidän välillämme. Se on kahdenkeskistä, yhteiskunnallista ja maailmanpoliittista. Ihminen haluaa parempaa ja enemmän, mutta maailman kestokyvyllä on rajansa. Voisiko parempaa elämää kohti mennä luopumalla jostakin? Voisiko vähemmällä haluamisella saavuttaa enemmän?Katsomalla eteen, ylös ja korkealle, näemme, mitä kaikkea hyvää meillä jo on, mistä pitää huolta, mitä vaalia, mitä kohti mennä.Arkkipiispa Leon syvämietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillä.

Tämä lasten runokirja on upea, kaksikielinen kuunteluelämys. Suomen- ja karjalankieliset runot sopivat sekä lasten omiin että vanhempien kanssa yhteisiin satuhetkiin. Parhaimmillaan syntyy hieno alku karjalan kielen harrastukselle. Teoksessa luonto on pääosassa. Metsä, järvi, suo ja pihapiiri tulevat lähelle. Arkkipiispa Leo havainnoi eläimiä ja ympäristöä tarkan herkällä silmällä.

Arkkipiispa Leon suomeksi ja karjalaksi kirjoitettu runoteos aistii maailmaa, ajattelee, tuntee ja ymmärtää.Elämä on mielekästä luonnon läheisyydessä. Kotiseudun lapsuusmaisemista löytyvät herkät vaikutelmat: inspiroiva syksy, talven kauneus, revontulet, tähtitaivas, kimmeltävät hanget, kevään valo ja kesän lämpö. Runoilija pohtii luonnon tilaa ja tulevaisuutta ja sitä, mitä vaikutuksia sillä on ihmisiin. Tulevasta löytyy toivoa. Löytyy uskoa uuteen ajatteluun, vähemmän tuhlaavaan maailmaan, uusiutuvaan energiaan, kestävään kehitykseen. Maailma, jossa elämme, on kaunis ja arvokas. Sitä pitää vaalia.Arkkipiispa Leon syvämietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillä.

Vuonna 2012 arkkipiispa Leo osallistui tarkkailijana Vatikaanin piispojen konsiiliin. Runoilija inspiroitui Rooman nähtävyyksistä ja paikallisista ihmisistä. Hän istui katukahviloissa, kulki kujilla ja aukioilla tarkkaillen elämän menoa. Lisäksi kansainvälisen kokouksen teemat herättivät syvälliseen filosofiseen pohdiskeluun.Tämä teos on eräänlainen runomuotoinen matkakertomus, joka on kirjoitettu suomeksi ja karjalaksi. Arkkipiispa Leo liittyy lukuisten taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien ketjuun, joille Rooma on ollut ja edelleen on pohjaton inspiraation lähde.

Arkkipiispa Leon runokokoelma käsittelee luontoa ja ihmistä tässä maailmassa. Samalla kun tekijä ylistää luonnon ainutlaatuista kauneutta, hän käyttää voimakkaan puheenvuoron luonnonsuojelun ja ilmastonmuutoksen hillinnän puolesta. Jokainen ihminen vaikuttaa omilla valinnoillaan siihen, millaisen maailman tuleville sukupolville jättää.Suomen- ja karjalankielinen kaunokirjallisuus on rikastunut upealla nykypäivää ja tulevaisuutta käsittelevällä teoksella.

Jokaiselle meistä on annettu oma tiemme kulkea. Todelliset valinnat ovat harvassa, sillä elämä antaa, mita se tahtoo. Taival tuntuu usein yksinäiseltä, mutta huomaamattamme joku kulkee rinnallamme: ystävä, yhteisö, näkymätön saattaja.Kaiken kiireen keskellä voi nähdä kauneutta, kun vain osaa katsoa. Vaikka tiemme on määrätty, voimme vaikuttaa hetkeen. Huomaammeko lähimmäisen antamat merkit, tarjoammeko auttavan käden? Viisaus, hyvyys ja sydämen puhtaus, siinä arvot, joita meidän tulee puolustaa.Arkkipiispa Leon suomeksi ja karjalaksi kirjoittamat runot ovat vahvasti samastuttavia ja rehellisyydessään koskettavia. Runojen lähestymistapa on syvän humaani. Runoteos tarjoaa vahvan lukukokemuksen, jossa kirjoittajan ja lukijan maailmat kohtaavat.

Daniel ja Isla tapaavat syksyisessä Ateenassa. Isla on elänyt suojattua elämää Suomessa, Daniel kokenut sodan kauhut Syyriassa. Daniel haluaa Suomeen Jakob-veljensä luo, mutta matkanteko tyssää, kun hänet ryöstetään.Islan kirjailijaisä päätyy haastattelemaan Danielia rikosromaaniaan varten. Isla lukee salaa isänsä muistiinpanoja ja saa tietää järkyttäviä asioita Danielista. Loman jälkeen Isla palaa perheineen Suomeen. Daniel jää Ateenaan. Talven lähestyessä Danielin epätoivo kasvaa. Eräänä yönä hän sekaantuu väkivaltaiseen yhteenottoon, soittaa Islan isälle ja kertoo, että hänen on päästävä pois Ateenasta.Marja-Leena Tiaisen Hotelli Desperado oli vuoden 2022 Topelius-kirjallisuuspalkintoehdokas."Sydäntäpuristavan realistinen kirja kuvaa uskottavasti sitä, mitä pakolaiset ja turvapaikanhakijat joutuvat usein kokemaan saadakseen sen, mitä me pidämme itsestäänselvyytenä: turvallisen, ihmisarvoisen elämän. Hotelli Desperadossa koko maailman myllerrys tiivistyy kahteen ihmiseen. Syyrian sota tulee Danielin myötä osaksi suomalaisen Islan elämää. Intensiivinen romaani tihentää maailmanlaajuisen myllerryksen ihmisen kokoiseksi kertomukseksi." Topelius-palkintoraati

Lumoavan todenmakuinen romaani suomalaisista siirtolaisista Kanadan ihmemaassa.Jenny ja Hanna työskentelevät palvelijoina savolaisen maalaiskylän suurimmassa talossa. Vuosi on 1927. Köyhyys ahdistaa niin, että naiset päättävät lähteä Kanadaan, jota mainostetaan suurten mahdollisuuksien maana.Perillä he saavat heti töitä. Jenny pääsee palvelijaksi varakkaaseen pankkiiriperheeseen ja Hanna apulaiseksi täysihoitolaan. Siirtolaisuuden varjopuolet tulevat kuitenkin pian tutuiksi: pieni palkka, pitkät työpäivät, kielitaidottomuus, olematon sosiaaliturva.Jenny ja Hanna ovat päättäneet pärjätä. He suhtautuvat vastoinkäymisiin suomalaisella sisulla ja tarmolla. Tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta, mutta elämä osaa näyttää myös arvaamattomat puolensa.Marja-Leena Lempisen teos vie lukijansa ihastuttavalle matkalle suomalaisten siirtolaisten historiaan.

Kuopion tuomiokapitulin aamuhartaus keskeytyy yllättäen, kun salin ikkunalta putoaa tunnistamaton ruumis. Nuorempi konstaapeli Annette Savolainen saa selvitettäväkseen uransa merkillisimmän tapauksen. Jäljet johtavat Amanda Partasen matkustajakotiin, josta löytyy uhrin muistikirja sekä nippu tekaistuja passeja.Miten juutalainen sotilaslääkäri, Partasen omenapuut, Kuopion hiippakunnan piispa ja saksalaissotilaan pojanpoika liittyvät toisiinsa?Arvoituksen osat hahmottuvat pala palalta, ja lopulta Annette Savolainen huomaa olevansa taitavasti kätketyn aarteen jäljillä. Samaan aikaan hän joutuu kohtaamaan sukuhistoriansa vaietut salaisuudet ja sisällään orastavat oudot tuntemukset. Marja-Sisko Aallon esikoisromaani tempaa lukijansa keskelle kansainvälisiin mittasuhteisiin kiristyvää juonikudelmaa.

Riekki, Emin ja Iisa osallistuvat koulun tiedepäivään itse tehdyllä koneella, jonka on tarkoitus muokata todellisuutta. Koulupäivät olisivat kolmen tunnin mittaisia, kotona takapihalla olisi huvipuisto jne.Kun Riekki painaa nappia, maailma todellakin muuttuu. Naapurin Kinkeroinen alkaa urheilla ja isälle kasvaa tukka.Kaikki muutokset eivät ole suinkaan mukavia. Riekki huomaa olevansa muiden mielestä kiusaaja. Iisa ja Emin eivät olekaan enää hänen parhaita ystäviään.Riekki haluaa asiat takaisin ennalleen, mutta sitä varten hänen on pantava kaikki peliin, eikä se onnistu yksin, vaan hän tarvitsee ystävänsä takaisin.Holtiton masiina käsittelee toveruuden, rohkeuden ja olemisen kysymyksiä lämpimän mieleenpainuvalla tavalla.

Santeri Salamanterille sattuu ja tapahtuu. Onhan hän vauhdikkaisiin liikkeisiin taipuvainen poika, jonka vahvimpiin ominaisuuksiin ei kuulu harkintakyky. Eräänä päivänä Santeri karkaa kotoaan, koska ei saa itse päättää asioistaan. Hän on juoksemassa päätä pahkaa Arvi-enonsa luo, kun törmää koulukaveriinsa Jameelaan, ja yhdessä he päätyvät enon valokuvaamoon.Eno esittelee Santerille ja Jameelalle ihmeellisen aikakonekameran, jonka avulla koko porukka tempautuu tuntemattoman laivan kannelle keskelle Karibianmerta. Laivaa hallitsee pelottava kapteeni Keltanokka, ja laivan mastossa liehuu pääkallolippu, ja jonnekin päin Karibiaa on kätketty valtava aarre.Kapteeni Keltanokan laivassa mikään ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä aluksi näyttää.

Ilmastonmuutosta, ekologiaa, pakolaisuutta, uskoa, toivoa ja rakkautta.Elämää ihmisenä ihmisten joukossa.Suurisydäminen välittäminen virtaa runoilijan kynästä paperimeren aalloille hauraankauniiksi säkeiksi."Olen kastunut syksyn sateessaolen palellut marraskuun kosteudessaolen kahlannut talvisessa lumessasyvässä, valkoisessa ja puhtaassasinun lämmin käsi kädessäni"Damaskoksen pronssinen leijona on arkkipiispa Leon ensimmäinen runokokoelma siviilinimellä Leo Makkonen.

Ilmastonmuutosta, ekologiaa, pakolaisuutta, uskoa, toivoa ja rakkautta. Elämää ihmisenä ihmisten joukossa. Suurisydäminen välittäminen virtaa runoilijan kynästä paperimeren aalloille hauraankauniiksi säkeiksi. "Olen kastunut syksyn sateessa olen palellut marraskuun kosteudessa olen kahlannut talvisessa lumessa syvässä, valkoisessa ja puhtaassa sinun lämmin käsi kädessäni" Damaskoksen pronssinen leijona on arkkipiispa Leon ensimmäinen runokokoelma siviilinimellä Leo Makkonen.

Terveyskeskukseen tuodaan merkillinen pikkumummo. Täpötäydessä kauppahallissa sähköt sammuvat ja paniikki uhkaa. Joku asuu salaa siirtolapuutarhamökissä, nietosten keskellä. Ambulanssikuski kohtaa ihmeen öisellä maantiellä.Kirsi Pehkosen joulutarinat vievät kuulijan merkillisten sattumien äärelle, milloin kosmetologin vastaanotolle, tavaratalon parkkipaikalle tai entisen nuorisoseuran talon näyttämölle. Joulumieli ja jouluntaika hehkuvat hetkissä, joissa niitä ei suinkaan osaisi odottaa.Jylhäsalmi-sarjasta tunnettu Kirsi Pehkonen debytoi lukijanäänenä 24 lempeässä ja lämpimällä huumorilla höystetyssä joulutarinassa.Nautitaan joulua odotellessa päiväannoksina tai tarvittaessa kertaistumalta.

Rob McCool ja Krimin jalokivi on Rob McCool -saagan ensimmäinen osa. Tarinassa yhdistyvät irlantilaiset legendat, pohjoinen luonto, futuristinen teknologia ja huimat seikkailut ennen kokemattomalla tavalla. McCoolin veljekset ovat Fennoniaan asettuneen ryöväriklaanin nuoria sotureita, tunnettuja siitä, etteivät malta pysyä erossa vaikeuksista. Novgorodin prinssi Vladimir valmistautuu sotaan. Hän aikoo murtaa salaperäisen Pandora-neidon kantaman koodin, joka on avain varmaan voittoon. Rob McCool veljineen sattuu paikalle, kun Pandoraa kuljettavan lentoristeilijän kimppuun hyökätään. Alus joutuu tuuliajolle ja haaksirikkoutuu jättimäisen vaaran laelle. Veljekset eivät malta pitää näppejään erossa tapahtumista ja sotkevat prinssi Vladimirin suunnitelmat pahan kerran. Värikkäät henkilöhahmot, koukuttava kerronta ja runsas toiminta tempaavat mukaansa unohtumattomaan seikkailuun, jota siivittää vilkas sanailu ja hurtti huumori.Tatu Kokko on kirjoittanut teoksen käsikirjoituksen blogissa yhteistyössä nuorten kanssa. Kirja oli vuoden 2016 Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokas.

On kaunis heinäkuun päivä vuonna 1966. Nuori toimittaja Jarmo Vitbrandt ajaa vaaleansinisellä kuplavolkkarillaan Helsingistä Savon sydänmaille. Hän kapinoi piintyneitä tapoja vastaan, laulaa Beatlesiä ja unelmoi suuresta rakkaudesta. Päästyään perille hän tapaa yli kahdeksankymmentävuotiaan, keijukaismaisen Hannan, joka näyttää paljon ikäistään nuoremmalta.Toimittajan tehtävänä on haastatella Hannaa ja kirjoittaa artikkeli Eero Järnefeltin kesästä Kauniskankaalla vuonna 1891. Lehteä kiinnostaa erityisesti Heinäkuun päivä -maalaukseen liittyvä mysteeri, jonka ainut elossa oleva todistaja tuo salaperäinen Hanna on.Jarmo aikoo suoriutua haastattelusta yhdessä päivässä, mutta ei pääse niin vähällä. Alkaa unohtumaton aikamatka menneisyyteen. Jarmo kiertelee Hannan kanssa historiallisilla tapahtumapaikoilla Kuopiossa ja Muuruvedellä ja saa harvinaisen tilaisuuden kurkistaa Suomen kultakauden taiteilijoiden elämään. Hannan muisteluissa heräävät eloon niin Minna Canth, Jean Sibelius, Juhani Aho kuin monet muutkin itsenäistyvän Suomen kulttuuria muovanneet merkkihenkilöt. Nuo muutamat heinäkuiset päivät tekevät Jarmoon lähtemättömän vaikutuksen, mutta syvimmin häntä koskettaa Hannan kertoma ihmeellinen rakkaustarina.Heinäkuun päivä perustuu tositapahtumiin.

Ihminen on ihmisen toivo on Maaria Leinosen esikoisrunokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1980.SisällysJOS JOSSAIN KORVA, JOKA KUULISIKiireisenä työpäivänäJoka vuosi taistellaanEntä jos jonain aamunaÄlä sano,/että ymmärrätPäivä kuunneltu toisten tuskaaPakenen uneenPalaan työstäAMMATTIAUTTAJAN ASIAKIRJOISTAKerran vieroivat minutJoku puhuu kaukaisesta hädästäLapsen vuonnaLoppuunnalintynyt työläisäitiIrtolainenTapahtui 50-luvullaTyötönÄiti IÄiti IILopultakin liikkeellä Miten huusitteKevätkesän päivänä Nuori ryyppymiehen vaimoKuvaKädessäsi taviokuurna Osuin paikalle RuotsissaEn minäkään tiedäKukkatauluIHMINEN ON IHMISEN TOIVOTervehdys Minna CanthilleAamusta alkaen hyvä päiväJäsenissä unen raukeusOsake/omakotitaloTämä kansa osasi kerranIhminen/on ihmisen toivoTOMMIN LAULUJA ELI PUHETTA VENEEN JA TUSKAN ALTATommin lauluja I-VIIITommi - in memoriamTommin hautajaisetEcce homo

Jos näkisit, rakastaisit on Maaria Leinosen toinen runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1983.SISÄLLYS1. KOSKA TULEE LAPSEN VUORONiin siinä aina käyEivät kulje kerjuullaJos henkinen pahoinpitely Hemmon kirjeitä Jumalalle I-VIAamukuudelta VirkaäitiHuumenuori2. NIIN LÄHELLÄ PIMEÄ MAAVuosikertomus Päivän tilinpäätösNiin lähellä pimeä maa I-IVLuonnossa ihailemmeYritit olla kovaPohjaton epävarmuusKun edes sen hetken KevätkadullaElämä tuhrautuuAuttaa kirkon kauttaSisareni on kuollutSavusaunassa syntyneitten suku3. PAHINTA MAAILMASSASairaalan sisäänkirjoitusluukullaToisen abortin jälkeenLapsena rakastitVieraana yksinNiin paljosta Niin paljon tapaamisiaKerrostalonaapuriAamulla porttikäytävässä4. KAHDENSADAN NELION EPÄTOIVOTässä kaupungissaKahdensadan neliön epätoivo Miten siinä näinKotiäitiHätä ei lue lakiaOnhan se hyvä5. KUN SYKSY TASAANTUUAvaat ikkunanIstuu vanhainkodin käytävälläOrpo keloSe on kaunista luonnossaMainoksessa lukiSiell' rantamökissä6. OLISIKO MEIDÄN HELPOMPI USKOAMonen uskovan usko Olisiko meidän helpompi uskoaLapsena hautasimme Aasilla-ratsastajaSinä olet se miesSanat riittävät joKyrie eleison7. NIIN KAUAN KUIN AURINKO PAISTAAEi suurta tarvitaTarpeeksi riisuttunaSyksySisaret veljetAina joku iloNiin kauan kuin aurinko paistaaVielä on toivoa

Kuinka kaukaa tähän hetkeen on Maaria Leinosen kolmas runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1984.SISÄLLYSI VAIKENE, SINÄ SANOTVaativat Ihmistä ja luontoa rakastan Niin vähän olisi tarvittu Saita Sosiaalipornoa LapsenpäästäjävaimoTämän vielä otan Mitä elämäMuukalaisena vaellat Joku munkki kauan sittenVapauden kahdet kasvotAlikka Cante jondo Ei kasva Kalevan kuninkaitaII JUOPPO MIES JA AVIOEROTehoyhteiskunnan tehoihminen Ei rakkaus minusta Kirjoitat surullisia asioita Ostin Surullisesti laulat Maalaat synkin värein Pitäisi osata iloita Poltin runot Miksi puhun itsestäniIII OLEN KULKENUT PITKÄN MATKAN Kerronko mistä tulen Isän suuret karheat kädet Miten paljon hyviä ystäviäMinä tyttö sitä lapsenaEihän se lapsuus Etsivät juuriansa Kun olin lapsi En unohda päivää Ei sitä arvannutVain kiviset portaatIV KAIKKI MINUN RAKKAUTENIKartoitat ruumistani Minä en sinulle laula Sanoit tunturin laellaEt sinä minulle muuta UskoimmeKuin vesi tallettaa Koko päivän Myöhäinen rakkaus Rakastit minut aikuiseksi Vaikka sinä joskus lähtisitkin 53V IHMINEN TIETÄÄ KUOLEVANSA Elämä yhtä ainoaa pelkoa Se on jo minussa Moni haluaisi helpon kuoleman Jos osaisin luopua elämästä Se tapahtui Daavidin lähteellä Äiti, In memoriam I-VI Jo vuosia Kun on kaikki Miten autuasta Pentti Saarikosken haudalla Ei siitä saisi puhuaVI VANHAN FILOSOFIN LUOLAVERTAUSEi muruja, palasiaKun puhut Edessään kivitettäväksi tuomittuVeljeni Job Siksikö minä sitä aasia Sinun kättesi jäljiltä Valamon luostarissa Lapin ämmin psalmi Tosikertomus

Maaria Leinosen Silta joka kantaa - ilon ja voiman runoja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2003.SisällysEi se helppoa oleI VAIN PIMEÄSSÄ TÄHDET1.Kun on oikein vaikeaa2.Ilo kuin auringonsäde 3.Jo kauan sitten4.Valoa kohti5.Pitää olla pimeää6.Meren lahja7.Tuskasi yöstä8.Vanhojen mestareiden töissä9.Yö pimeä rauha10.Iloa tämä aamu11.Se on enemmän kuin nauru 12.Niin lyhyt se on13.Pilvet tulevat14.Kevyesti kevyesti15.Täällä kivikkopeltojen maassa 16.Odotan kuuta nousevaksi17.Ilo sen pitäisi ollaII SYDÄMEN MUISTI18.Uniin tulette. Ajatuksiin19.Käsittämätöntä miten ikävöin20.Kun olin ihan pieni 21.Isän suuret karheat kädet 22.Etsivät juuriansa, eksyneet 23.Vain kiviset portaat 24.Eihän se lapsuus 25.Ei tämän vanhemmaksi 26.En enää polkua 27.Paahde saa ajatukset28.Lapsuuttani mukanani kuljetan 29.Lapsena sitä rakasti 30.Tämä on maaIII KÄSIPÄIVÄÄ PUUYSTÄVILLE31.Kun on kiire 32.Metsäläiseksi syntynyt33.En saanut mitä halusin 34.Harmaa aamu35.Kuluttaa kesäinen päivä36.Kun vanhaa karjapolkua 37.Se olikin liian lähellä 38.On se kumma 39.Ei niin onnetonta päivää 40.Matkustin vieraisiin maisemiin 41.Lokki kirjoittaa runoa 42.Tämä koskematon metsä43.Lähdimme matkaan eilenIV VUODENAIKOJEN VIESTIT44.Puhelias luonto45.Kevätlintu pudottelee laulua46.Ei kauniimpaa musiikkia47.Likaiset nietokset48.Nämä kuulaat illat 49.On tätä odotettu50.Nämä hehkuvat hiirenkorva-aamut 51.Vain kukkivia ketoja 52.Syksyä kohti 53.Vaahteran taimet puistossa54.Viluisella rannalla55.Lokakuinen aamunavaus56.Sisaret, veljet 57.Hitaasti mataa kaamos ohi 58.Aamupostia suoraan kynnykselle59.Aamun avaukseksi 60.Vielä lokakuussa voikukkaV AINA JOKU IHMISEN VELI61.Aina sentään joku ilo62.En muistanut nimeäsi 63.En minäkään tiedä 64.En voi seurata sinua 65.Eivät nämä sanat 66.Ei kaikkea voi tehdä67.Yösydännä riittää68.Tuntematon nuori tyttö69.Mansikat kukkivat marraskuussa 70.Ei suurta tarvita 71.Usein sitä ennen ajatteli72.Kun joku sanoo 73.Sitä saattaa elää 74.Sovitaan niin75.Joskus sana satuttaa 76.Sanat - ei hennot 77.Tähän juuri tähänVI KUUNTELEN SYVÄLTÄ78.Harmaa pieni tikkukasa 79.Miten sitä välistä huolestuu80.Teen pitkää matkaa 81.Joku käveli ylitsesi 82."Elämään heitetty" 83.Kumosi mielensä kuorman84.Tekemättömät työt 85.Aurinko sulattaa 86.Matka enemmän 87.Syvälle syvälle 88.Annan meren huuhtoa89.Kaikkien näiden vuosien90.Jossain viimeisen vuoren takana91.Kun kuljetVII UNEN ARMO92.Matka tämän maiseman halki 93.Yö yleensä ystävä. Unineen 94.Otan vapauden riisua 95.Päivä on valmis 96.Vain unessa olen 97.Minkä viestin halusit kertoa98.Haurasta unien vilja 99.Kun jätän ikkunan auki 100.Kaikki nämä unet 101.Tänään en hyväksy 102.Ja niin nukun täällä 103.Harmaantuhruinen viluinen päivä 104.Iltarusko ikkunassa105.Aamu on kirkasVIII AJATUSTA SUUREMPI106.Kaamoksen kuristuksessa 107.Vanha kylätie 108.Uskon mahdottomaan109.Näillä rannoilla110.Tahtoisin nähdä enkelin 111.On, on niitä nähty 112.Vielä on toivoa 113.En minä yötä pelkää114.Laske vain aurinko 115.Sadun haltijalta 116.Älä sano: sehän on 117.Elämä särki unesi 118.Kiireisenä työpaivana 119.Kun on muutaman kerran120.Uskoa näkemättä 121.Auki. Vapaaksi LähteetAurinko, älä laske 1987, Ei muuri vaan portti 1985, Ihminen on ihmisen toivo 1980, Iloa tämä aamu 1994, Ja tähdet niin kirkkaat 1993, Jos näkisi

Ei muuri vaan portti on Maaria Leinosen neljäs runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1985.SISÄLLYSSanat I En osallistu keskusteluun Intiaaniheimo rukoiliKysyvät nimeäOlipa kerran...Sydänsairaus sallitaanNiin paljon hyvääKalat kuolevat Henkilötunnus Ecce homo!Olit lähtenyt varta vastenYstäväIIMenetti lapsensaOnko maailmassa yhtään äitiäPimeys on Päivän hyvä työ Elämä on lyhyt Suomalainen Anteeksi kun Se oli loppiainen Epätoivoisella raivolla Miten tärkeä sinusta elämäsi Isoisän hautajaisissaIIISitä voi kasvaa ulos Etelä- ja pohjoisnapakin Älä sano mitään Niin köyhät jäähyväiset Jos kaipaus 36KeskusteluillassaTuuli tuli kaukaa Niin kauan siitä Pakkastaivaalla sateenkaariIVTämä on maa Jäät lähtevät Äitini maaEi se takatalvi Vapunaatto Piennarheinä Kun isä kuoliIstutin hedelmäpuunEi tämän vanhemmaksi VVain aitoja korujaLokki kirjoittaa runoaPoutapilvet Pihamaa tulvii ritareita Heinäkuun aamu Tuuli lakaisi taivaan Syystuulen terveiset Pimeä pimeä on tämä syksy Istuin monta iltaa Talvi Aamutungos kadulla Sairaalan ikkunasta Siitä on monta vuottaVISuvipäivän pastorale Kiirastorstain ilta Ongelma vaihtunut Kuljet kirkossa En perusta turhista Syysiltana TaivasunelmaVIIVain pimeässä näkyvät tähdet Radion jouluruno

Kuin avaisin vierasta ovea on Maaria Leinosen viides runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1986.SISÄLLYSSUOPURSUSUOMiksi järvi ainaKesätön kesä Joka aamu ne haravoivatTalvilintu Tammikuisena perjantaiaamunaMatka halki talvimaisemanTammikuun huurrepuutVäsynyt raihnas latoKevättä kevättäARJEN JEREMIADIRakastan hämärääLapsuuden polkuKudon punaisia kintaitaUniArjen jeremiadiPohjanmaaJoskus vieläkinKahlasin sohjossaLapin poikaRääseikköjänkäMatkustin vieraisiinJOKAINEN VASTAUS VÄÄRÄEksynyt lintuTuskantyöstäminenEpäkirjailijaAvoin kysymysElämän ja kuoleman kysymyksetÄlä riko ympyröitäsiJotkut nukkuvatYHTEINEN UNIKohtasimme harvoinYlpeät pelkuritYhteinen uniSanot rakastaneesiKaikista maailman miehistäEropuheIhmisenä luullakseni vihaisin Kuin avaisin vierasta oveaKävelin keväisille kaduille Anna minä ensin Jos en olisi tullut perille JOS RAKKAUS LOPPUUKun rakkaus loppuu Usko. Toivo. Rakkaus Elämä autioitui Vapaus alkaa rohkeudesta Kuullun ymmärtämiskoe Että näkisit selvästi Kysy pilviltä tietäJOKAISESSA SYVÄLLÄ SAMA HUUTOEi paljoa lohduta Ettei unohtaisi sanoja Miten pitkä matka Minä olen niin yksinäinen Aleksis Kiven näköinen mies Tehokas torjunta Lapsena keksittiin KATSOISIN TOISIN Ei osaa olla onnellinen Ei se ole sinun syysi Hän on tullut maalta Mies vaeltaa asfalttia Toteutumistaan odottava Suru ei ole sairaus Suruunsa hukkuva Tuskan ylennysmyynti Hiljainen viikko Sitä saattaa elää Ruiskukansininen ovi Raolleen jätetty ovi Uskoa näkemättä Katsoisin toisin

Aurinko älä laske on Maaria Leinosen kuudes runokokoelma. Se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1987.SISÄLLYSValoa kohtiIBussipysäkillä Nyt olen odottanut Isänpäivä Keltainen jaffapullo Se on taas perjantai Avain I-IVOmaasi vain raihnas ruumiisi Veljeni lattiantasalta Eräs in memoriam Siinä unessa Suurmies kuoli Vain yksi päivä Itkun armo Kova elämäIIViesti on lähetetty Valo Toisille annetaan kaikki kauneusPitäisi sanoa Sanan saarna muuttunut Käskyt - toisin sanoen Harvoin kuohuvat Betesdan lammikotSanon kuinka on SadussaPaljon enemmänIIIEn sano että ymmärränKuuntelen ihmetellen Aurinko, älä laske Katsoit kuilusi pohjaan Katsoo kuvaansa Kuuntelet mykkää huutoa Kobolttikanuunan allaJokaisen Golgatan juurellaPakko katsoa totuutta Vielä tämä aamu Niin lähellä rajaa IVTältä siis tuntuu Miksi puhuisin kipuni Kävelin sateeseen Kun palasin Ehkä se oli helpompaa Et ikävöi, katu Yö Aurinko, herää joElämä mennyt etsimiseenReetriikka RuotsalainenPääsiäinen I-IIIVArkipäivän pienet ilot Kävelin metsään Lokakuinen aamunavaus Niin kylmää LapsenaKärsin puiden puolestaSinivuokot Thsernobylin jälkeen Istuta omenapuita Pilvet ovat tummuneet Käännän kasvoni aurinkoonVIToivo on meille annettu