Hannamari Ruohonen – illustratör

Kukaan ei ole niin kuin Eppu

Liikauttava kuvakirja siitä tunnemylläkästä, jonka lapsi käy läpi, kun kaikkein rakkain pehmolelu katoaa.

Rikke juoksee äitinsä kanssa junaan. Onpas kiire, nyt ollaan reippaita! Kaiken hosumisen keskellä Riken rakkain pehmolelu Eppu katoaa. Missä se voi olla? Ilman Eppua ei tule edes uni silmään! Vanhaa pehmoa ei kuitenkaan löydy. Äiti tuo Rikelle uuden - hyi, kuinka ruma se on! Eikä se edes haise yhtä hyvältä kuin Eppu, juustonaksulta ja vähän pierulta Hannamari Ruohonen kuvaa lapsen kokemaa kriisiä realistisesti mutta lempeästi ymmärtäen. Ajan kanssa ja vanhemman tuella ikävä helpottaa - aina tulee uusia rakkaita ja tärkeitä.

Hannamari Ruohonen (s. 1979) asuu Ahvenanmaan saaristossa miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Ruohonen on opiskellut graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa. Riemastuttavan Sehän on Pikkuapina! (WSOY 2016) -tarinakokoelman lisäksi hän on kuvittanut muun muassa Tapani Baggen ja Aira Savisaaren lastenkirjoja ja tehnyt Eläinten kaupunki -kuvakirjasarjan.

Pikkuapina puuhaa ja touhuaa - täyttä päätä!

Pikkuapinan kolmessa hupsussa tarinassa leivotaan aika monta kakkua (yksi niistä onnistuukin), taiteillaan (vähän myös paperille) ja yritetään saada unen päästä kiinni (tai hännänpäästä).

Pikkuapina keksii kaikkea hauskaa ja myös tarttuu vauhdikkaasti toimeen. Pikkuapina aikoo maalata hienon potretin hiiriperheestä, mutta maalia on enemmän tassuissa ja lattialla kuin paperilla - mitä oikein kävi? Ja kun Pikkuapina haluaa paistaa makoisan yllätyksen uudelle ystävälleen, kakku palaa karrelle tai katoaa kokonaan - mutta mihin? Pikkuapinan ja sen ystävien valloittava energia tarttuu pieniin lukijoihin takuuvarmasti. Ei haittaa, vaikka välillä sattuu vähän kommelluksia, kunhan asiat tekee täydestä sydämestä!

Sehän on Pikkuapina! on Mirva Niinisen riemukas ja lempeän hyväntuulinen esikoisteksti. Kuvittaja Hannamari Ruohonen on tehnyt Pikkuapinasta juuri sellaisen kuin vain pikkuapinat ovat: hellyttävän touhottajan, jolla on kieli keskellä suuta ja tassut täynnä tekemistä.

Kaisa uudessa kodissa!Kaisan äiti on muuttanut Ulkosaarelle ja Kaisa muuttaa isän kanssa asumaan Sirkan luokse. Sirkka on mukava, mutta aluksi elämä uudessa kodissa tuntuu Kaisasta oudolta. Alusta asti alkavat asiat mennä pieleen, kun isä ei olekaan tehnyt voileipiä valmiiksi jääkaappiin, niin kuin aina ennen! Mutta hyviäkin puolia alkaa onneksi löytyä: kun on kipeänä, saa pelata Afrikan tähteä sairaspäivän säännöillä,. Ja Sirkka osaa valaa savea ja tehdä hyvää kinkkuananaspitsaa.Helppolukuinen tarina valottaa lapsen sopeutumista elämänmuutokseen herkkäotteisesti arkisten tapahtumien kautta.Monipuolisena kirjailijana tunnettu Tapani Bagge tavoittaa lastenkirjoissaan taitavasti lapsen tavan katsoa maailmaa.

Humoristista ja sydäntä lämmittävää todellisuutta!

Rakastettu Kaisa-sarja kuvaa perheen arkea ja muutoksia tomeran ja pohtivan pienen tytön silmin, helposti luettavana ja hauskasti kuvitettuna.

Kaisan arki on asettunut uomiinsa uudessa kodissa isän ja Sirkan kanssa. Mutta kun Sirkka kertoo odottavansa vauvaa, Kaisaa alkaa pelottaa, ettei hänelle olekaan enää tilaa. Hän päättää lähteä kotoa pois! Onneksi matkalla tulee vastaan tuttu talonmies Laine, joka ei paljoa puhua pukahda, mutta on sitäkin parempi lapsen huolien kuuntelija. Kaisa alkaa ymmärtää, että perheessä ei muutostenkaan keskellä kukaan jää rannalle! Kotiin palaajan lämmin vastaanottokin sen todistaa.

Monipuolinen kirjailija Tapani Bagge onnistuu lastenkirjoissaan kuvaamaan lapsen välitöntä tapaa aistia ja hahmottaa maailmaa. Kaisasta kertova Kylässä-kirja voitti vuonna 2005 Arvid lydecken -palkinnon, ja Maalla oli Finlandia Junior -ehdokas vuonna 2010. Kolme ensimmäistä Kaisa-kirjaa julkaistiin yhteisniteenä vuonna 2014. Kuvittaja, graafikko Hannamari Ruohonen tavoittaa puhuttelevissa tussipiirroksissaan herkästi pienen tytön elämänpiirin ja tunteiden kirjon.

Kaisa keksii, että voisi kyläillä Pekan ja Pasin kanssa. He päättävät mennä kylään talonmies Laineelle. Ensin kyläreissusta ei meinaa tulla mitään, kun Laine ei pysy kotona. Viimein he pääsevät kylään. Laineen luona on melko ahdasta. Kaikki huonekalut viherkasvia myöten ovat esiintaitettavia, mutta maalaukset ovat hienoja. Isän kanssa Kaisa käy kylässä meijerinjohtajan luo. He vievät johtajalle kukkia, mikä on Kaisasta omituista. Sitten meijerinjohtaja tulee kylään heille ja tuo Kaisalle jäätelöä.- Etkös sinä muista mitä me sovittiin? kysyin isältä vakavana.- Mistä? isä ihmetteli.- Siitä, ettei me tarvita uutta äitiä.Isä katsoi minua silmiin ja sanoi:- Mutta eikös Sirkka ole ihan kiva?- On se.- Ei kai sinua haittaa, vaikka minulla on joku kaveri? Onhan sinullakin Pekka ja Pasi.- Niin, ja Laine, muistutin.Isä halasi minua.- Sinä olet kuitenkin aina minun oma pikku tyttöni.- Ja sinä olet minun oma mammuttini, minä sanoin ja rutistin isää.

"Meidän jengiin kuuluu minä ja kaksi poikaa. Minä olen Kaisa ja pojat ovat Pasi ja Pekka. Pekka on Pasin isoveli ja Pasi on Pekan pikkuveli.Pasi, Pekka ja minä asumme samassa kerrostalossa. Se on vanha talo ja siinä on iso piha. Pihalla on kiva leikkiä. Meidän talon vinttikomerossa asuu herra Laine. Herra Laine on talonmies. Hän on aina ollut yksin ja asunut vintillä."Tämän kirjan hauskoissa ja vauhdikkaissa tarinoissa Kaisa ja pojat pelastavat Mustin, etsivät Eetua ja lähtevät löytöretkelle. Herra Laine törmäilee taustalla ja on välillä ihan pihalla.

"Meidän jengi leikkii paljon ulkona. Siellä voi leikkiä vaikka mitä. Meidän jengiin kuuluu minä ja pojat. Minä olen Kaisa ja pojat ovat Pekka ja Pasi. Pekka on samanikäinen kuin minä, mutta Pasi on kamalan nuori. Hän ei ole vielä koulussakaan. Minä olen isän tyttö. Äiti asuu ulkomailla Turussa. Meidän talon vinttikomerossa asuu herra Laine. Hän on talonmies. Hänellä ei ole äitiä eikä isää, mutta ei se haittaa. Hän on jo aikuinen. Ainakin Laine näyttää aikuiselta. Välillä hän on kyllä ulkona kuin lumiukko."Tällä kertaa Kaisa ja pojat pitävät aika monet hautajaiset traagisesti surmansa saaneelle kärpäselle, syövät voileipiä, ovat lapsenvahteina ja harrastavat yleisurheilua. Vaikka äitiä onkin joskus ikävä, kaikkein kivointa Kaisasta on kuitenkin olla isän kanssa.