Tieteentaidetta – serie

Kirjailija on meänkielen dosentti. Kirja ei ole taidetta, ei tiedettä, ei taiteentiedettä. Vaan tieteentaidetta. Katso osia kokonaisuuden kautta, Ei toisin päin. Kaksi kieltä, kaksi todellisuutta, taiteen ja tieteen elämänmuodot: 1. Puhekieli ymmärtää subjektiivisesti verbeinä. Verbin pitää elää. 2. Kirjakielellä ymmärrät koettavilla substantiiveilla. Kvanttifysiikka sanoo että atomi on sekä verbiä että substantiivia. Kuin kahdet kielimuodot. Kirjaimet on keksintö, joka loi uuden elämänmuodon. Tekstisanat kansallistavat mieltä ja heijastavat yleistä. Tekee meistä joukkoeläimiä. Tekstittömät ajattelevat yksittäisesti. Ego koostuu enimmäkseen teksteistä, jotka saavat merkityksensä koulussa ja luovat julkisen yhteiskunnan. Ajatteleva kirjahylly, joka analysoi diskurssien kautta. Lukulasit, sanovat kyläläiset. Ego on sosiaalinen rakenne, joka lepää koetun tyhjyyden perustalla, jolla ei ole sukupuolta. Kehittyi kirjapainojen kanssa. Jättimäinen kasvu 1800-luvun yleisen koulutuksen seurauksena. Kulttuurin kehitys kulkee katuluovuudesta kateederi-älykkään egoon. Yksityisestä luojankielestä yleiseen johtajankieleen. Taide sanoo että luovuus on olla oppimaton ja tekstitön. Äkkipikaiset ja lukihäiriöiset ovat paremmat tässä. Koulutetut samastavat itsensä tekstien kanssa ja ajattelevat tekstisanoilla helikopterin näkökulmasta. Masennus on egon pyrkimys tappaa sielu. Egokuolema on tekstikuolema. Yhteiskunnan kulttuuri tuhoutuu. Sinä menet takaisin paljasjalkaiseen elämään ja ajattelet kuin kyläläiset alhaalta ylös. Egokuolema on kuvattu kaikissa kirjakulttuureissa. Ei ole tekstittömissä kulttuureissa.