Antti Sarahuhta, entiseltä nimeltään Poikselkä, jättää sekavan käsikirjoituksen vastahakoiselle kustannustoimittajalle – ja kuolee tapaturmaisesti. Käy ilmi, että käsikirjoitus on uskomaton kertomus Antin, Arskan, omasta elämästä ja vallattomista edesottamuksista.
Arska on ison talon poika, joka ei kuitenkaan aio jäädä kotitilalleen jumittamaan. Hän lähtee kokemaan leveää elämää ja ottaa mukaansa naapuritilan orvon renkipojan, kaimansa Antin. Parivaljakko nauttii hulivilielämästä savottasoittajina ja korttihuijareina, eikä mikään jää kokematta.

Vauhdikkaassa veijariromaanissa viljellään karjalaishuumoria lämminhenkisen filosofisesti.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.
Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Antti Sarahuhta, entiseltä nimeltään Poikselkä, jättää sekavan käsikirjoituksen vastahakoiselle kustannustoimittajalle – ja kuolee tapaturmaisesti. Käy ilmi, että käsikirjoitus on uskomaton kertomus Antin, Arskan, omasta elämästä ja vallattomista edesottamuksista.
Arska on ison talon poika, joka ei kuitenkaan aio jäädä kotitilalleen jumittamaan. Hän lähtee kokemaan leveää elämää ja ottaa mukaansa naapuritilan orvon renkipojan, kaimansa Antin. Parivaljakko nauttii hulivilielämästä savottasoittajina ja korttihuijareina, eikä mikään jää kokematta.

Vauhdikkaassa veijariromaanissa viljellään karjalaishuumoria lämminhenkisen filosofisesti.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.
Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).