Viljo Kojo – författare

Kaupunkilaisten ja maalaisten elämää 1920-luvulla.

Vaatetusliike saa nuoresta naisesta oikukkaan asiakkaan, ylioppilas pohtii rakkautta ja elämää, Lahtisen perheen kaksoisveljekset etsivät omia teitään, ja vanha hevosajaja Risto Hörkäs huomaa muistojen pehmentävän sydäntään. Ilot ja surut, pettymys ja onni, tulevat niin rikkaiden kuin köyhien osaksi.

12 novellia sisältävässä kokoelmassa vuosisadan takaista elämää kuvataan arkisessa valossa, jokapäiväisten toimien kautta. Ihmiset kulkevat omilla poluillaan, elämän eteen heittämien haasteiden ja onnellisten hetkien lomassa. Nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, kohtaavat suuret ja pienet kysymykset, jotka merkitsevät paljon, tai unohtuvat nopeasti.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Novellikokoelman 17 lämpimän humoristisessa tarinassa kohdataan mm. tukkukauppias Petrovitsh Grigorjeff, osallistutaan Juonas Pietarinpojintima Pellotsalon räväköihin hopeahääjuhliin, kuullaan joulukertomus lapsen näkökulmasta, säikähdetään kummittelevaa leipuria, säälitään sydänsuruista kärsivää ja tavataan saituuden ansiosta elämässään edennyt entinen torppari.

Kokoelmassa nauretaan lempeästi niin kansanomaisille hölmöläisille kuin kaupunkilaisten kotkotuksillekin.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.

Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Maaseuturomaani vuodelta 1916.

Kaksi maalaistaloa seisoo maisemassa kuin olisivat siihen aina kuuluneet. Kuva on idyllinen, suorastaan unikuva. Mutta niin komealta kuin kodit näyttävätkin, seinien sisällä on tunnelma aivan eri.

Kahden talon asukkaita nimittäin raastaa keskinäinen vihanpito, riita, joka juontaa juurensa väärännettyyn velkakirjaan. Eikä kumpikaan anna periksi, ylpeys ei suo keskustella rauhaksiin ja selvittää asia. Ei, vaan kostonhimolla pusketaan sokeasti kohti päätöstä. Mikä on velan lopullinen hinta?

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Eletään ankeita sortovuosia, joina jokaisen tulee varoa sanojaan ja tekemisiään. Palovartija Pietari Miikkulainen elää perheineen tilanteen sallimalla tavalla, kun kulkuri lausuu erikoisen varoituksen: Antti-poikaa ei tulisi päästää koskaan myymään mitään tai osallistumaan politiikkaan. Vuosia myöhemmin Antti kuitenkin uhmaa sääntöä kauhein seurauksin: hän joutuu telkien taakse varastamisesta syytettynä. Pojan suurin huoli on, mahtaako pormestarin tytär Elsakin uskoa valheellisiin syytöksiin.

Sortovuosiin sijoittuva, koskettava romaani kertoo nälän kurittavasta otteesta sekä varoituksesta, jonka ohittaminen johtaa kohtalonomaiseen kehityskulkuun. Antti kokee kafkamaista vääryyttä mutta myös ensirakkauden ennen kuin tarina kulkee vääjäämättömään loppuun saakka.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Boheemien taiteilijoiden elämää 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Helsingissä.

Nuoret taiteilijat viettävät vapaata elämää, mitä nyt vähäiset varat välillä hankaloittavat arkea. Vaikka elämä joskus heittää mutkia matkalle, niin oikealla suhtautumisella ja idearikkaalla mielellä niistäkin selviää.

Viljo Kojon ystäviensä ja tuttavapiirinsä innoittamana kirjoittama Suruttomain seurakunta sai julkaisunsa aikaan aikaiseksi kohua, sillä sen aiheet ja henkilöt oli helppo tunnistaa. Aikakauden boheemien taiteilijoiden ja Marraskuun ryhmän jäsenten sattumuksia Kojo kuvasi myös muissa teoksissaan.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Ihmiselämän sattumuksia monesta näkökulmasta.

Merimies kirjoittaa rakkauskirjettä, etsii inspiraatiota, yrittää rustata jotain jolla tunteet tulevat selviksi. Mutta vaikeaa se on. Toisaalla päällysmies Martinlauri maistelee viinaksia mielikseen. Viinaan menee mies, mutta menköön, ei se ole keltään pois. Heidän tarinoidensa välissä erilaiset ihmiset kokevat iloa ja surua ja monenlaisia sattumuksia.

Viidentoista novellin kokoelma kuljettaa lukijan useamman näkökulman kautta ihmiselämän perustunteiden ja -kysymysten äärelle, pohtimaan rakkautta, elämää ja ihmisyyttä. Lämminhenkinen kokoelma lähestyy vakavia aiheita huumorin keinoin.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoitti useita karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Harmaantuva kirjailija palaa kesäksi kotiseudulleen iäkkäiden vanhempiensa luo. Maaseudun rikkumattomassa rauhassa hän muistelee poikavuosiaan kannaksen Kaukolassa ja käy läpi suhdetta vanhempiinsa, erityisesti rakkaaseen, ymmärtävään äitiinsä, jonka vähät neuvot ovat aina olleet vastaansanomattomia. Tänne ei vielä nykyaika yllä, kuppaus on kunniassaan, ja auto kotitiellä tuntuisi rienaukselta.

Suomalaisen maaseutukuvauksen ja suloisen nostalgian mestari Viljo Kojo kertoo omaelämäkerrallisessa, tyynen kauniissa teoksessaan lempeästi juuristaan ja vanhemmistaan.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Kaunis kuvaus menneisyyden Karjalasta ja evakkojen matkasta.

Mikko Mustapää on perheensä ja tilansa pää, rehti talonpoika. Hän on omin voimin ja käsin rakentanut itselleen ja läheisilleen hyvän elämän. Perhe asuu syrjäisessä karjalaiskylässä, ja ikääntynyt Mikko ajattelee täyttäneensä elämäntehtävänsä onnistuneesti.

Talvisodan syttyessä koko kyläyhteisö kuitenkin joutuu lähtemään pitkälle ja raskaalle evakkomatkalle. Kaikki entinen jää, mutta muistot sentään pysyvät, ja niitä Mikkokin ehtii matkalla punnita. Viljo Kojon riipaiseva ja haikea kuvaus evakkomatkasta ja vanhenevan karjalaismiehen mielenmaisemasta koskettaa syvästi.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.

Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Eloisa taiteilijaromaani Suomen taiteen kultakaudelta

Salo on köyhä helsinkiläistaiteilija, joka on virunut pitkään sairaalassa keuhkotautisena. Nyt hän pääsee vihdoin kotiin – jota ei kuitenkaan enää ole. Onneksi Salolla on muiden taiteilijoiden boheemi ystäväjoukko. Nuoret miehet seikkailevat rahattomina ja huolettomina kesäisessä Helsingissä ja hiukan maallakin. Klubeilla, kuppiloissa, vuokravaunuissa kolistellen, tyttöjen perään kaihoten ja taidettakin luoden.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Talonpoikaisromaani Nahkahattujen suvusta.

Erääseen aikaan hallitsi Roivassaaren aluetta Juho Nahkahattu, maanviljelijä, karjanomistaja ja perheellinen mies. Saarelleen hän muutti suvun vanhasta talosta, Rampalasta, jonka nimeen liittyy kumma tarina. Sanotaan nimittäin, että Nahkahattujen sukua on seurannut kiukustuneen noidan kirous jo muinaisista ajoista saakka. Ja siksi joka Nahkahattu-sukupolvi saa vaivoikseen vähintäänkin yhden vaivaisen jäsenen.

Monitahoinen, maanläheinen ja koruttoman humoristinen maaseuturomaani kertoo erään raivaajasuvun kehitystarinan. 1800-luvun eri vuosikymmenille sijoittuvassa sukutarinassa näkyy Kojon suhde kotiseutuunsa sekä eräs kirjailijan useimmin käyttämistä teemoista: kunnioitus tervettä maalaiselämää kohtaan.

Roivassaari

Ihminen päättää ja Aika rientää -romaanit kattava Roivassaari-teospari kertoo värikkään ja monisyisen tarinan Nahkahattujen suvusta.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Huumoria, rakkautta ja maalaisseikkailuja

Matti Lallukka pitää Harakk’hovin tilaa. Matti nautiskelee pitkien torkkujen ottamisesta ja pohdiskelusta, laatiipa hän silloin tällöin runojakin. Matin Leena-vaimo on touhukas ja aikaansaava ja on perustanut tilalle menestyvän kahvilankin. Parin poika Nikodemus on älykäs, ja Matin mielestä pojan pitää päästä kunnon kouluun. Leena puolestaan ei näe järkeä talonpojan opiskelemaan lähettämisestä - mitä hyötyä siitä olisi?

Niinpä Matti päättää palkata nuoren maisterin opettamaan Nikodemusta kotona. Tästä alkaa vaiherikas koulutarvikkeidenhakumatka, jonka aikana Matti ja maisteri kokevat yhden jos toisenkin seikkailun ja kohtaavat maisterin kauan kadoksissa olleen ensirakkauden, neiti Lempi Regina Fingerroosin.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Eletään aikaa, jolloin kaupungit suurine lupauksineen ja jopa Amerikan ihmemaa houkuttelevat maaseudun asukkaita uuteen elämään. Asiaa eivät auta metsäyhtiöiden ketkut kauppamiehet, joiden tavoitteena on ostaa vauhtiin päässeen metsäteollisuuden tarpeisiin mahdollisimman paljon metsää mahdollisimman halvalla, mielellään kokonaisia tiloja. Moni jää synnyinsijoilleen elämään vaatimattomasti mutta onnellisesti, mutta moni lähtee myös kokeilemaan onneaan. Elämä kaupungissa voi kuitenkin tuntua juurettomalta ja sieluttomalta, eikä se ole ollenkaan sellainen kultakaivos kuin on lupailtu.

Kahden talonpoikaistalon, Rantalan ja Haavistalon jäsenten vaihden kautta suomalaisen maaseudun ihmisten tulkitsijana tunnettu Viljo Kojo kertoo Suomen kaupungistumisen tarinan.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.

Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).