Rakastetun Lohja-sarjan ensimmäinen osa

Suomi on itsenäistynyt, sota loppunut, länsiuusmaalaisessa kylässä haetaan isompaa ja parempaa. Kauppias Hänninen mielii komeaa kivitaloa, Grönroosin kipakka punaleski työväen vallankumousta, ja jälkipolvi... ei siitä oikein otetta tahdo saada. Unensa kullakin, tahtovat vain elämän oikut päästä kepposiaan tekemään. Aina ei tiedä, hymyynkö vai itkuun pitäisi suupieltä siirtää, kun kaikessa hötinässä ja kunnianhimossaan yrittää kylän väki jotenkin olla ihmisiksi.

Eeva Joenpelto tunnettiin terävänä ihmisten ja arvojen kuvaajana. Miesten kirjoittamaan ajankuvaan hän toi puolensa pitävän naisen näkökulman. Vuonna 1974 ilmestynyt Vetää kaikista ovista oli myyntimenestys heti ilmestyttyään ja aloitti kuuluisan Lohja-sarjan. Romaani on historiallisesti värikäs ajan kuva Lohjan teollistumisen alkuvaiheista 1920-luvun Suomessa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Rakastetun Lohja-sarjan ensimmäinen osa

Suomi on itsenäistynyt, sota loppunut, länsiuusmaalaisessa kylässä haetaan isompaa ja parempaa. Kauppias Hänninen mielii komeaa kivitaloa, Grönroosin kipakka punaleski työväen vallankumousta, ja jälkipolvi... ei siitä oikein otetta tahdo saada. Unensa kullakin, tahtovat vain elämän oikut päästä kepposiaan tekemään. Aina ei tiedä, hymyynkö vai itkuun pitäisi suupieltä siirtää, kun kaikessa hötinässä ja kunnianhimossaan yrittää kylän väki jotenkin olla ihmisiksi.

Eeva Joenpelto tunnettiin terävänä ihmisten ja arvojen kuvaajana. Miesten kirjoittamaan ajankuvaan hän toi puolensa pitävän naisen näkökulman. Vuonna 1974 ilmestynyt Vetää kaikista ovista oli myyntimenestys heti ilmestyttyään ja aloitti kuuluisan Lohja-sarjan. Romaani on historiallisesti värikäs ajan kuva Lohjan teollistumisen alkuvaiheista 1920-luvun Suomessa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.