Eeva Joenpelto – författare

Rakastetun Lohja-sarjan ensimmäinen osa

Suomi on itsenäistynyt, sota loppunut, länsiuusmaalaisessa kylässä haetaan isompaa ja parempaa. Kauppias Hänninen mielii komeaa kivitaloa, Grönroosin kipakka punaleski työväen vallankumousta, ja jälkipolvi... ei siitä oikein otetta tahdo saada. Unensa kullakin, tahtovat vain elämän oikut päästä kepposiaan tekemään. Aina ei tiedä, hymyynkö vai itkuun pitäisi suupieltä siirtää, kun kaikessa hötinässä ja kunnianhimossaan yrittää kylän väki jotenkin olla ihmisiksi.

Eeva Joenpelto tunnettiin terävänä ihmisten ja arvojen kuvaajana. Miesten kirjoittamaan ajankuvaan hän toi puolensa pitävän naisen näkökulman. Vuonna 1974 ilmestynyt Vetää kaikista ovista oli myyntimenestys heti ilmestyttyään ja aloitti kuuluisan Lohja-sarjan. Romaani on historiallisesti värikäs ajan kuva Lohjan teollistumisen alkuvaiheista 1920-luvun Suomessa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Finlandia-palkinto 1994"Tuomari Müller, hieno mies on perinteinen kunnon romaani, joka tempaa lukijansa mukaan ensi sivuilta lähtien. Eletään nykyaikaa tai lähimenneisyyttä. Kaikkea siihen liittyvää kuvataan pikkutarkasti. Kaupungin silmäätekevät pelaavat miesten pelejä. Pelejä, joita emme hyväksy. Mutta mitä mieltä olemme rouva Mülleristä? Hänen vierellään kulkee 'epäluulon musta koira', varsinainen vaikuttaja. Lukija jää miettimään ja vilkuilemaan omia sivustojaan."(Finlandia-palkinnon jakaja, presidentinrouva Tellervo Koivisto)"- - pienimpiä seittejä myöten romaani on kirjoitettu mielenkiintoiseksi inhimilliseksi verkoksi." (Erkka Lehtola, Aamulehti)"- - romaani on yksi hänen parhaistaan: siihen kasautuu kaikki se, mikä kirjailijan tuotannossa on taitavinta ja kiinnostavinta." (Soila Lehtonen, Yleisradio)

Lohja-sarjan toisessa osassa Hännisten, Julinien ja muiden paikkakuntalaisten tarina jatkuu rikkaana ja riemastuttavan elämänmakuisena. On kohennuttu kansalaissodan kurimuksesta ja eletään kaksikymmenluvun puolenvälin lihavia vuosia. Pitopöytä on Hännisenkin sukukunnalle todella runsas. Oskari tekee kauppoja ja havittelee nyt jo metsääkin. Salme kulkee kulkuaan tuhtina ja turvallisena, eipä juuri hätkähdä vaikka saa ristiksi vielä häijyn anoppivanhansa. Matti Reima, vikkelä mies, rikastuu vallan ihmeellisesti. Inkeri kukoistaa, käy pikkukengissä ja silkkisukissa. Grönroosin Vieno astuu ensimmäiset maltilliset askeleet kunnallishallinnon alarappusilla ja vaikuttaa vahvasti Anjan elämänsuuntaan. Anja se vain vierastaa tätä remun ja riemun aikaa. Istuu tyhjässä luokkahuoneessa ja soittaa Velisurmaajaa Mitä mahtaa sievässä päässään kehitellä? "On juoni, harkittu tyyli, jännite, mielenkiintoiset henkilöt, yleensä kaikki ne elementit joista hyvä romaanit on tehty. Ja ihan kuin jossain Tolstoin Sodassa ja rauhassa se mistä kerrotaan on elämä ja kuolema."-        Leena Mallat, Savon Sanomat

Nuoren tasavallan ensimmäinen vuosikymmen on kääntymässä lopuilleen. Rahakkaat keinottelevat, rikastuvat äkkiä tai köyhtyvät, työväki lakkoilee, maan alla toimivat kommunistit suunnittelevat suuria. Eletään uuden vapauden ja vaurastumisen hurmaa. Se sytyttää Anjan yhä korkeampaan aatteelliseen liekkiin. Se panee Julinin Laurin uhmaamaan isäänsä ja isäinsä peruja, etsimään omaa tietään. Se houkuttelee noloja kokeneen Reiman entistä huimempiin kauppoihin ja Inkerin ikiomaan pikkuyritykseen. Grönroosin Vienolla, vankalla sosialistilla se ostattaa puhelimen ja vedättää sähköt tupaan.

Mutta vanhenevan Salmen rakkaus omiaan kohtaan, Marin maanläheinen uskollisuus, Oskarin kaupankäynnit rahalla ja muulla, Julinin usko taloon ja maahan, anopin kiukku ja Sofin lapsenmieli, ne ovat ja pysyvät.

Sataa suolaista vettä on Lohja-sarjan kolmas osa.

Eteisiin ja kynnyksille on Lohja -sarjan neljäs ja viimeinen osa.

Aika – menestys ja pettymykset yhtä lailla – vievät jokaisen yhä syvemmälle kohti omaa minuutta. Matti Reima takertuu rahanteon rattaisiin, Salme Hänninen vanhenemisen rauhaan, Heikkinen, Matin uskottu apulainen, saa kokea elämän koleimman todellisuuden. Niin ikään Vieno tapaa vakaalla kunnallismiehen tiellään uuden ajan merkit ja miehet. Anja ja Inkeri työskentelevät saroillaan. Mutta Oskari! Miten tämä onkin höyrähtänyt, kun kukkoilee metsänomistajana eikä ole tietävinään liike-elämän pelisäännöistä.

Vuosikymmenten vaihtuessa 1920-luvun terhakka rakentajamieli vaipuu lamaan ja kyräilyyn. Tehtaita seisoo ja työläiset ovat kovilla, vasaran alle joutuu jopa vankkoja taloja. Juliniakin hätyytellään, mutta vanhaisäntä lohduttautuu ottotyttö Sylvin itsetietoisesta nuoruudesta. Toisaalta Lauri kimpaantuu näyttämään, missä se Julinin veri sittenkin virtaa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

"Hän näytteli muille, hän näytteli itselleen."

Kolmekymmenluvun taajamassa asuu keski-ikäinen, verevä, hieman rauhaton rouva Glad. Rouva Gladilla on suhteita, valtaa, rahaa. Takanaan kolme avioliittoa, kolme kohtaloa, kaikki hyvin erilaisia. Tuorein näistä on Ketonen, sisarustensa hemmottelema, rahasta ymmärtämätön mies, keskimmäinen rivakka urakoitsija Viljami Glad, kolmas – ja unohdettavin – kartanonpoika Åke.

Tuntijan ja taitajan ottein Joenpelto kuorii esiin ihmisen rooliensa takaa, luotaa nöyryytysten, koston, arimpien tunteiden ja toiveiden pohjavirtoihin. Syntyy upean dramaattista, uutta luovaa elämänkuvaa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Tuomari Müller, hieno mies on yksi Eeva Joenpellon komeimmista romaaneista. Se on säälimättömän tarkkanäköinen kuvaus maailman järjettömästä ahneudesta ja suvusta, jossa isien synnit kostautuvat niin pojille kuin tyttärillekin. Eeva Joenpelto voitti romaanilla Finlandia-palkinnon 1994.

Tuomari Gösta Müller on tunnetusti herrasmies, ihmisenä outo ja etäinen, mutta voimakas. Valmistuttuaan lakimieheksi tuomari Müller pestataan kotikaupunkinsa tärkeimmän pankin johtajaksi. Mutta kun hän ei suostu mukaan kunnallispoliittisiin peleihin, käy köpelösti.

Kertomus alkaa päivästä, jolloin Helsingin Kruununhaassa asuva leskirouva Meeri Müller saa vieraita entiseltä kotipaikaltaan. Kysymys on hänen siellä omistamastaan vähäisestä maa-alueesta, joka ei ole ennen ketään kiinnostanut. Nyt tuo muutaman hehtaarin kokoinen kitukasvuinen nummi on noussut arvoon arvaamattomaan. "Pojat" ovat piirrelleet siihen suuria suunnitelmia. Meeri Müller ei myy, kiusallakaan – kaiken sen jälkeen, mitä hänen miehelleen on tehty. Mutta tontti on tärkeä, sen järkevä käyttö merkitsee huomattavaa edistystä koko kaupungille. Alkaa henkien taistelu: suuruudenhullu herraklikki ja ovela, vauras, sisukas vanha nainen. Tuosta kamppailusta ei puutu kyitä, ei katajia, ei kalloja eikä platinaa. Eikä kukaan ole syytön, vaikka siltä näyttäisikin. Uhrit ovat muualla.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Romaanin mestarin viimeinen teos on armoton ihmiskuvaus.

Vahva ja elävä kertomus suomalaisesta perheestä, joka joutuu yllättävien voimien armoille 1990-luvulla.

Agrologi Eino Nygren on noussut maalaispankin johtajaksi ja siitä Helsinkiin tuottajien edustajaksi suureen osuuskaupalliseen yritykseen. Hän on uskonut maatalouteen niin lujasti, että on mennyt panttaamaan koko omaisuutensa firman veloista. Tuottajien yritys päättyy peijaisiin.

Viimeisten tapausten todistajana on Nygrenin vävy Harri Helminen, jolta on juuri kadonnut työpaikka. Samaan aikaan Nygrenillä havaitaan parantumaton sairaus. Eino Nygren ei ole kuitenkaan helposti alistettavissa. Pyörätuolistakin hän nousee hoitamaan asiansa. Edes omaiset eivät ole tunteneet leskimiehen kaikkia piirteitä. Sairasvuoteen ympärille kerääntyvät Heidi-tyttären ja Harrin lisäksi Einon sisarukset. Risto Nygren, korkea virkamies, ei ole katsonut tarpeelliseksi pitää yhteyttä vaatimattomampiin sukulaisiin, mutta on paikalla, kun rahoista puhutaan. Elsa Nygren, kampaamoyrittäjä, on puolestaan aito ihminen, joka seistyään pitkät päivät väsyneillä jaloillaan jaksaa vielä kannatella luhistuvia läheisiään.

Vaikka romaanissa liikutaan eri puolilla pääkaupunkia, yhä tärkeämmäksi nousee Nikulan talo hiljenevällä maaseudulla.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Vuosikymmenten vaihtuessa 20-luvun terhakka rakentajamieli vaipuu lamaan ja kyräilyyn. Tehtaita seisoo ja työläiset ovat kovilla, vasaran alle joutuu jopa vankkoja taloja. Juliniakin hätyytellään, mutta vanhaisäntä lohduttautuu ottotyttö Sylvin itsetietoisesta nuoruudesta. Toisaalta Lauri kimpaantuu näyttämään missä se Julinin veri sittenkin virtaa.

Aika - menestys ja pettymykset yhtä lailla - vievät jokaisen yhä syvemmälle kohti omaa minuutta. Matti Reima takertuu rahanteon rattaisiin, Salme Hänninen vanhenemisen rauhaan, Heikkinen, Matin uskottu apulainen, saa tuta elämän koleimman todellisuuden. Niin ikään Vieno tapaa vakaalla kunnallismiehen tiellään uuden ajan merkit ja miehet. Anja ja Inkeri työskentelevät saroillaan. Mutta Oskari! Miten onkin höyrähtänyt kun kukkoilee metsänomistajan eikä ole tietävinään liike-elämän pelisäännöistä.

Eteisiin ja kynnyksille on Lohja -sarjan neljäs osa.

Sataa suolaista vettä on Lohja-sarjan kolmas osa.

Nuoren tasavallan ensimmäinen vuosikymmen on kääntymässä lopuilleen. Rahakkaat keinottelevat, rikastuvat äkkiä tai köyhtyvät, työväki lakkoilee, maan alla toimivat kommunistit suunnittelevat suuria. Eletään uuden vapauden ja vaurastumisen hurmaa.

Se sytyttää Anjan yhä korkeampaan aatteelliseen liekkiin. Se panee Julinin Laurin uhmaamaan isäänsä ja isäinsä peruja, etsimään omaa tietään. Se houkuttelee noloja kokeneen Reiman entistä huimempiin kauppoihin ja Inkerin ikiomaan pikkuyritykseen.

Grönroosin Vienolla, vankalla sosialistilla se ostattaa puhelimen ja vedättää sähköt tupaan.Mutta vanhenevan Salmen rakkaus omiaan kohtaan, Marin maanläheinen uskollisuus, Oskarin kaupankäynnit rahalla ja muulla, Julinin usko taloon ja maahan, anopin kiukku ja Sofin lapsenmieli, ne ovat ja pysyvät.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Lohja-sarjan toinen osa

Kuin kekäle kädessä jatkaa elämänmakuisena Hännisten ja Julinien tarinaa; miehiä yhdistää paitsi yhteinen rakennusprojekti myös lasten avioliitto.

Eletään 1920-luvun loppuvuosia, elintaso nousee, yhä useampi kokee poliittisen heräämisen, mutta omaisuutta kertyy lähinnä keinottelijoille ja salakuljettajille.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

”He olivat yhtä avuttomia, koira ja emäntä.”

Eeva Joenpellon vuonna 1959 ilmestynyt romaani Ralli on kertomus tytöstä ja hänen koirastaan. ”Koko koiran elinikä oli tarvittu, että pellonojasta onkivasta punatakkisesta tytöstä oli tullut täysikasvuinen neito.”

Kuusivuotiaan Mirjan vanhemmat ottavat hoiviinsa koiranpentu Rallin, josta pian tulee Mirjan uskollisin seuralainen. Mirja varttuu maailmassa, jossa jokaiselle on selkeä rooli, niin miehelle, naiselle kuin koirallekin. Ralli vain ei oikein osaa olla koira: se nukkuu nukensängyssä ja säikkyy jäniksiä. Rallin erilaisuuden kautta punnitaan ihmistenkin roolien sopivuutta, ja Ralli saa kantaakseen perin inhimillisiä mielenliikkeitä. Joenpellon kerronnan psykologinen tarkkuus on kiehtovaa ja ajatonta.

Äänikirja on ilmestynyt alun perin kasettikirjana 1994.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Taiteilijamuotokuva miehestä, joka päättää nousta takaisin aallonharjalle.

Luovan ihmisen on juostava lujaa, että pysyisi edes paikoillaan! Tällaiseen menoon ei nelikymmenvuotias elokuvaohjaaja Ossi Juhonkoski ole pystynyt enää vuosiin, vaikka olikin aikoinaan Suomen filmimaailman suuri lupaus.

Juhonkoski on päättänyt lähteä maalle, yksinäisyyteen, laatimaan käsikirjoitusta uudenlaiseen, loistavaan filmiin. Lapsuuden maisemissa Ossi Juhonkoski joutuu kasvokkain niin menneisyytensä kuin nykytodellisuutensakin kanssa.

Mennyttä ovat hänen omia ongelmiaan heijastaneet elokuvat, pirstoutunut avioliitto, naissuhteet, seurapiirit, juorupalstat, läsnä oleva perhe, josta alitajuinen syyllisyydentunto on pitänyt hänet loitolla.

Sisarentyttären rakkaustarina on ikään kuin puhdistava kontrasti menevän miehen ja julkisuuden henkilön karvaanhumoristisesti kuvatulle maailmalle. Se tuo romaanin raikasta nuoruutta.

Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1971.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Kolme sitkeää naista 1900-luvun alun tehdaspitäjässä

Eeva Joenpellon läpimurtoteos Neito kulkee vetten päällä ilmestyi 1955. Romaani kuvaa selviytymistä ankarissa olosuhteissa, toiveita ja tyytymistä.

"Tarvitaan niin vähän, että ihminen syntyy maailmaan. Hiukan tunteilua, joku sattuma, välinpitämättömyyttä, sopiva hetki ja paikka, joutavaa halua. Ja niin tähti syttyy jossakin avaruudessa, kerrotaan, ja ihminen on olemassa. Alkaa pieni vaellus pitkin maan kamaraa, tuhansien toisten kaltainen mutta kuitenkin aina erilainen."

Tehtaalainen Alma Virtanen on armoton itselleen ja muille. Pahiten hänen kovuudestaan on kärsinyt hänen esikoisensa Helmi, joka ilottomasta lapsuudestaan huolimatta on kasvamassa lujaksi ja tyyneksi naiseksi. Helmi on työssä karvarinliikkeessä, jota pitää mahtava Puntin emäntä, vanhuudessaankin ankara ja pelätty. Elämän murtovesissä ponnistelevien naisten tarinasta välittyy Joenpellolle tunnusmerkillinen psykologinen tarkkanäköisyys, luottamus ihmiskuvauksen voimaan, ihmissuhteiden ja tunteiden draamaan.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Suomi on itsenäistynyt, sota loppunut, länsiuusmaalaisessa kylässä haetaan isompaa ja parempaa. Kauppias Hänninen mielii komeaa kivitaloa, Grönroosin kipakka punaleski työväen vallankumousta, ja jälkipolvi... ei siitä oikein otetta tahdo saada. Unensa kullakin, tahtovat vain elämän oikut päästä kepposiaan tekemään. Aina ei tiedä, hymyynkö vai itkuun pitäisi suupieltä siirtää, kun kaikessa hötinässä ja kunnianhimossaan yrittää kylän väki jotenkin olla ihmisiksi.

Eeva Joenpelto tunnettiin terävänä ihmisten ja arvojen kuvaajana. Miesten kirjoittamaan ajankuvaan hän toi puolensa pitävän naisen näkökulman. Vuonna 1974 ilmestynyt Vetää kaikista ovista oli myyntimenestys heti ilmestyttyään ja aloitti kuuluisan Lohja-sarjan. Romaani on historiallisesti värikäs ajan kuva Lohjan teollistumisen alkuvaiheista 1920-luvun Suomessa.

Syvää tragiikkaa ja riemukasta komiikkaa romaanissa, jossa Eeva Joenpelto on omimmassa maisemassaan.

Jatkosota on päättynyt. Epävarmuus, puute ja pelko koettelevat mieliä. Erika, opettaja, tekee sitä mitä ennenkin, hoitaa ja holhoaa pikkuveljeään Juliusta, eläinlääkäriä, ja tämän poikaa. Se ei vain nyt riitäkään.

Pelottomana ihmisenä Erika ryhtyy ajasta irrallaan olevaan toimeen, herättää kauhistusta, närää, ihmettelyä ja lopulta ihailua. Sen myötä menneisyydestä nousee raamatullisen julma tarina isovanhempien kohtalosta, heidän kärsimästään petoksesta ja häviöstä. Jälkeläisille se viimein koituu voitoksi, se antaa elämäntietoja ja voimaa. Julius koettaa kääntää selkänsä sisarensa ponnisteluille. Hän hukuttaa itsensä työhön, hummaamiseen, naisjuttuihin, ohimennen asekätkentäänkin. Silti hän jos kuka elää ihmisiksi elämän jatkuvassa, ankarassa paineessa.

Joenpellon henkilöt ovat tylyn huumorin läpi nähtyjä aitoja ihmisiä. Maailma näyttää heille monet kasvot, mutta elämän ankaruudessa on myös sen komeus.

Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1986.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Kolme sitkeää naista 1900-luvun alun tehdaspitäjässä

Eeva Joenpellon läpimurtoteos Neito kulkee vetten päällä ilmestyi 1955. Romaani kuvaa selviytymistä ankarissa olosuhteissa, toiveita ja tyytymistä.

"Tarvitaan niin vähän, että ihminen syntyy maailmaan. Hiukan tunteilua, joku sattuma, välinpitämättömyyttä, sopiva hetki ja paikka, joutavaa halua. Ja niin tähti syttyy jossakin avaruudessa, kerrotaan, ja ihminen on olemassa. Alkaa pieni vaellus pitkin maan kamaraa, tuhansien toisten kaltainen mutta kuitenkin aina erilainen."

Tehtaalainen Alma Virtanen on armoton itselleen ja muille. Pahiten hänen kovuudestaan on kärsinyt hänen esikoisensa Helmi, joka ilottomasta lapsuudestaan huolimatta on kasvamassa lujaksi ja tyyneksi naiseksi. Helmi on työssä karvarinliikkeessä, jota pitää mahtava Puntin emäntä, vanhuudessaankin ankara ja pelätty. Elämän murtovesissä ponnistelevien naisten tarinasta välittyy Joenpellolle tunnusmerkillinen psykologinen tarkkanäköisyys, luottamus ihmiskuvauksen voimaan, ihmissuhteiden ja tunteiden draamaan.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

"Hän näytteli muille, hän näytteli itselleen."

Kolmekymmenluvun taajamassa asuu keski-ikäinen, verevä, hieman rauhaton rouva Glad. Rouva Gladilla on suhteita, valtaa, rahaa. Takanaan kolme avioliittoa, kolme kohtaloa, kaikki hyvin erilaisia. Tuorein näistä on Ketonen, sisarustensa hemmottelema, rahasta ymmärtämätön mies, keskimmäinen rivakka urakoitsija Viljami Glad, kolmas – ja unohdettavin – kartanonpoika Åke.

Tuntijan ja taitajan ottein Joenpelto kuorii esiin ihmisen rooliensa takaa, luotaa nöyryytysten, koston, arimpien tunteiden ja toiveiden pohjavirtoihin. Syntyy upean dramaattista, uutta luovaa elämänkuvaa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

”He olivat yhtä avuttomia, koira ja emäntä.”

Eeva Joenpellon vuonna 1959 ilmestynyt romaani Ralli on kertomus tytöstä ja hänen koirastaan. ”Koko koiran elinikä oli tarvittu, että pellonojasta onkivasta punatakkisesta tytöstä oli tullut täysikasvuinen neito.”

Kuusivuotiaan Mirjan vanhemmat ottavat hoiviinsa koiranpentu Rallin, josta pian tulee Mirjan uskollisin seuralainen. Mirja varttuu maailmassa, jossa jokaiselle on selkeä rooli, niin miehelle, naiselle kuin koirallekin. Ralli vain ei oikein osaa olla koira: se nukkuu nukensängyssä ja säikkyy jäniksiä. Rallin erilaisuuden kautta punnitaan ihmistenkin roolien sopivuutta, ja Ralli saa kantaakseen perin inhimillisiä mielenliikkeitä. Joenpellon kerronnan psykologinen tarkkuus on kiehtovaa ja ajatonta.

Äänikirja on ilmestynyt alun perin kasettikirjana 1994.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Taiteilijamuotokuva miehestä, joka päättää nousta takaisin aallonharjalle.

Luovan ihmisen on juostava lujaa, että pysyisi edes paikoillaan! Tällaiseen menoon ei nelikymmenvuotias elokuvaohjaaja Ossi Juhonkoski ole pystynyt enää vuosiin, vaikka olikin aikoinaan Suomen filmimaailman suuri lupaus.

Juhonkoski on päättänyt lähteä maalle, yksinäisyyteen, laatimaan käsikirjoitusta uudenlaiseen, loistavaan filmiin. Lapsuuden maisemissa Ossi Juhonkoski joutuu kasvokkain niin menneisyytensä kuin nykytodellisuutensakin kanssa.

Mennyttä ovat hänen omia ongelmiaan heijastaneet elokuvat, pirstoutunut avioliitto, naissuhteet, seurapiirit, juorupalstat, läsnä oleva perhe, josta alitajuinen syyllisyydentunto on pitänyt hänet loitolla.

Sisarentyttären rakkaustarina on ikään kuin puhdistava kontrasti menevän miehen ja julkisuuden henkilön karvaanhumoristisesti kuvatulle maailmalle. Se tuo romaanin raikasta nuoruutta.

Romaani ilmestyi alun perin vuonna 1971.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Syvää tragiikkaa ja riemukasta komiikkaa romaanissa, jossa Eeva Joenpelto on omimmassa maisemassaan.

Jatkosota on päättynyt. Epävarmuus, puute ja pelko koettelevat mieliä. Erika, opettaja, tekee sitä mitä ennenkin, hoitaa ja holhoaa pikkuveljeään Juliusta, eläinlääkäriä, ja tämän poikaa. Se ei vain nyt riitäkään.

Pelottomana ihmisenä Erika ryhtyy ajasta irrallaan olevaan toimeen, herättää kauhistusta, närää, ihmettelyä ja lopulta ihailua. Sen myötä menneisyydestä nousee raamatullisen julma tarina isovanhempien kohtalosta, heidän kärsimästään petoksesta ja häviöstä. Jälkeläisille se viimein koituu voitoksi, se antaa elämäntietoja ja voimaa. Julius koettaa kääntää selkänsä sisarensa ponnisteluille. Hän hukuttaa itsensä työhön, hummaamiseen, naisjuttuihin, ohimennen asekätkentäänkin. Silti hän jos kuka elää ihmisiksi elämän jatkuvassa, ankarassa paineessa.

Joenpellon henkilöt ovat tylyn huumorin läpi nähtyjä aitoja ihmisiä. Maailma näyttää heille monet kasvot, mutta elämän ankaruudessa on myös sen komeus.

Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1986.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Romaanin mestarin viimeinen teos on armoton ihmiskuvaus.

Vahva ja elävä kertomus suomalaisesta perheestä, joka joutuu yllättävien voimien armoille 1990-luvulla.

Agrologi Eino Nygren on noussut maalaispankin johtajaksi ja siitä Helsinkiin tuottajien edustajaksi suureen osuuskaupalliseen yritykseen. Hän on uskonut maatalouteen niin lujasti, että on mennyt panttaamaan koko omaisuutensa firman veloista. Tuottajien yritys päättyy peijaisiin.

Viimeisten tapausten todistajana on Nygrenin vävy Harri Helminen, jolta on juuri kadonnut työpaikka. Samaan aikaan Nygrenillä havaitaan parantumaton sairaus. Eino Nygren ei ole kuitenkaan helposti alistettavissa. Pyörätuolistakin hän nousee hoitamaan asiansa. Edes omaiset eivät ole tunteneet leskimiehen kaikkia piirteitä. Sairasvuoteen ympärille kerääntyvät Heidi-tyttären ja Harrin lisäksi Einon sisarukset. Risto Nygren, korkea virkamies, ei ole katsonut tarpeelliseksi pitää yhteyttä vaatimattomampiin sukulaisiin, mutta on paikalla, kun rahoista puhutaan. Elsa Nygren, kampaamoyrittäjä, on puolestaan aito ihminen, joka seistyään pitkät päivät väsyneillä jaloillaan jaksaa vielä kannatella luhistuvia läheisiään.

Vaikka romaanissa liikutaan eri puolilla pääkaupunkia, yhä tärkeämmäksi nousee Nikulan talo hiljenevällä maaseudulla.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Taidokas romaani on kokeneen kirjailijan kirkas tyylisuoritus.

Nuori Maire on rakastunut onnettomasti siskonsa mieheen ja kituu keskellä kolmiodramaa.

Eeva Joenpelto piirtää terävästi ja elävästi Mairen – toiveissaan pettyneen kirjailijan, joka kaipaa menestystä ja rakkautta.

Romaani ilmestyi ensi kerran vuonna 1960.

”Eeva Joenpelto hallitsee realistista pistetekniikkaa merkillisen määrätietoisesti: värejä on niukalti, mutta viivat kulkevat varmoina vetoina pisteestä toiseen.”

Rafael Koskimies

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Taidokas romaani on kokeneen kirjailijan kirkas tyylisuoritus.

Nuori Maire on rakastunut onnettomasti siskonsa mieheen ja kituu keskellä kolmiodramaa.

Eeva Joenpelto piirtää terävästi ja elävästi Mairen – toiveissaan pettyneen kirjailijan, joka kaipaa menestystä ja rakkautta.

Romaani ilmestyi ensi kerran vuonna 1960.

”Eeva Joenpelto hallitsee realistista pistetekniikkaa merkillisen määrätietoisesti: värejä on niukalti, mutta viivat kulkevat varmoina vetoina pisteestä toiseen.”

Rafael Koskimies

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.