Eteisiin ja kynnyksille on Lohja -sarjan neljäs ja viimeinen osa.

Aika – menestys ja pettymykset yhtä lailla – vievät jokaisen yhä syvemmälle kohti omaa minuutta. Matti Reima takertuu rahanteon rattaisiin, Salme Hänninen vanhenemisen rauhaan, Heikkinen, Matin uskottu apulainen, saa kokea elämän koleimman todellisuuden. Niin ikään Vieno tapaa vakaalla kunnallismiehen tiellään uuden ajan merkit ja miehet. Anja ja Inkeri työskentelevät saroillaan. Mutta Oskari! Miten tämä onkin höyrähtänyt, kun kukkoilee metsänomistajana eikä ole tietävinään liike-elämän pelisäännöistä.

Vuosikymmenten vaihtuessa 1920-luvun terhakka rakentajamieli vaipuu lamaan ja kyräilyyn. Tehtaita seisoo ja työläiset ovat kovilla, vasaran alle joutuu jopa vankkoja taloja. Juliniakin hätyytellään, mutta vanhaisäntä lohduttautuu ottotyttö Sylvin itsetietoisesta nuoruudesta. Toisaalta Lauri kimpaantuu näyttämään, missä se Julinin veri sittenkin virtaa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.

Eteisiin ja kynnyksille on Lohja -sarjan neljäs ja viimeinen osa.

Aika – menestys ja pettymykset yhtä lailla – vievät jokaisen yhä syvemmälle kohti omaa minuutta. Matti Reima takertuu rahanteon rattaisiin, Salme Hänninen vanhenemisen rauhaan, Heikkinen, Matin uskottu apulainen, saa kokea elämän koleimman todellisuuden. Niin ikään Vieno tapaa vakaalla kunnallismiehen tiellään uuden ajan merkit ja miehet. Anja ja Inkeri työskentelevät saroillaan. Mutta Oskari! Miten tämä onkin höyrähtänyt, kun kukkoilee metsänomistajana eikä ole tietävinään liike-elämän pelisäännöistä.

Vuosikymmenten vaihtuessa 1920-luvun terhakka rakentajamieli vaipuu lamaan ja kyräilyyn. Tehtaita seisoo ja työläiset ovat kovilla, vasaran alle joutuu jopa vankkoja taloja. Juliniakin hätyytellään, mutta vanhaisäntä lohduttautuu ottotyttö Sylvin itsetietoisesta nuoruudesta. Toisaalta Lauri kimpaantuu näyttämään, missä se Julinin veri sittenkin virtaa.

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista kirjailijoista, taiteilijaprofessori ja kunniatohtori, jonka laaja tuotanto on keskeinen osa kotimaista proosataidetta. Hän sai useita kirjallisuuden valtionpalkintoja ja voitti Finlandia-palkinnon 1994.