Venäläiseksi nykyromaaniksi shokeeraavan avoin autofiktiivinen kertomus nuoren homoseksuaalin naisen matkasta Venäjän halki, äidin tuhkat kainalossaan.

Tytär kuljettaa äitiään Siperiaan haudattavaksi. Hän haluaa ymmärtää viha-rakkaussuhdetta, joka heillä oli toisiinsa. Äiti ajatteli, että tytär oli kirottu ja että hänen oma syöpänsä oli alkanut rintaan jääneestä maitotipasta.

Sysimustaa huumoria tihkuva, sydäntä raastava teos rakentuu kuin mosaiikki selvitykseksi hyvin yksityisestä kokemuksesta. Samalla se kasvaa runolliseksi tutkimukseksi naiseudesta, äitikultista ja homoseksuaalisuudesta nyky-Venäjällä.

”Haava ei tullut siitä, ettei hän pysynyt hengissä, vaan siitä, että hän ylipäänsä oli olemassa.”

Venäläiseksi nykyromaaniksi shokeeraavan avoin autofiktiivinen kertomus nuoren homoseksuaalin naisen matkasta Venäjän halki, äidin tuhkat kainalossaan.

Tytär kuljettaa äitiään Siperiaan haudattavaksi. Hän haluaa ymmärtää viha-rakkaussuhdetta, joka heillä oli toisiinsa. Äiti ajatteli, että tytär oli kirottu ja että hänen oma syöpänsä oli alkanut rintaan jääneestä maitotipasta.

Sysimustaa huumoria tihkuva, sydäntä raastava teos rakentuu kuin mosaiikki selvitykseksi hyvin yksityisestä kokemuksesta. Samalla se kasvaa runolliseksi tutkimukseksi naiseudesta, äitikultista ja homoseksuaalisuudesta nyky-Venäjällä.

”Haava ei tullut siitä, ettei hän pysynyt hengissä, vaan siitä, että hän ylipäänsä oli olemassa.”