Oksana Vasjakina – författare

Venäläiseksi nykyromaaniksi shokeeraavan avoin autofiktiivinen kertomus nuoren homoseksuaalin naisen matkasta Venäjän halki, äidin tuhkat kainalossaan. Tytär kuljettaa äitiään Siperiaan haudattavaksi. Hän haluaa ymmärtää viha-rakkaussuhdetta, joka heillä oli toisiinsa. Äiti ajatteli, että tytär oli kirottu ja että hänen oma syöpänsä oli alkanut rintaan jääneestä maitotipasta.Sysimustaa huumoria tihkuva, sydäntä raastava teos rakentuu kuin mosaiikki selvitykseksi hyvin yksityisestä kokemuksesta. Samalla se kasvaa runolliseksi tutkimukseksi naiseudesta, äitikultista ja homoseksuaalisuudesta nyky-Venäjällä.”Haava ei tullut siitä, ettei hän pysynyt hengissä, vaan siitä, että hän ylipäänsä oli olemassa.”

Venäläiseksi nykyromaaniksi shokeeraavan avoin autofiktiivinen kertomus nuoren homoseksuaalin naisen matkasta Venäjän halki, äidin tuhkat kainalossaan. Tytär kuljettaa äitiään Siperiaan haudattavaksi. Hän haluaa ymmärtää viha-rakkaussuhdetta, joka heillä oli toisiinsa. Äiti ajatteli, että tytär oli kirottu ja että hänen oma syöpänsä oli alkanut rintaan jääneestä maitotipasta.Sysimustaa huumoria tihkuva, sydäntä raastava teos rakentuu kuin mosaiikki selvitykseksi hyvin yksityisestä kokemuksesta. Samalla se kasvaa runolliseksi tutkimukseksi naiseudesta, äitikultista ja homoseksuaalisuudesta nyky-Venäjällä.”Haava ei tullut siitä, ettei hän pysynyt hengissä, vaan siitä, että hän ylipäänsä oli olemassa.”

Rohkeudestaan ylistetyn, kotimaassaan kielletyn venäläiskirjailijan katse kääntyy äidistä isään omakohtaisen romaanitrilogian toisessa osassa. Kauan kuvioista poissa ollut rekkakuski-isä kutsuu runoilijatyttärensä mukaan työkeikalle aron halki. Päihderiippuvainen isä sairastaa aidsia ja tekee kuolemaa. Rekan tupakansavuisesta ohjaamosta aro näyttäytyy salaperäisenä ja houkuttelevana, mutta myös järjettömänä ja julmana.Oksana Vasjakina kuvaa köyhyyttä, väkivaltaa, vihaa ja häpeää avoimen suorapuheisesti. Tyttären suhde isään kasvaa heijastelemaan hänen sukupolvensa suhdetta kotimaahansa, Neuvostoliiton jälkeiseen todellisuuteen.

Rohkeudestaan ylistetyn, kotimaassaan kielletyn venäläiskirjailijan katse kääntyy äidistä isään omakohtaisen romaanitrilogian toisessa osassa. Kauan kuvioista poissa ollut rekkakuski-isä kutsuu runoilijatyttärensä mukaan työkeikalle aron halki. Päihderiippuvainen isä sairastaa aidsia ja tekee kuolemaa. Rekan tupakansavuisesta ohjaamosta aro näyttäytyy salaperäisenä ja houkuttelevana, mutta myös järjettömänä ja julmana.Oksana Vasjakina kuvaa köyhyyttä, väkivaltaa, vihaa ja häpeää avoimen suorapuheisesti. Tyttären suhde isään kasvaa heijastelemaan hänen sukupolvensa suhdetta kotimaahansa, Neuvostoliiton jälkeiseen todellisuuteen.

Oksana Vasjakinan järisyttävän hieno omakohtainen romaanitrilogia huipentuu.Ruusu on romaani Svetlana-tädistä. Kertoja yrittää ratkoa tätinsä lyhyen, lähes mitättömän elämän arvoitusta. Muistojen sirpaleista rakentuu monisyinen kuva, jossa vaikea äitisuhde, arjen hallitsemattomuus ja välinpitämättömyys omasta kohtalosta kulkevat rinnakkain lapsenomaisen vilpittömyyden ja haavoittuvuuden kanssa.Mitä syvemmälle kertoja uppoutuu Svetlanan tarinaan, sitä vahvemmin hän tuntee tähän jonkinlaista kohtalonyhteyttä. Tädin elämä näyttää valuneen hukkaan, kertoja taas löytää kirjoittamisesta keinon pysytellä pinnalla. Kurjista oloista ja viheliäisestä elämästä löytyy lopulta myös kauneutta.