Veljensä hoteissa ja ystäviensä varoilla elänyt Aleksis Kivi muistelee saavutuksia ja vastoinkäymisiä, onnea ja ahdinkoa, ystäviä, perhettä, kirjallista elämää, rakkautta ja onnen kokemista. Takana on myös käynti Lapinlahden sairaalassa. Mielessä käyvät alati vanhat ja uudet säkeet, ja ennen muuta kysymys siitä, kirjoittaako hän enää mitään?
Hannu Mäkelän Kivi on mestarillinen kuvaus Aleksis Kiven viimeisistä ajoista. Kivi ei elämänsä loppuaikoina pajon puhunut, mutta Mäkelä näyttää suvereenilla tavalla Kiven intensiiviset ja impulsiivisesti poukkoilevat mielenliikkeet, halun olla kiinni elämässä ja jäsentää kaikkea koettua tavalla, joka tekisi lyhyeksi jääneestä elämästä merkityksellisen. Kielellisesti Kivi on nautittava aikamatka kansalliskirjailijamme aikaan ja mielenmaisemaan.
