”Minun nimeni oli Mikael. Sanon oli, koska nythän minua ei ole enää olemassa. Minä kuolin muutama sekunti sitten.”

Rakas Mikael on Marja-Leena Tiaisen rakastetuimpia nuortenromaaneja.Teos on myös käännetty useille kielille, ja se on saanut arvostetun Topelius-palkinnon vuoden 1999 parhaasta nuortenkirjasta.

Koskettavan rosoisen tarinan kertoo 16-vuotias Mikael, joka menehtyy päihtyneenä pyöräonnettomuudessa. Särmikästä poikaa jäävät kaipaamaan isoveli, vanhemmat ja bändikaverit. Ja ennen kaikkea suhteellisen tuore tyttöystävä Roosa, joka pian tajuaa odottavansa Mikaelin lasta - 15-vuotiaana! Pojan perhe saa asian selville, ja seuraa tahtojen taistelu siitä, kenen elämästä ja lapsesta oikein onkaan kysymys. Roosan omasta perheestä ei ole apua eikä tukea, mutta sotkeutuuko Mikaelin vauras perhe liikaakin tilanteeseen?

Rakas Mikael on pysynyt kulttikirjana sukupolvesta toiseen, ja netissä se herättää edelleen keskustelua.

Olen lukenut -blogista:

"Tarina on kipeä ja surullinen. Samalla se on toiveikas kasvutarina. Se tuntuu todelta. Asioita ei kaunistella, nuorista tai vanhemmista ei tehdä muuta kuin mitä he ovat, hyvine ja huonoine puolineen."

”Minun nimeni oli Mikael. Sanon oli, koska nythän minua ei ole enää olemassa. Minä kuolin muutama sekunti sitten.”

Rakas Mikael on Marja-Leena Tiaisen rakastetuimpia nuortenromaaneja.Teos on myös käännetty useille kielille, ja se on saanut arvostetun Topelius-palkinnon vuoden 1999 parhaasta nuortenkirjasta.

Koskettavan rosoisen tarinan kertoo 16-vuotias Mikael, joka menehtyy päihtyneenä pyöräonnettomuudessa. Särmikästä poikaa jäävät kaipaamaan isoveli, vanhemmat ja bändikaverit. Ja ennen kaikkea suhteellisen tuore tyttöystävä Roosa, joka pian tajuaa odottavansa Mikaelin lasta - 15-vuotiaana! Pojan perhe saa asian selville, ja seuraa tahtojen taistelu siitä, kenen elämästä ja lapsesta oikein onkaan kysymys. Roosan omasta perheestä ei ole apua eikä tukea, mutta sotkeutuuko Mikaelin vauras perhe liikaakin tilanteeseen?

Rakas Mikael on pysynyt kulttikirjana sukupolvesta toiseen, ja netissä se herättää edelleen keskustelua.

Olen lukenut -blogista:

"Tarina on kipeä ja surullinen. Samalla se on toiveikas kasvutarina. Se tuntuu todelta. Asioita ei kaunistella, nuorista tai vanhemmista ei tehdä muuta kuin mitä he ovat, hyvine ja huonoine puolineen."