Lukijoiden rakastaman Hanko-trilogian huikea päätös.
Collinsin kerronnassa on lempeä häivähdys sentimentaalisuutta ja nostalgiaa, joka levittäytyy kaiken ylle - vähän kuin collinsmainen kamerafiltteri. Freja Rudels, Åbo Underrättelser
On vuosi 1942 ja Neuvostoliiton joukot ovat vetäytyneet Hangosta. Kaupunki on vandalisoitu mutta muutoin entisellään, kun Hjalmar, Disa ja Aino saavat viimein palata kotiin. Kun paikat on ensin laitettu kuntoon, täytyy kaikkien rakentaa elämänsä kotikaupungissa uudelleen.
Hjalmar puskee eteenpäin, innokkaana rakentamaan uutta ja parempaa. Bromarvissa vietettyjen vaikeiden vuosien jälkeen hän haluaa tarjota vaimolleen ja pojan- pojalleen paremman elämän. Kaikesta on kuitenkin pulaa.
Aino viihtyy yhä huonommin morsiamen ja äitipuolen rooleissa. Hän näkee rakkaansa Berndtin uusin silmin, eikä ole varma pitääkö näkemästään. Aino haluaa jatkaa paikallislehteen kirjoittamista, ja työ tuo mukanaan sekä vaikeita valintoja että uusia tuttavuuksia.
Disa asuu salakuljettajarakkaansa kanssa tullikapteenin talossa ja potee tunnontuskia siitä, että hän on saanut niin paljon, kun muut kärsivät puutetta. Hän törmää moniin tuttuihin ja auttaa minkä voi. Ihmisten arkeen vaikuttavat kysymykset ovat kuitenkin niin suuria, että Disan on vaikea nähdä, miten kaikki voisi päättyä onnellisesti.
