Kustantamo S&S – förlag

Häikäisevä esikoisteos suuren eurooppalaisen romaanin ystävilleVuonna 1741 luonnontieteilijä ja teologi Georg Wilhelm Steller seilaa kapteeni Vitus Beringin retkikunnan mukana suurelle pohjoiselle tutkimusretkelle, jonka tarkoituksena on etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. He eivät saavuta mannerta, mutta löytävät jotain muuta, joka vie Stellerin nimen historiankirjoihin: stellerinmerilehmän.Vuonna 1859 Hampus Furuhjelm, Venäjän Alaskan suomalainen kuvernööri, lähettää miehiä etsimään suuren, jo vuosisata sitten kadonneeksi huhutun merinisäkkään luurankoa, sillä sellainen halutaan keisarillisen yliopiston kokoelmiin.Vuonna 1952 Helsingin luonnontieteellisen museon preparaattori John Grönvall saa tehtäväkseen kunnostaa harvinaisen, kokonaisena säilyneen stellerinmerilehmän luurangon.Elolliset on poikkeuksellisen vaikuttava esikoisromaani. Se on erään lajin muotokuva, hengästyttävä seikkailu läpi kolmen vuosisadan ja kertomus suurista inhimillisistä pyrkimyksistä: tieteestä, taiteesta ja halusta herättää uudelleen henkiin sellainen, minkä ihminen on tietämättömyydessään tuhonnut.

On vuosi 1940 ja Suomi on pakotettu vuokraamaan Hankoniemi Neuvostoliitolle. Hankolaiset ovat jättäneet rakkaan kotikuntansa kiireesti taakseen. On rauha, mutta uuden sodan syttyminen vaikuttaa päivä päivältä todennäköisemmältä.Hjalmar, Aino ja Disa asuvat eri puolilla Uuttamaata ja kykenevät vain vaivoin hyväksymään uuden elämäntilanteensa. Hjalmar on päätynyt Bromarviin lankonsa maatilalle eristyksiin läheisistään, Aino on Tammisaaressa ja ikävöi rakastettuaan Berndtiä.Helsingissä omapäinen Disa viettää kummallista kaksoiselämää: päivisin hän toimii professorin taloudenhoitajana, yöt hän viettää talonmies Bergströmin luona. Aina ehtiessään Disa vierailee haavoittuneen hankolaissotilaan luona sairaalassa ja koettaa palauttaa tämän elämänuskon.Viehättävän eloisasti kerrottu tavallisten hankolaisten tarina kuvaa jännitteistä ajanjaksoa Suomessa ennen jatkosodan puhkeamista.

Ihastuttavaa maalaiselämää kuvaavan feelgood-sarjan toinen osa!Peräpohjalle on saapunut syksy ja Sonjalle suru: uusi elämä maalla on hädin tuskin päässyt alkuun, kun miesystävä ottaa ja lähtee. Yhtäkkiä Sonja asuu yksin vanhaa maalaistaloa eksän lapsuudenkodin pihapiirissä. Kun vielä töissäkin tulee ongelmia ja ex-anoppi kolkuttelee jatkuvasti ovella, on selvää, ettei mikään mennyt niin kuin piti.Lohtua on luvassa yllättävältä taholta, kun Sonja löytää lähellä tuotetut villalangat ja käsillä tekemisen ilon. Valoa syyspäiviin tuo myös Eero, hiljaisella tavalla hurmaava eräopas. Matkassa on kuitenkin mutkia – kuten esimerkiksi se, että Eero on Sonjan eksän veli. Lankomieheen ei todellakaan sovi ihastua! Lisäksi villiin luontoon tottunut Eero tuntuu kantavan salaisuuksia, joista Sonja ei pääse selville. Ovatko uudet alut vielä mahdollisia, vaikka elämä on solmussa kuin sotkuisin lankavyyhti?Ihan niin kuin piti on hurmaavan Puutalorakkautta-sarjan toinen, itsenäinen osa. Sarjan aloittanut Näin on hyvä ihastutti lukijat heti ilmestyessään, ja sitä on myyty eri formaateissa yhteensä yli 10 000 kappaletta.

Ihastuttavaa maalaiselämää kuvaavan feelgood-sarjan toinen osa!Peräpohjalle on saapunut syksy ja Sonjalle suru: uusi elämä maalla on hädin tuskin päässyt alkuun, kun miesystävä ottaa ja lähtee. Yhtäkkiä Sonja asuu yksin vanhaa maalaistaloa eksän lapsuudenkodin pihapiirissä. Kun vielä töissäkin tulee ongelmia ja ex-anoppi kolkuttelee jatkuvasti ovella, on selvää, ettei mikään mennyt niin kuin piti.Lohtua on luvassa yllättävältä taholta, kun Sonja löytää lähellä tuotetut villalangat ja käsillä tekemisen ilon. Valoa syyspäiviin tuo myös Eero, hiljaisella tavalla hurmaava eräopas. Matkassa on kuitenkin mutkia – kuten esimerkiksi se, että Eero on Sonjan eksän veli. Lankomieheen ei todellakaan sovi ihastua! Lisäksi villiin luontoon tottunut Eero tuntuu kantavan salaisuuksia, joista Sonja ei pääse selville. Ovatko uudet alut vielä mahdollisia, vaikka elämä on solmussa kuin sotkuisin lankavyyhti?Ihan niin kuin piti on hurmaavan Puutalorakkautta-sarjan toinen, itsenäinen osa. Sarjan aloittanut Näin on hyvä ihastutti lukijat heti ilmestyessään, ja sitä on myyty eri formaateissa yhteensä yli 10 000 kappaletta.

Mafia ja jalkapallon pimeä puoli: korruptiota, huumekauppaa ja palkkamurhia.Jalkapallon intohimoisimpia faniryhmiä kutsutaan ultriksi. Nimitys tarkoittaa äärimmäistä. Ultrat arvostavat lojaaliutta, yhteisöllisyyttä ja riippumattomuutta, ja he pitävät itseään jalkapalloseurojensa sieluna. Italiassa heitä joutuvat kuuntelemaan seurapomotkin.Pahimmillaan ultrien välisissä yhteenotoissa kuolee ja loukkaantuu ihmisiä. Pian pandemian jälkeen Italiassa ultrien katsomonosiin ilmestyi kuitenkin uusia, entistä vaarallisempia toimijoita. Mafian edustajat olivat huomanneet, että ultrilla oli valtaa. Sen he halusivat itselleen – keinoja kaihtamatta.Anton Montin hyytävä tietokirja paljastaa, miten korruptio, väkivalta ja huumekauppa pesiytyivät italialaiseen jalkapalloon, ja kuinka mafia soluttautui kaiken sen keskelle.

Uuden tekijäparin tiivistunnelmainen dekkaridebyyttiKirjailija David Berglund löydetään kuolleena satama-altaasta samana päivänä, jona hänen piti vastaanottaa merkittävä palkinto uudesta romaanistaan Helsingin kirjamessuilla. Hänen puolisonsa Aurora odottaa pariskunnan esikoista, ja perheidylli on hetkessä murskana.Tapausta ryhtyy tutkimaan entinen jääkiekkotähti Philip Koski, joka on juuri aloittanut Helsingin poliisissa. Hän kamppailee sopeutuakseen uuteen työhönsä, mutta häntä kohdellaan pikemminkin entisenä urheilijana kuin rikostutkijana. Myös kulttuuritoimittaja Tilde Fors alkaa penkoa Davidin menneisyyttä. Hän haastatteli Davidia vain hetki ennen tämän kuolemaa ja aavisti, ettei kaikki ollut kohdallaan. Philip ja Tilde uppoutuvat yhä syvemmälle tapaukseen kumpikin tahollaan. Mitä pidemmälle tutkimus etenee, sitä mutkikkaammaksi juttu osoittautuu. Vastaan tulee kulttuuripiirien kateutta, säätiöiden hämärää vallankäyttöä ja synkkiä perhesalaisuuksia. Lopulta kukaan tapaukseen kytkeytyneistä ei ole turvassa.Viimeinen piste on vetävä ja psykologisesti tiheä rikosromaani valheista, lojaaliudesta sekä pimeydestä, joka voi kätkeytyä huolitellun julkisivun taakse. Se on uuden, Helsinkiin sijoittuvan Koski & Fors -sarjan ensimmäinen osa.

”Kirjoitan tätä kirjaa, koska haluan tietää enemmän Suomen sisällissodasta. Haluan, että perehdymme paremmin tapahtumiin. Haluan, että keskustelemme siitä, miten se vaikuttaa meihin tänä päivänä. Kirjoitan sinulle, joka olet minun tapaani enimmäkseen kuunnellut esittämättä aktiivisesti kysymyksiä.” Anna Lindholm lähestyy kirjeiden, haastattelujen, arkistojen ja omien pohdintojen kautta viittä naista sisällissodan Suomessa: isoisänsä äitiä Ines Nybergiä, joka istui pienten lasten kanssa Snappertunassa kirjoittamassa Vernerilleen, kovia kokenutta Josefina Häggiä samassa kylässä, vakaumuksellista sosialistia Anna Forsströmiä Helsingissä, seurapiirityttö Anita Topeliusta ja ärsyttävää Dagmar Ruinia, joka menestyi kentällä ja tuli myöhemmin Mannerheimin värväämäksi. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran ruotsiksi 2015, ja se on ollut menestys kohderyhmänsä parissa - joka on ennen kaikkea nuorempi historiastaan kiinnostunut sukupolvi. Kirja on sovitettu myös ruotsinkieliseksi musiikkiteatteriksi, jota esitetään Raaseporissa kulttuuritalo Kareliassa talvella 2017-2018.

Voisiko urbaanin naisen onni sittenkin löytyä heinäpeltojen keskeltä?Ränsistynyt maalaistalo ei varsinaisesti ole mikään unelmaperintö, mutta juuri nyt Anna on siitä kiitollinen: kun avomies karkaa reppureissulle etsimään itseään, ei freelance-graafikolla ole enää varaa maksaa vuokraa Helsingissä. Väliaikaisratkaisuksi kelpaa isotädin tyhjilleen jäänyt vanha talo Peräpohjalla. Kaipa sitä kaupunkilaistyttö yhden kesän kestää heinäpeltojen keskellä!Uusi elämä ei lähde käyntiin kommelluksitta, mutta kesän mittaan Anna saa huomata että maalla on yllättävän mukavaa. Lähitienoon asukkaat ovat ystävällisiä ja kasvimaan kitkeminen kerrassaan rentouttavaa. Ja saattaapa sitä yllättäen innostua myös vanhan talon kunnostamisesta – etenkin kun apuna on naapurin komea puuseppä.Jännitystä maalaiskesään tuovat talon siivouksen yhteydessä löytyneet vanhat kirjeet ja päiväkirjat. Kuka oli Annan isotädille 1940-luvulla lemmekkäästi kirjoitellut mies? Entä mihin traagiseen tapahtumaan rivien välissä viitataan? Anna alkaa selvittää Aino-tädin salaisuutta. Saattaisiko siinä sivussa selvitä myös hänen oman elämänsä suunta?

Miira saa vihdoin jättää taakseen peruskoulun ja ruotsinsuomalaisten luokan ja nauttia vapaudesta. Aloittaa lukion, tulla ammattilaiseksi. Aivokirurgiassa. Muuttaa lähiöstä, lemmiskellä silloin kun tahtoo. Päästä rappusiivoojan työstä. Mutta tie on mutkainen, elämä kiharainen ja Miira saa törmäyksissä mustelmia. Hän kieltäytyy silti antamasta periksi. Villin palavalla halulla hän etenee läpi esteiden ankarasti luokittelevassa järjestelmässä.?Miira kertoo Göteborgissa asuvan, juuriltaan suomalaisen nuoren tarinan. Miira elää 80-luvun loppua, kätkeytyy pakkelin taakse ja kantaa linkkuveistä taskussaan. Kirja kertoo köyhyydestä, mutta myös siitä, että luokkayhteiskunnassa voi kivuta korkeammalle, tai ainakin yrittää.Miira on itsenäinen jatko-osa Eija Hetekivi Olssonin palkitulle esikoisromaanille Tämä ei ole lasten maa. Sen omintakeinen ja intensiivinen kieli ei päästä lukijaa otteestaan.

Peter on kirjailija ja viisissäkymmenissä. Hänen vaimoaan kutsutaan Seepraksi. Seeprakin on viisissäkymmenissä - ja raskaana - ja hän rakentaa vaikuttavaa akateemista uraa, mitä Peter saa seurata sivusta. Teini-ikäisiin lapsiinsa Peter törmää silloin tällöin kaupungilla.Kesällä 1988 Peter oli nuorempi. Kesällä 1988 vanhemmat näyttäytyivät ensi kertaa aikuisina, itsenäisinä ihmisinä, joiden liitossa oli kauneutta mutta myös säröjä. Oliko isä rakastunut johonkuhun toiseen?Laudatur on romaani aikuisesta miehestä, jonka perhe-elämä ei ole sellaista kuin hän toivoi ja odotti. Se on tarina kumppanuudesta, etäisyydestä sekä ennen kaikkea rakkaudesta ja siitä, miten moneen se muuntuu.

Kirjoittaessaan lämmöllä ja näkemyksellä vallasta, maskuliinisuudesta ja aikuiseksi kasvamisesta Åhman tunnistaa nykyajan (ja saunan) polttopisteet. Dagens NyheterKasvaminen on vaikeaa. Usein se on myös tuskallista, kuten esimerkiksi silloin, kun yrittää olla isälleen mieliksi ja saa työkalupakin jalalleen. Tai kun ensimmäinen olut niellään väkisin, vaikka se maistuisi kuinka hirveältä.Hupaisien ja lämminhenkisten kertomusten keskiössä ovat arkiset hetket ja sattumukset, joissa ääneenlausumattomat sosiaaliset koodit tulevat näkyviksi. Pienet tarinat kertovat myös siitä, millainen oikean miehen pitäisi olla ja millainen ei ainakaan saisi olla. On käyttäydyttävä oikein, olkoon sitten uimahallin saunassa, huoltoasemalla tai hiihtoladulla. Pahinta on olla "sellaane rääppöö", luonnehdinta, joka tuomitsee ikuisesti heiveröisten ressukoiden kastiin. Maalaismaisemaan sijoittuvia novelleja värittää rouhea Pohjanmaan puheenparsi.

Suomalaisten tietämys saamelaisista on varsin hatara ja stereotypioiden täyttämä: Suomen historiankirjoitus ja kouluopetus sivuuttavat yhä saamelaiset ja heidän pakkosuomalaistamisensa pitkän jatkumon. Monista vallan väärinkäytöksistä johtuen saamelaiset kokevat Suomen valtiota kohtaan syvää epäluottamusta, mikä ilmenee jatkuvana vastakkainasetteluna.Vastatuuleen pureutuu saamelaisten kokemushistoriaan ja avaa saamelaista mielenmaisemaa. Pakkosuomalaistaminen on jättänyt saamelaisiin syviä traumoja, jotka ovat kulkeutuneet yli sukupolvien. Tärkeitä teemoja ovat myös maiden menetys ja saamelaisten kokemukset oman maailmankuvan, yhteiskuntajärjestelmän ja kielen kieltämisestä.Kukka Ranta ja Jaana Kanninen ovat toimittajia ja tietokirjailijoita, Ranta lisäksi väitöskirjatutkija ja valokuvaaja. Kirjaa tehdessään he ovat korostaneet kuuntelemisen tärkeyttä, yhteisöjen tarpeita sekä alkuperäiskansan näkökulman avaamista suomalaiselle valtaväestölle. Vastatuuleen on tehty tiiviissä vuorovaikutuksessa saamelaisten kanssa, alkuperäiskansatutkimuksen eettisten ohjeiden luotsaamana.

Häikäisevä esikoisteos suuren eurooppalaisen romaanin ystäville.Vuonna 1741 luonnontieteilijä ja teologi Georg Wilhelm Steller seilaa kapteeni Vitus Beringin retkikunnan mukana suurelle pohjoiselle tutkimusretkelle, jonka tarkoituksena on etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. He eivät saavuta mannerta, mutta löytävät jotain muuta, joka vie Stellerin nimen historiankirjoihin: stellerinmerilehmän.Vuonna 1859 Hampus Furuhjelm, Venäjän Alaskan suomalainen kuvernööri, lähettää miehiä etsimään suuren, jo vuosisata sitten kadonneeksi huhutun merinisäkkään luurankoa, sillä sellainen halutaan keisarillisen yliopiston kokoelmiin.Vuonna 1952 Helsingin luonnontieteellisen museon preparaattori John Grönvall saa tehtäväkseen kunnostaa harvinaisen, kokonaisena säilyneen stellerinmerilehmän luurangon.Elolliset on poikkeuksellisen vaikuttava esikoisromaani. Se on erään lajin muotokuva, hengästyttävä seikkailu läpi kolmen vuosisadan ja kertomus suurista inhimillisistä pyrkimyksistä: tieteestä, taiteesta ja halusta herättää uudelleen henkiin sellainen, minkä ihminen on tietämättömyydessään tuhonnut.

Erik Schroder kirjoittaa tutkintavankeudesta kirjettä entiselle puolisolleen Lauralle. Hän yrittää selittää, miksi selityksittä otti ja lähti yhdeksänvuotiaan tyttärensä Meadown kanssa päämäärättömälle autoretkelle, jonka seurauksena hänet on etsintäkuulutettu useissa eri osavaltioissa. Mihin he päätyivät, mitä he tekivät? Oliko se kidnappaus, kuten poliisi asian näkee, vai oliko teko rakkauden ja pakon sanelema, kuten Eric ajattelee? Ja miksi Laura on kaikki nämä vuodet luullut olleensa naimisissa amerikkalaisen Eric Kennedyn, eikä Itä-Saksasta paenneen Erik Schroderin kanssa? Schroderin selittelevästä kirjeestä kasvaa vähä vähältä apologia, elämänmittaisen valheen myöntävä anteeksipyyntö ja sydänjuuria myöten ravisteleva tunnustus. Romaani on eleginen tarina rakkaudesta, eroamisesta ja erossaolon kivusta, valheista ja niille rakentuneesta minuudesta. Mitä jää jäljelle, kun petos on paljastunut? Mikä on kaiken jälkeen totta?

Miksi euroalueen kriisi jatkuu vuodesta toiseen? Miksi elvytyksen sijaan on valittu jatkuvan kiristyksen ja säästäväisyyden linja, vaikka taloustieteilijät ja Kansainvälinen valuuttarahasto pitävät politiikkaa epäonnistuneena? Mitä maanosan jakautuminen velkojiin ja velallisiin tekee unionille? Mitä se tekee ihmisille? Eteläisten kriisimaiden kansalaiset ovat joutuneet köyhtymisen, työttömyyden ja toivottomuuden kurimukseen. Sen jälkeen kun Kreikan terveydenhuollosta leikattiin 40 prosenttia, HIV-tartunnat ovat kaksinkertaistuneet ja itsemurhat lisääntyneet huomattavasti. On arvioitu, että Italiassa talouskuri aiheuttaa joka vuosi 500 itsemurhaa. Velkaantuneet valtiot ovat joutuneet Troikan – Kansainvälinen valuuttarahasto, EKP ja Euroopan komissio – holhoukseen. Epädemokraattinen eurohallitus erotutti Kreikan ja Italian pääministerit ja asetti omat luottomiehensä valtionhoitajiksi. Ja kun kriisinhoito johtaa yöllisiin hätäratkaisuihin ja poliittis-juridiseen improvisaatioon, eivät rikkaidenkaan maiden kansalaiset ja heidän vaaleilla valitut edustajansa saa käyttää heille kuuluvaa päätösvaltaa. Suomenkin eduskunta tekee yhtenään päätöksiä puutteellisten ja harhaanjohtavien tietojen perusteella. Suomessa ei ole vieläkään alkanut se keskustelu, joka on täydessä liekissä kaikkialla muulla. Nyt on korkea aika.

Vuonna 2006 Helsinki päättää automatisoida metron. Iso kauppa muuttuu silmänkäänteessä kunnallisen päätöksenteon irvikuvaksi. Kuskiton metro tuottaa koko ajan uusia huimia kustannuksia, ja samalla sen luvatut hyödyt hupenevat yksi toisensa jälkeen. Paljastuu valheita, ja konsultit tulevat ja menevät. Talvella 2012 päivänvaloon tulee useita merkillisyyksiä metroon liittyvissä julkisissa hankinnoissa. Nürnbergissä vastaava hanke keskeytetään, sillä se on liian kallis eikä yhtään ympäristöystävällisempi. Saksalaisten esimerkki ei saa Helsingin mieltä muuttumaan, vaan valittu linja pitää: ongelmista vaietaan. Ne nimetään uudestaan haasteiksi. Kaupunginvaltuusto epäilee huijausta, mutta se ei estä miljoonia virtaamasta kaupungin kassasta. Päätöksentekijöiden pieni joukko ei emmi, vaikka eduskunnan oikeusasiamies ärähtää, poliisi kutsutaan hätiin ja oikeudenkäynnit seuraavat toisiaan. Juonikuvaus voisi olla mielikuvituksekkaasta ja nopeakäänteisestä kunnallispoliittisesta dystopiasta. Tai sitten se voisi olla totta. Hufvudstadsbladetin toimittaja Tommy Pohjola on seurannut herkeämättä metrokaupan käänteitä artikkeleissaan sekä blogissaan helsinginmetro.wordpress.com. Hänen kirjansa kokoaa yhteen koko saagan kaikkine absurdeine käänteineen ja tulee samalla kertoneeksi kunnallisdemokratian yleisistä ongelmista. Seitsemän vuotta päätöksen jälkeen projekti on edelleen kesken ja päätöksentekijöiden usko metroon suurkaupunkiongelman ratkaisijana on horjumaton. Mistä on kyse? Maan alla paljastaa, kuinka kaupunginjohto kadotti suunnan, miten sanoista kalleimmat vaihdettiin toimistoaikojen ulkopuolella ja kuinka tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Sophie - fjorton år, sju syskon. Flickans far har ett rykte och modern integritet, familjens rötter finns i Tyskland och hemmet på paradgatan i S:t Petersburg. Livet är lika bekymmerslöst som i gamla romaner.Men sedan börjar det hända. Första förälskelsen dyker upp (liebe, liebe, liebe!), en inbjudan till tsarens hov dyker upp (tout n'est pas possible de comprendre!), en andra förälskelse (da, da, pravda), och det tas ett snedsteg. Mein gott ja aber natürlich.Sophie gifts bort till en holländsk köpman, en äventyrare. Det ljuva storstadslivet byts ut mot dystrare nejder för den äkta mannen tar med sig sin familj till storfurstendömet, till den finländska landsbygden. Sophie fostrar sin växande barnaskara och håller huset i skick när mannen inte förmår göra det. Hennes rygg förblir rak och händerna fulla av sysslor även då livet är som mest glädjelöst. Men också Sophie har sina gränser, och hon gör sina val, hur tunga och okonventionella de än är.Sophie är en osentimental bok som ser nyktert på sina persongestalter. Strömbergs noga övervägda sparsamma språk är fyllt av svart humor - också då romangestalternas liv inte känns särskilt roligt. Romanen baserar sig på verkliga händelser, på Sophie von Behses (1828-1886) liv, och författaren har för sitt arbete utnyttjat berättelser som gått i arv i släkten, intervjuat von Behses släktingar i Ryssland och studerat gamla rättsprotokoll.

Heinäkuinen Lontoo on helleaallon lamauttama. Sadetta ei ole kuulunut kuukausiin, kirvat ovat vallanneet puutarhat, vettä säännöstellään. Vuosi on 1976, ja Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa ulkona ostamassa sanomalehden. Robert Riordan ei palaa aamuostoksiltaan.Tapahtuma kerää Grettan lapset saman katon alle, takaisin kotiin – kaksi toisistaan vieraantunutta siskoa ja yhden veljen joka taiteilee avioeron partaalla – ja heistä jokaisella on omat aavistuksensa isän katoamisesta. Heiltä jää huomaamatta, että äidillä saattaisi hyvinkin olla kaikkeen selitys.Sitä hän ei tosin ole – vieläkään – valmis jakamaan.O'Farrellin romaani on syvä ja tarkka muotokuva perheen kriisistä ja samalla osoitus siitä, että mestarikirjailija on viimeistään nyt löytänyt oman erityisen äänensä. Ilmiömäisellä kirjallisella otteella hän yhdistää runollisen kielen juoneen, joka on kuin mysteerinäytelmä.

Tulevaisuudesta ei juuri tiedä vuonna 1948, kun ylen määrin on vain puutetta, säännöstelyä ja epävarmuutta.Selluloosankatkuisessa pikkukaupungissa amatööriteatteriseurue päättää uskaliaan uljaasta satsauksesta: näyttämölle sovitetaan Anton Tšehovin Kolme sisarta.Päärooleihin valituilla kolmella naisella ei ole juuri muuta yhteistä kuin nuoruus ja rakkaus teatteria kohtaan. Vastavalmistunut kansakoulunopettajatar Ulla-Maj, näytelmän Olga, on paennut taustaansa ja katkeroitunutta äitiään. Margitin – Mašan! – porvarillinen perhe odottaa häneltä lähinnä avioitumista ja kotirouvan roolia, ja hän osaa uskotella, että ne ovat myös hänen omia haaveitaan. Irinaa esittää unelmointiin taipuvainen Iris, työläisen tytär. Seuruetta ohjaa piinkova ammattilainen, taiteilijaprofessori Mirjam Bergbom, joka on saanut oppinsa Moskovassa.Näytelmä ei koskaan saa ensi-iltaansa, vaan se keskeytyy tragediaan vain minuutteja ennen esiripun nostoa.Mutta kuka on otsikon kertoja, rampautunut radanvartija, joka pitää polveilevaa kirjaa tarkkasilmäisen variksen ja herkkävireisen runoilijan suotuisalla avustuksella?Osansa saa koko kirjava joukko kaupunkilaisia, mutta romaanin polttopisteessä on kolme naista: heidän unelmansa, toiveensa, rakkautensa, avioliittonsa ja yhtä lailla pettymyksensä. Koko muun maan lailla he tekevät parhaansa työntääkseen sodan mielestään ja rakentaakseen jotain uutta, jotain hyvää ja parempaa. Mutta ei sodan muisto ole niin vain painettavissa unholaan – eikä ensi-illankaan.

Evert satsasi minkkeihin ensimmäisenä koko kylässä.– Tässä on rahaa, poika, Evert sanoi Lars-Mikaelille.Minkit haisivat, mutta Lars-Mikael rakasti niiden hajua. Vähitellen muutkin kyläläiset ymmärsivät, että minkeissä oli tulevaisuus. Minkkitarhat kasvoivat, kylä kehittyi, maailma kulki eteenpäin. Ihmiset elivät minkkien ehdoilla, minkit ihmisten. Minkkitarha on Pohjanmaalla kasvaneen Karin Erlandssonin taiturillinen esikoisromaani, joka nivoo yhden perheen tarinan osaksi laajempaa muutosta. Henkilökohtaiset uhraukset ovat suuria, mutta niin ovat voitotkin. Kiistanalainen elinkeino on toisille koko maailma, eivätkä tarhurit ole uskoa korviaan kuullessaan uutisia kettutytöistä. Huhut alkavat kiertää, epäluulo alkaa itää.Erlandssonin eleetön kerronta valaisee armottomasti päähenkilöiden toiveita, pelkoja ja pettymyksiä. Aikakausi muuttuu hitaasti toiseksi, mutta ihmiset eivät aina muutu. Minkkitarha on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2015 saajaksi.

Keskellä kesää miehen äiti ottaa yhteyttä. Äiti on saanut kutsun, eikä halua kohdata tehtäväänsä yksin. Voisiko poika tulla avuksi? Äiti on jo vanha, eikä parantajan hommiin voi lähteä peukalokyydillä. Vanha Capri pitää saada taas hyrräämään. Auto on seissyt hylättynä liiterissä isän kuolemasta saakka. Poika ei ole kätevä käsistään, hän on runoilija, ajelehtija, mutta hän lupautuu. Hän palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Kaikki entinen on häntä vastassa. Ehkä vihdoin on aika kysyä äidiltä ne oikeat kysymykset. Nekin jotka voivat tehdä kipeää.Peter Sandström kirjoittaa kauniisti ja vahvasti keski-ikäisen miehen yrityksestä tulkita omia tunteitaan ja menneisyyttään. Mikä on aitoa rakkautta, luommeko itse omat tunteemme, kuvittelemmeko? Muistot ensirakkaudesta tuovat pintaan muutakin. Vanhempien suhde näyttäytyy erilaisena nyt, kun miehellä itselläänkin on lapsia. Olisiko hänen pitänyt tarttua elättäjän rooliin, tehdä niin kuin isänsä joka lopetti hevosia kun kukaan muu ei halunnut?Valkea kuulas on ehdolla Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2015.

Marseille. Retkeilyalueelle on haudattu paloiteltu ruumis. Nainen on aiemmin ollut töissä sirkuksessa veitsenheittäjän apurina. Hänen epäinhimillinen kuolemansa järkyttää erästä ex-poliisi Tom Stiltonin ystävää. Parivaljakko matkustaa Ranskaan selvittämään murhan taustoja.Tukholma. Tullin virkamies löytyy hirttäytyneenä kotonaan. Poliisi näkee kädenkäänteessä, että kyseessä on lavastettu itsemurha, ja yhdistää surmatyön tullin takavarikoimaan huume-erään.Olivia Rönning osallistuu virkamiehen murhatutkimuksiin, mutta luonteelleen uskollisena hän hylkää tutkimuksen päälinjan ja ryhtyy seuraamaan muita johtolankoja. Murhamotiivi tutustuttaa hänet piireihin, jotka tienaavat suuria summia imemällä kuiviin ruotsalaista hyvinvointivaltiota.Kun Tom ja Olivia oivaltavat, että murhilla on jotain tekemistä keskenään, he yhdistävät voimansa.

Murielin pikkuveli Ben on sairas. Koko perhe on muuttanut Ranskaan, jossa Beniä hoidetaan erikoisklinikalla. Murielia hoidot epäilyttävät. Joskus Muriel laskee kätensä Benin päälle ja antaa hänelle voimaa. Silloin Ben rauhoittuu ja äiti saa nukkua koko yön. Muriel käy koulua professori Duventin yksityisoppilaana. Professorin talo on täynnä salaisuuksia. Yläkerran lipastosta löytyy vanhoja kuvia kuolleista lapsista. Kuka professori on, ja mitä hän tekee kuvilla?Yhtenä päivänä Muriel kohtaa Lucin. Pojan tumma katse vetää vastustamattomasti puoleensa. Luc on resuinen ja arvoituksellinen. Rakkaus on kutkuttavan ihanaa, mutta myös pelottavaa. Muriel lupaa Lucille, ettei koskaan hylkää tätä. Mutta onko se viisas lupaus? Luc johdattaa Murielin syvälle pimeyteen. Onko siitä ulospääsyä? Kun pikkuveli Ben tarvitsee jälleen Murielin apua, Murielin pitää tehdä päätös. Onko pimeydessä voimia, joilla veljeä voisi auttaa?Henrika Anderssonin kaunis ja koskettava nuortenromaani tarttuu arkoihin, vaikeasti selitettäviin aiheisiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Jännittävä kertomus liikkuu fantasian ja realismin rajamailla, mutta hankalillekin asioille on selityksensä.

Millainen Suomi olisi ilman Ruotsin aikaa? Olisiko se läntinen demokratia? Olisiko se luterilainen? Olisiko siitä tullut pohjoismainen hyvinvointivaltio? Olisiko koko Suomea olemassa?Herkullisia kysymyksiä, joihin on myöhäistä saada vastauksia. Ne kuitenkin auttavat tarkastelemaan, mitä kaikkea Suomi tänään on – Ruotsin vaikutuksesta.Suomalaiset olivat satojen vuosien ajan kruunun alamaisia, ja useat suomalaisen identiteetin keskeisistä symboleista, vaakunaleijonaa myöten, ovat peräisin tuolta ajalta. Ajanjakso opetti suomalaisille, että yhteisiin asioihin voi vaikuttaa perustuslaillisin keinoin. Ruotsin ajalla vedettiin myös raja Venäjää vastaan. Vaikka Suomen rinnakkainen valtiollinen taival Ruotsin kanssa päättyi vuonna 1809, ajatukset ja ideat ovat senkin jälkeen siirtyneet maidemme välillä esteittä.Monien suomalaisten on kuitenkin vaikea hyväksyä ruotsalaisuutta osaksi identiteettiään edes historiallisena ilmiönä. Syyt siihen ovat osin 1800-luvun suomalaiskansallisessa heräämisessä ja kielikiistassa.Nimestään huolimatta kirja ei kerro vain siitä, mikä Suomessa on Ruotsin vaikutusta, eikä varsinkaan väitä, että kaikki Suomessa olisi ruotsalaista. On tärkeää nähdä myös se, mikä meillä ei ole ruotsalaista tai miten Suomi mahdollisesti on vaikuttanut Ruotsiin. Kysymys voidaankin aiheellisesti esittää myös toisin päin: mitä Ruotsi olisi ilman Suomea?

Maarialla riittää haasteita. Hän on joutunut sairaslomalle rakastamastaan työstä pikkulasten parissa. Ja vaikka hänellä kuinka olisi asennetta, vakava sairaus pelottaa. Samaan aikaan kuolema tulee toisella tavalla kammottavan lähelle. Maarian pomo löytyy kuolleena työpaikalta päiväkoti Punarinnasta.Järkytyksestä huolimatta pitäisi saada arki sujumaan ja löytää voimaa toipua. Pian ilma on kuitenkin sakeanaan huhuja henkirikoksesta. Kun Maaria huomaa olevansa epäiltyjen joukossa, hän tuskastuu virallisen tutkinnan hitauteen. Hänen on selvitettävä itse kuka on surmatyön takana. Hän ei voi hellittää, sanoi puoliso tai poika mitä hyvänsä – tai poliisi.Tukkasurma on vauhdikas ja monitahoinen dekkari. Jos otsarypyt lukiessa välillä syvenevätkin, kerronnan kepeys takaa niiden taas siliävän. Päättäväinen nainen selviytyy miltei mistä tahansa.

Päivä leedsiläisessä ostoskeskuksessa soljuu tavanomaisena, kunnes turvallisuuspäällikkö Tracy Waterhouse saa silmiinsä itkevän pikkulapsen. Hetken mielijohteesta hän toimii tavalla, joka kääntää hänen tasaisen arkensa ylösalaisin. Tracyn kohtalokasta edesottamusta todistavat iäkäs näyttelijä Tilly sekä ex-poliisi Jackson Brodie, joka on palannut kotiseudulleen. Kaikki kolme saavat huomata, miten menneisyys ottaa tilaa nykyisyydessä. Heidän tiensä risteävät, eikä yksikään hyvä teko jää rankaisematta. Kate Atkinson punoo juonen, jonka käänteet ovat yhtä yllättäviä kuin sen konnat ja sankaritkin. Joka lapsia ja koiria rakastaa on neljäs Jackson Brodie -romaani.”Valloittava lukukokemus. (--) Jälleen kerran on hehkutettava Kaisa Katteluksen erinomaista suomennosta.– Kirjavinkit.fi ”Pidän kovasti kirjojen älykkäästä, hieman mustasta huumorista, monipuolisesti kuvatuista, mainioista hahmoista, varsin hitaasta ja suorastaan vanhanaikaisesta tunnelmasta ja englantilaisuudesta.”– Kirja hyllyssä -blogi

Olivia Rönning, Poliisikorkeakoulun opiskelija, kirjoittaa oppilastyötä selvittämättömäksi jääneestä tapauksesta yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Rikos on vastenmielinen: raskaana olevan naisen sadistinen murha vuonna 1987 Ruotsin länsirannikolla. Teolla oli silminnäkijä, nuori poika, jonka mukaan tekijöitä oli kolme. Tapausta tutki Tom Stilton, jonka työ oli pelkkää vastamäkeä: uhrin henkilöllisyys jäi tunnista matta, motiivi löytymättä ja murhamiehet jäljittämättä. Tutkinta lakkautettiin. Noheva Rönning kaivelee sinnikkäästi vanhoja tietolähteitä. Työläimmäksi osoittautuu vanhan tutkinnanjohtajan jäljittäminen; Tom Stilton on maan nielemä. Se ei tarkoita, etteikö historian pohjamudista nousisi pintaan yhtä jos toista yllättävää... Nousuvesi sukeltaa maailmaan, jossa on tilaa upporikkaille, kodittomille ja prostituoiduille. Se on Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kertovan jännityssarjan ensimmäinen osa. Jokaiselle pohjoismaisen jännityskirjallisuuden ystävälle kirja on ehdoton tapaus.

Jackson Brodien, entisen sotilaan ja poliisitarkastajan ja nykyisen yksityisetsivän, maailmassa kadonneiden ja löydettyjen tilit eivät ole koskaan tasan. Cambridgessa on tukahduttava, poikkeuksellisen kuuma kesä. Jackson ei ole kotiutunut tähän komeaan ja yläluokkaiseen yliopistokaupunkiin. Siitä kertoo kariutunut avioliitto ja apea, epätyydyttävä ura ihmisten tragedioiden ja onnettomuuksien selvittelijänä. Mutta huolimatta kaikesta mitä on nähnyt ja tehnyt, Jacksonin sisällä elää vielä usko – heiveröinen ja murjottu pieni usko – oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että hänen työnsä on auttaa ihmisiä eikä rangaista heitä.Kuoleman, juonitteluiden ja musertavien sattumusten keskellä, oman parantumattoman lapsuudentraumansa varjossa, Jackson yrittää nyt selvittää kolmea täysin erillistä, jo vuosia sitten sattunutta katoamistapausta. Vähitellen hän alkaa ymmärtää, että asiat, joilla ei näytä olevan yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa, ovat uskomattomalla tavalla toisiinsa kietoutuneet...Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä on dekkari, joka on kirjallisuutta. Rikosromaani iskee nokkelasti silmää lajityyppinsä kulmakiville, mutta myös viihdyttää, naurattaa, itkettää, yllättää ja antaa ajattelemisen aihetta. Rakastettava uusi tuttavuus yksityisetsivien joukossa, karhumaisen karski mutta hellämielinen Jackson Brodie palaa lukijoiden iloksi myös Atkinsonin seuraavissa romaaneissa. Täydellinen kirjasarja paitsi dekkarien ystäville, myös niille, jotka luulivat inhoavansa dekkareita!

On kesä ja Edinburghin festivaalit. Teatterin matineaesitykseen jonottava ihmisjoukko joutuu todistamaan keskellä liikennettä tapahtuvaa hämmentävää raivokohtausta, joka on vähällä johtaa veritekoon.Martin Canning huitaisee raivokasta kuumakallea laukullaan, mikä on hänelle täysin poikkeuksellista käytöstä. Viisikymppinen vetäytyvä ja harmittomanoloinen poikamies kirjoittaa salanimellä hampaattomia rikosromaaneja. Hän asuu viktoriaanisessa talossaan ja viettää kuvitelmissaan idyllistä perhe-elämää. Mutta mitä jos Martin on aiheuttanut epähuomiossa venäläisen prostituoidun kuoleman – saisiko hän synninpäästön koska on juuri estänyt henkirikoksen?Sivustaseuraajien joukossa on kyyninen Gloria, joka suhtautuu hämäräperäisiin kiinteistöbisneksiin erikoistuneen aviomiehensä sydänkohtaukseen huolestuttavan tyynesti ja yhtä välinpitämättömästi kuin ystäviinsä, lapsiinsa ja lapsenlapseensakin, sekä Archie, Louise Monroen, yksinhuoltajan ja ylityöllistetyn poliisitarkastajan teini-ikäinen ongelmiin ajautunut poika. Tilanteen todistaja on myös Jackson Brodie, expoliisi ja ex-yksityisetsivä, joka ei halua enää sekaantua minkäänlaisiin ikävyyksiin – hän nauttii uudesta vauraudestaan ja Juliasta, joka on saanut roolin Edinburghin festivaaliesityksessä. Julia vain on kumman kiireinen ja etäinen, ja Jacksonilla on aikaa pyöritellä peukaloitaan – kunnes hän tulee löytäneeksi hukkuneen naisen ruumiin ja kunnes häntä itseään epäillään murhasta. Sitten onkin pakko sekaantua ...