David Foster Wallacen legendaarinen pääteos viimein suomeksi

David Foster Wallace, sukupolvensa ylistetyin amerikkalaiskirjailija, ajatteli ja tutki koko uransa ajan kokeellisuuden ja viihdyttävyyden suhdetta kirjallisuudessa. Suurromaani Päättymätön riemu (Infinite Jest, 1996) on hänen kunnianhimoisin käytännön yrityksensä näiden ulottuvuuksien yhdistämiseen.

Teos on rönsyilevän monimuotoinen ajankuva, filosofinen tutkielma ja kreisikomedia, joka käsittelee muun muassa riippuvuuksia, mainontaa, tennistä, elokuvateoriaa ja terrorismia.

Romaanissa eletään lähitulevaisuudessa, jossa vuodet on nimetty sponsoriyritysten tuotteiden mukaan. Päätarinat sijoittuvat päihdeparantolaan ja tennisakatemiaan, ja ne linkittyvät salaperäiseen elokuvaan, jonka sanotaan olevan hengenvaarallisen viihdyttävä: lyhytkin altistus saa katsojan menettämään mielenkiintonsa kaikkeen muuhun.

Wallace tutkii mestariteoksessaan muun muassa sitä, mitä riippuvuudet tekevät ihmiselle ja miksi viihteestä on tullut länsimaisen ihmisen elämää hallitseva asia.

Teos yhdistää taidokkaasti eri kielirekistereitä puhekielen rosoisuudesta korkeakirjallisiin jaksoihin ja populaarikulttuuriviittauksiin. Mahdottomaksi väitetyn käännöstyön on sankarillisesti suorittanut Tero Valkonen, joka on aiemmin suomentanut esimerkiksi Thomas Pynchonia, H. G. Wellsiä, Margaret Atwoodia ja Arthur Conan Doylea.

”Wallace piirtää romaanissaan dystooppisen näkymän kansakunnasta, jonka väestö ei koostu vastuullisista kansalaisista vaan narsismiinsa ja solipsismiinsa vajonneista katsojista, jotka ovat niin mielihyväorientoituneita, etteivät kykene vastustamaan välittömän tarpeiden tyydytyksen houkutusta. Viihdespektaakkeli lupaa suunnatonta onnea mutta vaatii raskaan hinnan: se mitä katsoja kuvittelee kiihkeästi haluavansa, suistaa hänet perikatoon.” - Tommi Melender

David Foster Wallacen legendaarinen pääteos viimein suomeksi

David Foster Wallace, sukupolvensa ylistetyin amerikkalaiskirjailija, ajatteli ja tutki koko uransa ajan kokeellisuuden ja viihdyttävyyden suhdetta kirjallisuudessa. Suurromaani Päättymätön riemu (Infinite Jest, 1996) on hänen kunnianhimoisin käytännön yrityksensä näiden ulottuvuuksien yhdistämiseen.

Teos on rönsyilevän monimuotoinen ajankuva, filosofinen tutkielma ja kreisikomedia, joka käsittelee muun muassa riippuvuuksia, mainontaa, tennistä, elokuvateoriaa ja terrorismia.

Romaanissa eletään lähitulevaisuudessa, jossa vuodet on nimetty sponsoriyritysten tuotteiden mukaan. Päätarinat sijoittuvat päihdeparantolaan ja tennisakatemiaan, ja ne linkittyvät salaperäiseen elokuvaan, jonka sanotaan olevan hengenvaarallisen viihdyttävä: lyhytkin altistus saa katsojan menettämään mielenkiintonsa kaikkeen muuhun.

Wallace tutkii mestariteoksessaan muun muassa sitä, mitä riippuvuudet tekevät ihmiselle ja miksi viihteestä on tullut länsimaisen ihmisen elämää hallitseva asia.

Teos yhdistää taidokkaasti eri kielirekistereitä puhekielen rosoisuudesta korkeakirjallisiin jaksoihin ja populaarikulttuuriviittauksiin. Mahdottomaksi väitetyn käännöstyön on sankarillisesti suorittanut Tero Valkonen, joka on aiemmin suomentanut esimerkiksi Thomas Pynchonia, H. G. Wellsiä, Margaret Atwoodia ja Arthur Conan Doylea.

”Wallace piirtää romaanissaan dystooppisen näkymän kansakunnasta, jonka väestö ei koostu vastuullisista kansalaisista vaan narsismiinsa ja solipsismiinsa vajonneista katsojista, jotka ovat niin mielihyväorientoituneita, etteivät kykene vastustamaan välittömän tarpeiden tyydytyksen houkutusta. Viihdespektaakkeli lupaa suunnatonta onnea mutta vaatii raskaan hinnan: se mitä katsoja kuvittelee kiihkeästi haluavansa, suistaa hänet perikatoon.” - Tommi Melender

David Foster Wallacen legendaarinen pääteos viimein suomeksi

David Foster Wallace, sukupolvensa ylistetyin amerikkalaiskirjailija, ajatteli ja tutki koko uransa ajan kokeellisuuden ja viihdyttävyyden suhdetta kirjallisuudessa. Suurromaani Päättymätön riemu (Infinite Jest, 1996) on hänen kunnianhimoisin käytännön yrityksensä näiden ulottuvuuksien yhdistämiseen.

Teos on rönsyilevän monimuotoinen ajankuva, filosofinen tutkielma ja kreisikomedia, joka käsittelee muun muassa riippuvuuksia, mainontaa, tennistä, elokuvateoriaa ja terrorismia.

Romaanissa eletään lähitulevaisuudessa, jossa vuodet on nimetty sponsoriyritysten tuotteiden mukaan. Päätarinat sijoittuvat päihdeparantolaan ja tennisakatemiaan, ja ne linkittyvät salaperäiseen elokuvaan, jonka sanotaan olevan hengenvaarallisen viihdyttävä: lyhytkin altistus saa katsojan menettämään mielenkiintonsa kaikkeen muuhun.

Wallace tutkii mestariteoksessaan muun muassa sitä, mitä riippuvuudet tekevät ihmiselle ja miksi viihteestä on tullut länsimaisen ihmisen elämää hallitseva asia.

Teos yhdistää taidokkaasti eri kielirekistereitä puhekielen rosoisuudesta korkeakirjallisiin jaksoihin ja populaarikulttuuriviittauksiin. Mahdottomaksi väitetyn käännöstyön on sankarillisesti suorittanut Tero Valkonen, joka on aiemmin suomentanut esimerkiksi Thomas Pynchonia, H. G. Wellsiä, Margaret Atwoodia ja Arthur Conan Doylea.

”Wallace piirtää romaanissaan dystooppisen näkymän kansakunnasta, jonka väestö ei koostu vastuullisista kansalaisista vaan narsismiinsa ja solipsismiinsa vajonneista katsojista, jotka ovat niin mielihyväorientoituneita, etteivät kykene vastustamaan välittömän tarpeiden tyydytyksen houkutusta. Viihdespektaakkeli lupaa suunnatonta onnea mutta vaatii raskaan hinnan: se mitä katsoja kuvittelee kiihkeästi haluavansa, suistaa hänet perikatoon.” - Tommi Melender