Siltala – förlag

Isän äkillinen kuolema sysää keski-ikäisen tyttären muistot liikkeelle, ja lapsuuden maisema saa uuden, merkillisen värin, kun pieni tyttö on yksin selvittämässä mielen eri kerroksiin pölyttynyttä tarinaa.Finlandiapalkitun trilogian ensimmäinen osa kertoo päähenkilön varhaislapsuudesta Itä-Helsingissä. Sarjan muut osat ovat: Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003).

Hän on 19-vuotias ja juuri valmistunut ylioppilaaksi. Edessä on matka Sveitsiin työskentelemään orpokodissa kuten Sound of Musicin Julie Andrews. Todellisuus on kuitenkin aivan toista kuin hän on ajatellut.Sveitsin-matkan kanssa limittyvät oppikouluvuodet sekä ystävät, perhe ja varsinkin suhde isään.Vastavalon keskiössä on nuoren naisen identiteetin etsintä: tasapainon löytäminen vasemmistolaiskasvatuksen, kristinuskon ja oman seksuaalisuuden välillä sekä taiteilijuuden kehittyminen.Vastavalo on mielen ja menneisyyden mosaiikki, joka jatkaa Pienin yhteinen jaettava -teoksessa alkanutta omaelämäkerrallista tarinaa.Vastavalo oli Finlandia-ehdokas vuonna 2000.

Omaelämäkerrallisen trilogian viimeisessä osassa Saisio kuvaa seksuaali-identiteetin ja kirjailijankutsumuksen löytymistä ja 1970-luvun alun poliittista opiskelijaliikehdintää. Intensiivisyydesään Saision teos on ainutlaatuinen.Saisio sai kirjasta Finlandia-palkinnon vuonna 2003. Teos sai Finlandia-palkinnon vuonna 2003. Vuonna 2024 se valittiin Helsingin Sanomien äänestyksessä tämän vuosituhannen tärkeimmäksi kotimaiseksi kirjaksi.

Lili viettää elokuista hellepäivää puutarhamajassaan vanhan kartanon hakamailla, muinaisessa purolaaksossa, jonka läpi kulkee raitiotie. Hän odottaa Mariusta, ihailemaansa nuorta ranskalaista, saapuvaksi vieraakseen vielä viimeisen kerran.Päivän aikana Lilin rakas ystävä Paul vierailee majalla, ja Lili muistelee heidän yhteistä aikaansa Euroopan kaupungeissa sekä kuumaa romanssiaanPariisissa. Hän pohtii eroottista historiaansa, ihailemaansa naismaalaria joka maalasi hehkuvia mieskuvia, kuolemaa.Ilta saapuu, Mariusta ei kuulu.Romaanin maailma laajenee yhden päivän rajojen yli kertomukseksi taiteesta, Euroopasta ja syvästä surusta rakkauden ja intohimon poltteen rinnalla.”Kyllä yhden päivänvielä kestäisi, jaksaisiodotusta, iloa, tätähiljaista hyrinää”

Outi Heiskanen - taiteilija kuin shamaani on kirja rakastetusta ja aina yllättävästä taiteilijasta Outi Heiskasesta (s. 1937), joka mursi, muutti ja loi uusiksi taiteen, mutta myös naisen elämän yleisesti hyväksyttyjä normeja.Hänet tunnetaan häkellyttävistä performansseistaan ja suurista installaatioistaan, parhaiten kuitenkin herkistä alkukuvien kaltaisista grafiikanvedoksistaan, joiden miltei maaginen maailma ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Outi oli taiteilija 1900-luvun vielä varsin mieskeskeisessä taidemaailmassa, mutta kieltäytyi uhrin roolista eikä suostunut olemaan kenenkään varjossa. Päinvastoin. Hän halusi olla ja oli esillä, piti valtavasti näyttelyitä ja antoi satoja haastatteluja. Julkisuus rakasti häntä ja Outi rakasti julkisuutta. Hän erottui ja loisti taidemaailmassa kirkkaana tähtenä. Taiteen sisäiset konventiot eivät pidätelleet häntä, vaan rajojen rikkominen ja toisaalta uuden luominen sekä yllätyksellisyys olivat hänen taiteentekemisensä perusta. Outi ei tyytynyt myöskään naiselle osoitettuihin elämäntapanormeihin. Parisuhteissa hänen roolinsa muistutti enemmän perinteistä miehen roolia kuin puolisolleen ja perheelleen uhrautuvaa vaimoa tai äitiä. Silti sukupuoleen, seksuaalisuuteen, naiseuteen ja äitiyteen kytkeytyneet asiat vaikuttivat vahvasti häneen ja myös haavoittivat pahasti. Useissa teoksissaan hän tutkii elämän haurautta ja rikkimenemistä olematta kuitenkaan koskaan julistaja.

Sophia Janssonin omaelämäkerrassa on kolme saarta: Tonga, jonne Janssonin sisarukset Tove ja Lars olisivat halunneet 1940-luvulla muuttaa, Ibiza, jossa Sophia asui varhaislapsuudessaan, sekä Pellingin saari, jossa Janssonit ovat viettäneet aikaa sukupolvien ajan.Sophian isä Larsin ja äiti Nitan suhde ei perustunut intohimoiseen rakkauteen, mutta he jakoivat elämänsä tärkeimmän asian: lapsen. Nita kuoli varhain. Isä ja tytär joutuivat pärjäämään ilman häntä.Isä edusti turvallisuutta ja huolenpitoa, mutta myös läpitunkematonta hiljaisuutta. Mitä äidille tapahtui? Ja oliko isä-Lars se pyhimys, jollaisena Sophia häntä aina piti?Koko Janssonin perhe tulee lukijalle tutuksi: isoisä Viktor kärsii masennuksesta ja ”saksalaisvillityksestä”, hänen vaimonsa Ham piirtää ja pärjää. Tove ja Lars lähtevät kotoa itsenäistymään.Kolme saarta. Isä, äiti ja minä on huima tarina perheestä, hiljaisuuden hinnasta ja kertomisen vapauttavasta voimasta.

Kylmänä uuden vuoden yönä raskasmielinen yksinvaltias vajoaa muistoihinsa. Hänellä on tuhkaa kurkussaan, hän kaipaa vuorille paahtavaan aurinkoon, nuoruuteensa. Hänen unensa ovat sekavia ja ahdistavia, nöyristelevät alamaiset tympäisevät, arkiset tapahtumat tuntuvat oudoilta. Mitä on tekeillä? Vain Suliko osaisi rauhoittaa ahdistuneen vanhan miehen. Hänen puoleensa mahtimies ajatuksissaan ja yksinpuhelussaan kääntyy.Romaani liukuu takaumiin: menneisyyteen, lapsuuteen ja nuoruuteen, miehuuden ja voiman vuosiin. Kohtauksiin ja tilanteisiin, joissa määrätietoinen päähenkilö on ollut valinnan edessä. Valinnat ovat johtaneet uusiin valintoihin, mutta onko vahvatahtoisellakaan miehellä lopulta vapaata tahtoa?Pirkko Saision Sulikon maailma on raaka ja runollinen. Romaani kurottaa myyttien maailmaan ja kysyy, millaisissa tilanteissa ihmisen valinnat johtavat päinvastaisiin tuloksiin kuin alkuperäinen eetos ja päämäärä. Miten oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevasta idealistista kasvaa diktaattori? Onko rakkaus illuusio? Ja taas: kuka on Suliko?Suliko voitti arvostetun Runeberg-palkinnon 2025.

Sophia Janssonin omaelämäkerrassa on kolme saarta: Tonga, jonne Janssonin sisarukset Tove ja Lars olisivat halunneet 1940-luvulla muuttaa, Ibiza, jossa Sophia asui varhaislapsuudessaan, sekä Pellingin saari, jossa Janssonit ovat viettäneet aikaa sukupolvien ajan.Sophian isä Larsin ja äiti Nitan suhde ei perustunut intohimoiseen rakkauteen, mutta he jakoivat elämänsä tärkeimmän asian: lapsen. Nita kuoli varhain. Isä ja tytär joutuivat pärjäämään ilman häntä.Isä edusti turvallisuutta ja huolenpitoa, mutta myös läpitunkematonta hiljaisuutta. Mitä äidille tapahtui? Ja oliko isä-Lars se pyhimys, jollaisena Sophia häntä aina piti?Koko Janssonin perhe tulee lukijalle tutuksi: isoisä Viktor kärsii masennuksesta ja ”saksalaisvillityksestä”, hänen vaimonsa Ham piirtää ja pärjää. Tove ja Lars lähtevät kotoa itsenäistymään.Kolme saarta. Isä, äiti ja minä on huima tarina perheestä, hiljaisuuden hinnasta ja kertomisen vapauttavasta voimasta.

Vakava sairaus ajaa kirjoittajan merkillisiin tilanteisiin; se näyttää maailman ja koko elämän uudessa valossa. Pirkko Saision Ilmestyskirja-romaanin kertoja oppii, että valo voi olla yhtä aikaa hellempi ja julmempi, surullisempi ja riehakkaampi kuin ennen koettu.Sairauteen on sopeuduttava ja sen kanssa elettävä, mutta samalla ympäristö ja maailma väreilevät muistoja ja assosiaatioita, jotka vertautuvat maailan rakenteisiin, toistuvuuksiin ja poikkeuksiin.Sairaus ja ikä näyttävät yhä selvemmin sen kohdan, jossa elämässään on ollut: lenkkinä menneiden ja tulevien sukupolvien ketjussa. Sen ymmärtäminenaiheuttaa syvää iloa ja nautintoa.

Mies on asianajaja, arvostettu kuusikymppinen ammattimies. Vaimo on kaunis ja nuori, ja avioliitto kuin orkidea: se vaatii enenevästi lämpöä, kosteutta, keskustelua, keskustelua…Mutta Pablo on kuollut, lehdessä on kuolinilmoitus. Voiko se olla totta: vanha ystävä Pablo on poissa. Ystävä? Ainakin paras kaveri nuoruuden ajoilta. Jollei paras, kaveri kumminkin. Pahoja juttuja on takana, se tiedetään. Tunnit ja päivät sulavat käsiin, aika kulkee radallaan, on opeteltava imperfekti suhteessa Pabloon.Pablon kuolema suistaa skeptisen, tarkkanäköisen asianajajan tasapainosta. Hänen otteensa on lipsumassa ja arvostelukykynsä hämärtymässä. Ja kun toimistoon saapuu perunkirjoitusta ja pesänjakoa varten nuori mies, jonka isävainaja on Pablo, tilinteon aika on käsillä.Pirkko Saision romaani miehen piinaviikosta vangitsee lukijan jo ensimmäisellä sivulla. Intiimi kertojanääni rakentaa teoksen arvoituksellisen jännitteen. Mies, ja hänen asiansa haastaa, hämmentää ja kiehtoo.

The international sauna boom continues to drive interest in the quintessential Finnish cultural experience - sauna - which is sought after by travellers to Helsinki. Sauna, one of the few Finnish words to make it into the international lexicon, is a source of wellbeing and wisdom (with roots dating back 10,000 years) inscribed in the UNESCO Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity.This richly illustrated guide with full-colour photos offers up a curated list of 25-30 of Helsinki's diverse saunas. All are accessible to the public, ranging from urban design sauna complexes with bars and restaurants (including one owned by a Hollywood actor) to community saunas, a heritage smoke sauna tucked into the forest, and a cottage sauna on an island complete with a sea castle built by renowned Finnish-American architect Eliel Saarinen.Helsinki by Sauna doubles as a travel memento and an aspirational travel guide for sauna fans who dream of a sauna journey to the Finnish capital.

Uraanilamppu on ihmeellinen, kiero ja hauska päivitys suomalaiseen novelliperinteeseen. Se kuvaa yhtä tarkasti ääretöntä salaattia, kaikkien turistikohteiden järjetöntä yhdistelmää, fasistisen jalkapalloilijan mieltä ja kirjailijan pahaenteistä keskustelua kustantajan kanssa.Salmenniemen novellikokoelma kasvaa parodiaksi pikkukylämentaliteetista ja rasismista. Se on myös hillitöntä pilkantekoa kolmekymmentälukulaisesta miesten maailmasta, dystopiasta, jossa naiset on siirretty sivuun ja jossa myös lasta kutsutaan sukunimellä.

Vakava sairaus ajaa kirjoittajan merkillisiin tilanteisiin; se näyttää maailman ja koko elämän uudessa valossa. Pirkko Saision Ilmestyskirja-romaanin kertoja oppii, että valo voi olla yhtä aikaa hellempi ja julmempi, surullisempi ja riehakkaampi kuin ennen koettu.Sairauteen on sopeuduttava ja sen kanssa elettävä, mutta samalla ympäristö ja maailma väreilevät muistoja ja assosiaatioita, jotka vertautuvat maailan rakenteisiin, toistuvuuksiin ja poikkeuksiin.Sairaus ja ikä näyttävät yhä selvemmin sen kohdan, jossa elämässään on ollut: lenkkinä menneiden ja tulevien sukupolvien ketjussa. Sen ymmärtäminenaiheuttaa syvää iloa ja nautintoa.

Media ja populaarikulttuuri on täynnä tarinoita psykedeelien uudesta tulemisesta. Tämä niin kutsuttu psykedeelinen renessanssi ja etenkin sen mukanaan tuoma lääketieteellinen tutkimus on tuomassa uusia hoitomuotoja mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, ahdistukseen ja addiktioihin. Toisaalta psykedeeliset kokemukset voivat myös horjuttaa jo valmiiksi epätasapainoon kallellaan olevia mieliä.Vaikka luvut ovat edelleen pieniä, on psykedeelejä kokeilleiden suomalaisten määrä noin 17-kertaistunut muutamassa vuosikymmenessä.Uusien tutkimusten terapeuttinen hyötykäyttö sekä niitä kohtaan kasvava kiinnostus ovat syitä tämän tietokirjan kirjoittamiseen. Tutkittua tietoa tarjoamalla pystytään mahdollisesti myös vähentämään tai jopa ehkäisemään psykedeelien käyttöön liittyviä haittoja ja riskitekijöitä

Näin ajattelee pieni Mataleena tarpoessaan uupuneena hyytävän lumituiskun keskellä, äitinsä jalanjälkiin askeleensa huolellisesti asettaen. Ympärillä aukeaa vain lohdutonta kurjuutta, mielessä kangastelee kullanhohtoinen, yltäkylläinen Pietari. Loputon talvi ja armoton nälkä ovat tehneet ihmisistä eläimiä toisilleen, vaelluksellaan Mataleena perheineen kohtaa todellisuuden, jollaista on vaikea enää nykypäivänä kuvitella.Samaan aikaan toisaalla tuskailevat parempiosaiset Renqvistin veljekset omien elämänkysymystensä kanssa. Lääkäri-Teo pohtii ahdistuneena millainen jumala sallii näin suuren katastrofin kohdata ihmiskuntaa, senaattorin apulaiskamreeri Lars puolestaan hautaa omat epäilynsä luottamalla sokeasti esimiehensä päätöksiin ja toimiin. Kun Renqvistien ja nälkäisten vaeltajien tiet yhtyvät, inhimillisyys voittaa viimein kaiken kärsimyksen keskellä.Esikoiskirjailija Aki Ollikainen vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, ajanjaksoon, jolloin kuoleman väri oli valkoinen ja se valkoinen levittäytyi kaikkialle. Ollikainen kertoo julman ja traagisen tarinansa koruttomasti mutta kauniisti, turhia paisuttelematta mutta sydämeenkäyvästi. Mataleena perheineen jää elämään pitkäksi aikaa lukijan mieleen.

Hiljainen ja vähäpätöinen taiteilija Horkka saa maankuululta kollegaltaan Lysanderilta toimeksiannon: hänen tulee maalata Lysanderin tilausmuotokuvat tämän loman aikana.Ateljeessa herkän Horkan katseelle asettuu mittava kavalkadi: kirjailija, tuomari, influensseri, guru, palkkamurhaaja, therian-sisarukset, tekoäly, unettoman unen herra... Horkka kuuntelee mallejaan kärsivällisesti, kunnes muotokuva on valmis tai vielä useammin jää syystä tai toisesta kesken. Miellyttääkö kuva kohdettaan? Onko se kohteensa näköinen? Ja mitä oikein on näköisyys?

Kolkko kevätyö sota-ajan hiljentämässä kylässä, kolkuttelija korpimökin ovella. Kasa viattomia vainajia, veriteko vailla vertaa ja sielutieteellistä selitystä. Suomen oikeuslaitos koetuksella armottoman poikkeustapauksen paineessa. Historioitsija Teemu Keskisarja vaihtaa nyt aiheensa kansakunnan kohtaloista rikollisten piruparkojen ihmiskohtaloihin. Päähenkilönä on maalari Toivo Harald Koljonen, jota aikalaiset vuonna 1943 tituleerasivat ”joukkomurhatyöntekijäksi”. Kirves rakentuu dekkarin muotoon, mutta nojaa perinpohjaisiin arkistotutkimuksiin. Mistä on peräisin maksimaalinen pahuus, julmuus tai hulluus? Yhdestä teosta avartuu näkökulma rikosten ja rangaistusten historiaan. Kirves heiluu paitsi murhaaseena myös kuolemantuomioiden toimeenpanossa. Suuri yleisö muistaa mysteereistä lähinnä Ulvilan, Kyllikki Saaren ja Bodom-järven. Loppuun jauhettua peruskauraa! Keskisarjan kertomat tarinat ovat tuntemattomampia, todempia, pimeämpiä ja punaisempia.

Tampere oli tärkein vuoden 1918 taistelupaikkana, mutta ei tapahtumapaikkana, kun mittapuuksi asetetaan syiden ja seurausten kokonaisuus. Sota alkoi Viipurista. Rintama jyrähteli kolme kuukautta muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista, yhtä likellä kuin Kehä III on nyky-Helsingin keskustaa. Viipuri oli punaisen Suomen liikennesolmu ja sitkein hallintokeskus. Vallankumoukseen syttyneenä, piiritettynä, vallattuna ja puhdistettavana kaupunki koki vaiheita, joille on vaikea keksiä kyllin voimakasta adjektiivia. Terrorin verisyydessä Viipuri oli huipentuma, vaikuttimissa avaintapaus. Päähenkilöinä kamppailivat viipurilaiset ja syystä tai toisesta Viipuriin 1918 kulkeutuneet ihmiset. Toinen näyttämö on tammi-helmikuussa 1918 syntynyt Suomen historian ensimmäinen rintama kuularuiskuineen, tykkeineen, ampumahautoineen ja amatöörisotilaineen, joita oli pikakurssitettu palokuntatalon tai työväentalon salissa. Kaupungissa vihollisen "teräskoura" puristi ensin valkoisia ja sitten punaisia. Mieliala muokkautui nälästä, kuolemanpelosta, hulluista huhuista, uuden maailman sarastuksesta, kotietsinnöistä, sankarihautajaisista, juomingeista ja soppajonoista. Sydän hakkasi viimeisen päivänsä eläjillä. Teloitetuiksi tai teloittajiksi tempautui hahmoja, jotka hetki sitten olivat puurtaneet mitäänsanomatonta arkea.

Keski-ikäinen kirjankustantaja ampuu parasta ystäväänsä kielipoliittisen kiihkon tähden. Koulupoikain lumisota kärjistyy pomminheittelyksi. "Chapliniksi" sanottu punakaartilaispoika käynnistää piloillaan joukkomurhan. Kanta-aliupseeri uskoo Mannerheimia homoksi ja tahtoo tuhota hänet. Teemu Keskisarjan tositarinakokoelma painautuu suomalaisten terroristien sielunmaisemaan.

Maamme historian dramaattisin vuosi läpivalaisussa. Kuukausi kuukaudelta vauhdikkaasti etenevä kirja avaa uusia näköaloja sodan luoman epävarmuuden ja tunnekuohujen keskelle. Suomea tarkastellaan erityisesti kansainvälisessä kontekstissa - kirja osoittaa mm. kuinka Suomen ja Saksan tiivis yhteistyö oli samalla riippuvuutta kumpaankin suuntaan. Politiikan, talouden ja kulttuurin kerrostumia monipuolisesti tutkiva Meinander muistuttaa, että Suomi selvisi lopulta sodasta vähäisimmin vahingoin kuin monet muut eurooppalaiset valtiot. Suomentanut Paula Autio.

On kaunis loppukesän päivä, taivas on sininen ja kantaa heleänvärisiä kuumailmapalloja, mies on lähtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen leninkiin. Kaikki on hyvin ja valmista vieraiden tulla, viini on kylmää, pöytä on katettu.Mutta kun asiat alkavat muuttua, olivat ne mitä asioita tahansa, sen huomaa liian usein liian myöhään, vasta silloin kun paljon on jo tapahtunut tai kun mitään ei enää tapahdu, kun elämä on pysähtynyt paikoilleen, kohtaan jossa kukaan ei haluaisi olla.Tunnit kuluvat, ja tahoillaan illallisille osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietämättä, että juuri tämä päivä, juuri nämä illalliset ovat sellaiset, joiden jälkeen kaikki on toisin.Teoksessaan Vieraat Helmi Kekkonen esittelee lukijalle joukon ihmisiä, eri tavoin elämänsä risteyskohtaan saapuneita, joiden päätöksillä on arvaamattomia ja peruuttamattomia seurauksia. Saman helteisen Helsingin taivaan alla kulkevat ihmiset ovat yhtäkkiä vieraita niin itselleen kuin toisilleen. Läpi kirjan kulkee puhutteleva ja moniulotteinen teema vanhemmuudesta ja lapsista, siitä miten mikään toive, onni tai pelko ei ole toteutuessaan juuri sellainen, kuin ihminen alun perin kuvitteli.

Kirjailija ostaa elämän liki 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta Salme Malmikunnakselta. 7000 eurolla saa paljon: Salme avautuu ja kertoo kaiken niin kuin hän sen haluaa muistaa. Miehensä Paavon puhumattomuuden, tyttärensä Helenan onnettomuuden, Maijan avioliiton ja Pekan menestyksen kaupallisella alalla. Mutta kirjoittaako kirjailija tarinan niin kuin on sovittu, niin kuin Salme on sen kertonut?"Ihmisen osa" on runsas romaani. Paitsi surusta, menetyksestä ja elämänilosta se kertoo myös pienyrittäjyydestä, työelämän muutoksista ja siitä kuinka puheella myydään ja ostetaan ennemmän kuin koskaan. Ja nyt ei myydä lankaa, vaan mielikuvia.Ihmisen osa on viisas ja vilpitön, liikuttava ja humoristinen kirja.

Kirjailija ostaa elämän liki 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta Salme Malmikunnakselta. 7000 eurolla saa paljon: Salme avautuu ja kertoo kaiken niin kuin hän sen haluaa muistaa. Miehensä Paavon puhumattomuuden, tyttärensä Helenan onnettomuuden, Maijan avioliiton ja Pekan menestyksen kaupallisella alalla. Mutta kirjoittaako kirjailija tarinan niin kuin on sovittu, niin kuin Salme on sen kertonut?"Ihmisen osa" on runsas romaani. Paitsi surusta, menetyksestä ja elämänilosta se kertoo myös pienyrittäjyydestä, työelämän muutoksista ja siitä kuinka puheella myydään ja ostetaan ennemmän kuin koskaan. Ja nyt ei myydä lankaa, vaan mielikuvia.Ihmisen osa on viisas ja vilpitön, liikuttava ja humoristinen kirja.

Miksi ikänsä televisiota vältellyt legendaarinen suoraanpuhuja investointipankkiiri, toimitusjohtaja Jukka Hopeaniemi on lupautunut aamutelevisioon suoraan lähetykseen? Ja miten tämä kärsimätön totuudentorvi sinne pääsee, kun tuhkapilvi on jumittanut hänet Saariselälle. Miksi Armas, jo Hopeaniemen isää, Kekkosen ajan patruunaa, kuskannut eläkeläinen, suostuu vielä yhteen keikkaan? Ja millaisen viestin patruuna on rahiseville c-kaseteille poikansa ja autonkuljettajansa kuunneltavaksi varannut? Matka Saariselältä Pasilaan on pitkä ja pimeä, mutta kertoja Kari Hotakaisen kyydissä lukija kulkee valossa ja ilossa. Hotakainen ottaa tosissaan; siksi lukijalla on hauskaa.Jumalan sana on yhden päivän romaani kapitalismista, yritys selittää näkyväistä ja näkymätöntä, yleistä ja hyvin yksityistä. Hotakaisen uusin on sykkivässä preesensissä kulkeva matkakirja talousjärjestelmän ytimeen ja muutaman minuutin julkisuuteen, joka muuttaa kaiken. Vai muuttaako? Ja kenen elämässä?

Kari Hotakaisen romaani Luonnon laki heittää lukijansa keskelle tilannetta, jossa yksityinen ja henkilökohtainen muuttuu äkkiarvaamatta osaksi laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta. Yhteiset setelit ovat loppumassa, valtiontalouden leikkaukset koskettavat jokaista. Käytännön toimia johtaa harmaasta töllistä maailmalle lähtenyt Leikkaaja, jonka tehtävä on tuskallinen: miten kertoa nätisti ruma asia ministereille ja kansalaisille? Ja miten tämän kaiken näkee Sierra Leonesta Ruotsin kautta Suomeen tuleva nuorimies?

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti. Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. Seurauksena on pyörre, joka vie järjen ja antaa tilalle tulen. Kuoro humisee, henki pihisee.Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan?Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä. Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen romaani rikoksen anatomiasta, siitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme. Kari Hotakainen virittää lyyrisen proosansa ennennäkemättömille kierroksille, mutta vauhdissakin lause palvelee maailmaa, jota se kuvaa ja luo. Tämä kirja on kirjoitettu tilassa.

Maukas, ekologinen ja ravintoarvoltaan erinomainen nyhtökaura on herättänyt valtavan innostuksen.Nyhtökaura on keittiössä hyvin monipuolinen: Sitä voi nauttia sellaisenaan tai sillä voi korvata tutuista resepteistä lihan, soijan tai muun proteiinin lähteen.Nyhtökaura - Vegepäivän reseptikirja antaa ohjeita ja vinkkejä nyhtökauran käyttöön.Mukana on helppoa arkiruokaa, makuja eri puolilta maailmaa ja rehellistä mättöruokaa. Viikonloppuna katetaan ystävien kanssa runsaampi pöytä ja nautiskellaan rauhassa.

Mannerin ja Teivaisen kirja kertoo toiveista ja peloista, edistyksestä ja pettymyksistä, myyteistä ja faktoista. Pitkään Brasilia-kuvaa maailmalla hallitsivat köyhyys, väkivalta ja karnevaali. Vuosituhannen alussa uutiset alkoivat muuttua. Brasilian rannikolta löytyi valtavia öljyesiintymiä, maan keskiluokka kasvoi ja kulutti. Brasilia alkoi rahoittaa Kansainvälistä valuuttarahastoa, jolle se ei aiemmin kyennyt maksamaan velkaansa. Ymmärtääksemme Brasilian nousua ja kasvukipuja meidän täytyy ensin katsoa kauas historiaan. Tällä tavalla on mahdollista nähdä selkeämmin, miten on syntynyt maailman kenties monimutkaisin poliittinen järjestelmä ja ristiriitojen riivaama mutta dynaaminen talous. Entä mitä tapahtuu, kun kymmenet miljoonat entiset köyhät alkavat tehdä tietään ostoskeskuksiin ja lentokentille? Teoksessa pohditaan myös uskontoa, rasismia, koulutusta ja kansalaisten kasvaneita vaatimuksia. Samalla etsitään vastauksia lukuisiin vastaan tuleviin kysymyksiin. Miksi jalkapallo on menettänyt Brasiliassa merkitystään? Miksi maan radiokanavien suosituin musiikki on maailmalla niin tuntematonta? Kenen ehdoilla päätöksiä tehtiin, kun Brasilia valmistautui isännöimään urheilun suurtapahtumia? Viime kädessä Brasilia on tarina vallasta, vauraudesta ja epätasa-arvosta.

Lakkautetulle ammattikoululle perustetaan pakolaiskeskus. Nuoret miehet Leo ja Jere pelkäävät yhteiskuntarauhan ja naistensa puolesta. He päätyvät pyytämään apua viimeiseltä mieheltä, jolta apua pitäisi pyytää, pahamaineiselta Rautavaaran Kapaselta.Pienen sisäsuomalaisen kunnan terveyskeskus puretaan. Vanhemmat miehet Aimo ja Aulis tietävät terveyskeskuksen raunioista löytyvän jotakin, jonka he luulivat piilottaneensa rakentamansa hyvinvointivaltion kivijalkaan ikuisiksi ajoiksi.Samaan aikaan kun erilaisten kulkijoiden tiet risteytyvät ja ihmiset löytävät edestään sen mitä ovat taakseen jättäneet, manttaalikunnan talolla harjoitellaan savonmurteista Macbethia - surullista näytelmää, jossa harvalle käy hyvin.Antti Heikkisen toinen romaani Matkamies maan kertoo tarinan, joka voisi oikeastaan tapahtua koska tahansa ja missä tahansa, koska sen liikkeelle panevat voimat ovat ne, jotka tarinoita liikkeelle panevat: muutos, raha ja rakkaus - tai ainakin niiden kaipuu.