”En ole kuullut koskaan sotapäälliköstä, joka olisi raittiusmies.” - kenraali Wallenius Mannerheimille 1941

Sotilasjohtajien henkilökohtaisilla ongelmilla on ollut merkittäviä vaikutuksia Suomen armeijan rakentamisessa ja sotien aikaisessa johtamisessa. Niitä ei kuitenkaan ole tutkittu.

Dosentti Lasse Laaksonen pureutuu teoksessaan aiheeseen perusteellisesti tunnetuimpina esimerkkeinä muun muassa Aarne Sihvon virkavirheet, K. M. Wallenius ja Mäntsälän kapina, Taavetti Laatikaisen juopumusrikkomukset, joista Mannerheim olisi halunnut vaieta, A. F. Airo ja alkoholi sekä Mannerheimin hermot ja suurhyökkäys 1944.

Teoksessa selvitetään, millainen merkitys henkilökohtaisilla ongelmilla ja persoonallisilla piirteillä on ollut Suomen armeijaa rakennettaessa, talvi- ja jatkosodan ratkaisuissa tai rauhaa aikaan palatessa. Kuinka suuria haittoja sotilasjohtajien alkoholinkäytöstä aiheutui? Miten mielenjärkytyksistä selvittiin? Minkälaisia rikoksia tehtiin? Kuinka virheistä rangaistiin?

Samalla nostetaan esiin sotilasylijohdon, Mannerheimin ja kenraalien tärkeimpiä ratkaisuja kokonaan uudessa valossa. Teoksessa paneudutaan rintamakomentajien henkilökohtaisiin piirteisiin, hermojen hallintaan ja rikkomuksiin.

Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tullut tunnetuksi sotahistorian alan kipupisteiden käsittelijänä. Hän on murtanut myös aikaisemmissa teoksissaan Mannerheimiin ja kenraaleihin liittyneitä tabuja ja myyttejä. Tutkimuksen tulokset ovat aihepiirin tutkimattomuuden takia perustavanlaatuisia.

Sotilasjohdon alkoholinkäytön, hermojen ja rikkomusten vaikutuksien arvioiminen on erittäin ajankohtaista juuri nyt, kun Suomen sota- ja henkilöhistoriaa kirjoitetaan uudelleen ja uusista näkökulmista.

”En ole kuullut koskaan sotapäälliköstä, joka olisi raittiusmies.” - kenraali Wallenius Mannerheimille 1941

Sotilasjohtajien henkilökohtaisilla ongelmilla on ollut merkittäviä vaikutuksia Suomen armeijan rakentamisessa ja sotien aikaisessa johtamisessa. Niitä ei kuitenkaan ole tutkittu.

Dosentti Lasse Laaksonen pureutuu teoksessaan aiheeseen perusteellisesti tunnetuimpina esimerkkeinä muun muassa Aarne Sihvon virkavirheet, K. M. Wallenius ja Mäntsälän kapina, Taavetti Laatikaisen juopumusrikkomukset, joista Mannerheim olisi halunnut vaieta, A. F. Airo ja alkoholi sekä Mannerheimin hermot ja suurhyökkäys 1944.

Teoksessa selvitetään, millainen merkitys henkilökohtaisilla ongelmilla ja persoonallisilla piirteillä on ollut Suomen armeijaa rakennettaessa, talvi- ja jatkosodan ratkaisuissa tai rauhaa aikaan palatessa. Kuinka suuria haittoja sotilasjohtajien alkoholinkäytöstä aiheutui? Miten mielenjärkytyksistä selvittiin? Minkälaisia rikoksia tehtiin? Kuinka virheistä rangaistiin?

Samalla nostetaan esiin sotilasylijohdon, Mannerheimin ja kenraalien tärkeimpiä ratkaisuja kokonaan uudessa valossa. Teoksessa paneudutaan rintamakomentajien henkilökohtaisiin piirteisiin, hermojen hallintaan ja rikkomuksiin.

Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tullut tunnetuksi sotahistorian alan kipupisteiden käsittelijänä. Hän on murtanut myös aikaisemmissa teoksissaan Mannerheimiin ja kenraaleihin liittyneitä tabuja ja myyttejä. Tutkimuksen tulokset ovat aihepiirin tutkimattomuuden takia perustavanlaatuisia.

Sotilasjohdon alkoholinkäytön, hermojen ja rikkomusten vaikutuksien arvioiminen on erittäin ajankohtaista juuri nyt, kun Suomen sota- ja henkilöhistoriaa kirjoitetaan uudelleen ja uusista näkökulmista.