Lasse Laaksonen – författare

”En ole kuullut koskaan sotapäälliköstä, joka olisi raittiusmies.” - kenraali Wallenius Mannerheimille 1941Sotilasjohtajien henkilökohtaisilla ongelmilla on ollut merkittäviä vaikutuksia Suomen armeijan rakentamisessa ja sotien aikaisessa johtamisessa. Niitä ei kuitenkaan ole tutkittu.Dosentti Lasse Laaksonen pureutuu teoksessaan aiheeseen perusteellisesti tunnetuimpina esimerkkeinä muun muassa Aarne Sihvon virkavirheet, K. M. Wallenius ja Mäntsälän kapina, Taavetti Laatikaisen juopumusrikkomukset, joista Mannerheim olisi halunnut vaieta, A. F. Airo ja alkoholi sekä Mannerheimin hermot ja suurhyökkäys 1944.Teoksessa selvitetään, millainen merkitys henkilökohtaisilla ongelmilla ja persoonallisilla piirteillä on ollut Suomen armeijaa rakennettaessa, talvi- ja jatkosodan ratkaisuissa tai rauhaa aikaan palatessa. Kuinka suuria haittoja sotilasjohtajien alkoholinkäytöstä aiheutui? Miten mielenjärkytyksistä selvittiin? Minkälaisia rikoksia tehtiin? Kuinka virheistä rangaistiin?Samalla nostetaan esiin sotilasylijohdon, Mannerheimin ja kenraalien tärkeimpiä ratkaisuja kokonaan uudessa valossa. Teoksessa paneudutaan rintamakomentajien henkilökohtaisiin piirteisiin, hermojen hallintaan ja rikkomuksiin.Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tullut tunnetuksi sotahistorian alan kipupisteiden käsittelijänä. Hän on murtanut myös aikaisemmissa teoksissaan Mannerheimiin ja kenraaleihin liittyneitä tabuja ja myyttejä. Tutkimuksen tulokset ovat aihepiirin tutkimattomuuden takia perustavanlaatuisia.Sotilasjohdon alkoholinkäytön, hermojen ja rikkomusten vaikutuksien arvioiminen on erittäin ajankohtaista juuri nyt, kun Suomen sota- ja henkilöhistoriaa kirjoitetaan uudelleen ja uusista näkökulmista.

Sodan ajan kenraaleista kirjoitetut teokset käsittelevät tavanomaisesti sankareita ja menestyjiä. Silmiinpistävänä poikkeuksena kenraalien keskuudessa erottuu jääkärikenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Hän oli paitsi antisankari, poliittinen kenraali ja Mannerheimin erottama ”epäonnistuja” myös maisteri, filosofi, kirjailija ja eränkävijä.Walleniuksesta historiankirjoitukseen jäänyt kuva on arvoituksellinen. Runsas alkoholinkäyttö löi myös leimansa. Hän oli ensimmäisiä jääkärikenraaleita, suupaltti suorasuu ja omapäinen johtajapersoona, joka ei turhia koreillut ja puheitaan varonut.Sivistyksensä ja sosiaalisien taitojensa ansiosta Wallenius teki armeijaa tunnetuksi maailmalla. Yhteydet lapualaisjohtoon ja syyteet Ståhlbergin kyydityksestä päättivät kuitenkin hänen värikkään upseerinuransa. Kenraali erotettiin, vaikka oikeus vapautti hänet kaikista syytteitä.Mäntsälän kapinan kohdalta Wallenius tuomittiin. Tutkintavankeudessa hän meni nälkälakkoon. Vapauduttuaan Wallenius aloitti kirjailijana, ja matkusteli sotakirjeenvaihtajana Aasiassa ja Euroopassa. Eräkirjailijana Wallenius oli aikaansa edellä, suunnannäyttäjä.Wallenius halusi päästä talvisotaan. Hänen vihamiehensä Mannerheim myöntyi pakosta ja Wallenius onnistui Lapissa. Myöhempi komentajan tehtävä Viipurinlahdella päättyi kuitenkin traagisesti. Vaikka Wallenius yritti vielä jatkosotaan, hänellä ei ollut sijaa pitkävihaisen Mannerheimin armeijassa.Kirjailijana Wallenius menestyi. Hän kuvasi ihmistä ja luontoa, elämää ja kuolemaa, pohti sodan olemusta ja kirjoitti peräti satukirjan. Taiteellinen Wallenius oli äärimmäinen individualisti.Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tunnettu ja palkittu historiantutkija. Hän toimii dosenttina kolmessa eri yliopistossa. Laaksosen viimeisin teoksensa Viina, Hermot ja rangaistukset - Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelma 1918-1945 oli ehdolla sekä vuoden tiedekirjaksi että historian teokseksi.

Sodan ajan kenraaleista kirjoitetut teokset käsittelevät tavanomaisesti sankareita ja menestyjiä. Silmiinpistävänä poikkeuksena kenraalien keskuudessa erottuu jääkärikenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Hän oli paitsi antisankari, poliittinen kenraali ja Mannerheimin erottama ”epäonnistuja” myös maisteri, filosofi, kirjailija ja eränkävijä.Walleniuksesta historiankirjoitukseen jäänyt kuva on arvoituksellinen. Runsas alkoholinkäyttö löi myös leimansa. Hän oli ensimmäisiä jääkärikenraaleita, suupaltti suorasuu ja omapäinen johtajapersoona, joka ei turhia koreillut ja puheitaan varonut.Sivistyksensä ja sosiaalisien taitojensa ansiosta Wallenius teki armeijaa tunnetuksi maailmalla. Yhteydet lapualaisjohtoon ja syyteet Ståhlbergin kyydityksestä päättivät kuitenkin hänen värikkään upseerinuransa. Kenraali erotettiin, vaikka oikeus vapautti hänet kaikista syytteitä.Mäntsälän kapinan kohdalta Wallenius tuomittiin. Tutkintavankeudessa hän meni nälkälakkoon. Vapauduttuaan Wallenius aloitti kirjailijana, ja matkusteli sotakirjeenvaihtajana Aasiassa ja Euroopassa. Eräkirjailijana Wallenius oli aikaansa edellä, suunnannäyttäjä.Wallenius halusi päästä talvisotaan. Hänen vihamiehensä Mannerheim myöntyi pakosta ja Wallenius onnistui Lapissa. Myöhempi komentajan tehtävä Viipurinlahdella päättyi kuitenkin traagisesti. Vaikka Wallenius yritti vielä jatkosotaan, hänellä ei ollut sijaa pitkävihaisen Mannerheimin armeijassa.Kirjailijana Wallenius menestyi. Hän kuvasi ihmistä ja luontoa, elämää ja kuolemaa, pohti sodan olemusta ja kirjoitti peräti satukirjan. Taiteellinen Wallenius oli äärimmäinen individualisti.Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on tunnettu ja palkittu historiantutkija. Hän toimii dosenttina kolmessa eri yliopistossa. Laaksosen viimeisin teoksensa Viina, Hermot ja rangaistukset - Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelma 1918-1945 oli ehdolla sekä vuoden tiedekirjaksi että historian teokseksi.

Kuinka tunteet ja persoonallisuus vaikut­ tivat päätöksentekoon kriisissä? Teoksen oppeja voidaan soveltaa myös nykyajan johtamisessa.

Tulistumista, alistumista ja kostamista. Sotilasylijohdon tunnereaktioista on kirjoitettu vähän. Esimerkiksi kenraalien myötäsukaisissa elämäkerroissa Mannerheimin luottomiehiä riittää, vaikka tosiasiassa hänen lähelle pääseminen oli hankalaa.

Sodan paineissa hermot kiristyivät herkästi, ja Mannerheimin suhtautuminen kenraaleihinsa saattoi muuttua pienestäkin ärsykkeestä. Kirjassa käsitellään Mannerheimia ärsyttäneitä, innostaneita ja järkyttäneitä persoonia uudesta tunnehistoriallisesta ja inhimillisestä näkökulmasta.

Teoksessa kirjoitetaan ”ihmiskasvoista historiaa” persooniin ja psykologiaan syventymällä. Teos antaa tietoa inhimillisten ja yksilöllisten piirteiden vaikutuksista johtamiseen, päätöksentekoon ja kriisinhallintaan. Tuloksia voidaan soveltaa yritysjohtamisesta poliittiseen vallankäyttöön ja sotilasorganisaatioihin. Aihe on enemmän kuin ajankohtainen.

Filosofian tohtori, dosentti Lasse Laaksonen on palkittu historiantutkija. Hän toimii dosenttina kolmessa eri yliopistossa. Laaksosen teos Viina, hermot ja rangaistukset – Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 oli ehdolla sekä Vuoden tiedekirjaksi että historiateokseksi.