Psykologi Keijo Tahkokallio tarjoaa vahvaa tukea vanhemmuuteen.

Suomessa vanhemmille on esitetty jo pitkään yleiseksi ohjenuoraksi ns. neuvottelevaa kasvatusta. Tämän seurauksena mm. koulujen oppilaat eivät osaa enää noudattaa suoria ohjeita eivätkä ymmärrä, missä heidän oman päätöksentekonsa rajat kulkevat.

Tahkokallio osoittaa kirjassaan, että lapsi tarvitsee vanhemmikseen aikuisia, jotka kykenevät päättämään lapsen asioista.

Vanhempien ongelmana on usein, että he eivät uskalla kohdata päätöksistä seuraavia lasten myrskyisiä tunnetiloja - ja antavat periksi. Se ei kuitenkaan ole lapselle parhaaksi.
Lapselle voidaan antaa päätösvaltaa vain sen verran, kuin hänellä on siihen ikänsä puolesta edellytyksiä. Liian varhainen vastuu viivästyttää lapsen itsenäistymistä ja heikentää hänen mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä.

Varhaislapsuus on itsesäätelyn kehittymisen herkkyyskausi. Jos itsesäätely ei sinä aikana kehity, vaan lapsi saa toteuttaa välittömästi kaikki mielihalunsa, itsesäätely voi jäädä 2-3-vuotiaan tasolle.

Näkemyksiään Tahkokallio perustelee muun muassa uusimmilla aivotutkimuksilla, jotka ovat muuttaneet käsityksiä lasten ja nuorten kehityksestä. Kirjassa on myös runsaasti esimerkkejä ja anekdootteja elävästä elämästä.

Psykologi Keijo Tahkokallio tarjoaa vahvaa tukea vanhemmuuteen.

Suomessa vanhemmille on esitetty jo pitkään yleiseksi ohjenuoraksi ns. neuvottelevaa kasvatusta. Tämän seurauksena mm. koulujen oppilaat eivät osaa enää noudattaa suoria ohjeita eivätkä ymmärrä, missä heidän oman päätöksentekonsa rajat kulkevat.

Tahkokallio osoittaa kirjassaan, että lapsi tarvitsee vanhemmikseen aikuisia, jotka kykenevät päättämään lapsen asioista.

Vanhempien ongelmana on usein, että he eivät uskalla kohdata päätöksistä seuraavia lasten myrskyisiä tunnetiloja - ja antavat periksi. Se ei kuitenkaan ole lapselle parhaaksi.
Lapselle voidaan antaa päätösvaltaa vain sen verran, kuin hänellä on siihen ikänsä puolesta edellytyksiä. Liian varhainen vastuu viivästyttää lapsen itsenäistymistä ja heikentää hänen mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä.

Varhaislapsuus on itsesäätelyn kehittymisen herkkyyskausi. Jos itsesäätely ei sinä aikana kehity, vaan lapsi saa toteuttaa välittömästi kaikki mielihalunsa, itsesäätely voi jäädä 2-3-vuotiaan tasolle.

Näkemyksiään Tahkokallio perustelee muun muassa uusimmilla aivotutkimuksilla, jotka ovat muuttaneet käsityksiä lasten ja nuorten kehityksestä. Kirjassa on myös runsaasti esimerkkejä ja anekdootteja elävästä elämästä.

Psykologi Keijo Tahkokallio tarjoaa vahvaa tukea vanhemmuuteen.

Suomessa vanhemmille on esitetty jo pitkään yleiseksi ohjenuoraksi ns. neuvottelevaa kasvatusta. Tämän seurauksena mm. koulujen oppilaat eivät osaa enää noudattaa suoria ohjeita eivätkä ymmärrä, missä heidän oman päätöksentekonsa rajat kulkevat.

Tahkokallio osoittaa kirjassaan, että lapsi tarvitsee vanhemmikseen aikuisia, jotka kykenevät päättämään lapsen asioista.

Vanhempien ongelmana on usein, että he eivät uskalla kohdata päätöksistä seuraavia lasten myrskyisiä tunnetiloja - ja antavat periksi. Se ei kuitenkaan ole lapselle parhaaksi.
Lapselle voidaan antaa päätösvaltaa vain sen verran, kuin hänellä on siihen ikänsä puolesta edellytyksiä. Liian varhainen vastuu viivästyttää lapsen itsenäistymistä ja heikentää hänen mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä.

Varhaislapsuus on itsesäätelyn kehittymisen herkkyyskausi. Jos itsesäätely ei sinä aikana kehity, vaan lapsi saa toteuttaa välittömästi kaikki mielihalunsa, itsesäätely voi jäädä 2-3-vuotiaan tasolle.

Näkemyksiään Tahkokallio perustelee muun muassa uusimmilla aivotutkimuksilla, jotka ovat muuttaneet käsityksiä lasten ja nuorten kehityksestä. Kirjassa on myös runsaasti esimerkkejä ja anekdootteja elävästä elämästä.