Antiikin lääketieteessä on paljon meille vierasta mutta myös paljon meille tuttua. Yskä ja vatsakipu olivat antiikin arkipäivää, melankolia painoi mielen matalaksi ja univaikeudet uuvuttivat. Henkisen työn tekijöitä kuormitti stressi suosion ja menestyksen epävarmuudesta.
Oopiumia ja ajatusharjoituksia kertoo antiikin ihmisen suhteesta kehoon, sairauteen ja kärsimykseen. Se kartoittaa antiikin käsityksiä kulkutaudeista, mielenterveydestä, unesta ja unettomuudesta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, sairauksien alkuperästä, viinistä sekä lääkeaineista kuten kanelista ja oopiumista.
Teos pohtii, mitä tiedämme ihmiskehosta, mitä olemme perineet antiikista ja mitä ajattelemme antiikin tiedosta nyt. Voimmeko yhä samastua antiikin ihmisten kokemuksiin?
Lääketieteen ohella myös antiikin filosofia lupasi lievitystä sielulliseen ja ruumiilliseen kärsimykseen. Kahden hoitonäkökulman - oopiumin ja ajatusharjoitusten, lääkkeiden ja psykoterapian, medikalisaation ja self helpin - suhde on alati ajankohtainen.
