Tuokiokuvia ihmisen elämästä.

Onko Jumalalla verkkopankkitunnuksia? Mitä tapahtuu, jos pikkupoika mantelin joulupuurosta saatuaan toivoo maailmanloppua? Löytyykö nimimerkki Rouvan onni sokkotreffeiltä? Olemisen tapaluokkia ei vastaa kysymyksiin, se kysyy vastauksia.

Kirjan pienet ja vielä pienemmät tarinat käyvät läpi meidän ihmisten elämää. Arkiselta ja usein niin vähäpätöiseltä tuntuvaa elämää, joka on kuin onkin suurta seikkailua. Ei ainaista ruusuilla tanssimista, mutta sittenkin niin kaunista ja kiehtovaa.

Aikakausiin tai maantieteellisiin paikkoihin sitoutumattomia tuokiokuvia voi selailla niin kuin selataan keittokirjaa. Kunhan pitää mielessä, että reseptin ohjeista huolimatta voi sattumalta onnistua valmistamaan hyvän sopan.

Kirjailija Olli Sarpo:
”Juureni taitavat olla joen jäällä. Minusta västäräkki on mukava lintu. Olen taipuvainen ajattelemaan niin että tyhjäntoimittaja on arvonimi, joka pitää ansaita. Noine eväineni kirjoitan maailmaa omalta osaltani näkyväksi. Lähimmäisiä ilahduttaakseni.”

Tuokiokuvia ihmisen elämästä.

Onko Jumalalla verkkopankkitunnuksia? Mitä tapahtuu, jos pikkupoika mantelin joulupuurosta saatuaan toivoo maailmanloppua? Löytyykö nimimerkki Rouvan onni sokkotreffeiltä? Olemisen tapaluokkia ei vastaa kysymyksiin, se kysyy vastauksia.

Kirjan pienet ja vielä pienemmät tarinat käyvät läpi meidän ihmisten elämää. Arkiselta ja usein niin vähäpätöiseltä tuntuvaa elämää, joka on kuin onkin suurta seikkailua. Ei ainaista ruusuilla tanssimista, mutta sittenkin niin kaunista ja kiehtovaa.

Aikakausiin tai maantieteellisiin paikkoihin sitoutumattomia tuokiokuvia voi selailla niin kuin selataan keittokirjaa. Kunhan pitää mielessä, että reseptin ohjeista huolimatta voi sattumalta onnistua valmistamaan hyvän sopan.

Kirjailija Olli Sarpo:
”Juureni taitavat olla joen jäällä. Minusta västäräkki on mukava lintu. Olen taipuvainen ajattelemaan niin että tyhjäntoimittaja on arvonimi, joka pitää ansaita. Noine eväineni kirjoitan maailmaa omalta osaltani näkyväksi. Lähimmäisiä ilahduttaakseni.”