Reuna Publishing House Oy – förlag

Tuokiokuvia ihmisen elämästä.Onko Jumalalla verkkopankkitunnuksia? Mitä tapahtuu, jos pikkupoika mantelin joulupuurosta saatuaan toivoo maailmanloppua? Löytyykö nimimerkki Rouvan onni sokkotreffeiltä? Olemisen tapaluokkia ei vastaa kysymyksiin, se kysyy vastauksia.Kirjan pienet ja vielä pienemmät tarinat käyvät läpi meidän ihmisten elämää. Arkiselta ja usein niin vähäpätöiseltä tuntuvaa elämää, joka on kuin onkin suurta seikkailua. Ei ainaista ruusuilla tanssimista, mutta sittenkin niin kaunista ja kiehtovaa.Aikakausiin tai maantieteellisiin paikkoihin sitoutumattomia tuokiokuvia voi selailla niin kuin selataan keittokirjaa. Kunhan pitää mielessä, että reseptin ohjeista huolimatta voi sattumalta onnistua valmistamaan hyvän sopan.Kirjailija Olli Sarpo:”Juureni taitavat olla joen jäällä. Minusta västäräkki on mukava lintu. Olen taipuvainen ajattelemaan niin että tyhjäntoimittaja on arvonimi, joka pitää ansaita. Noine eväineni kirjoitan maailmaa omalta osaltani näkyväksi. Lähimmäisiä ilahduttaakseni.”

Aimo Heinämaan ja Toivo Lübeckin tarina on ilmailun tähänastisen historiankirjoituksen puuttuva lehti. Suomalaisen höyrylentokoneen kehitys- ja rakennustyöstä tiesi vain kourallinen ihmisiä, eikä onnistunutta ensilentoa uutisoitu missään. Syyt salailuun selviävät kirjan sivuilta. Hajanaisten tiedonmurusten kokonaiseksi kirjaksi saattamisessa tekijöitä avittivat merkittävästi heidän ennakkoluuloton tapansa tulkita lähdekirjallisuutta, pettämätön vainunsa löytää jo miltei unohduksiin painuneita asiakirjoja, järjestöjä ja yhdistyksiä, sekä ennen kaikkea heidän satumainen onnensa saada elää sattumasta toiseen. Höyrylentokoneen historian koonneet ystävykset, lasimestarinkisälli Simo Heinonen ja kirjailija Olli Sarpo, ovat jo vuosikymmeniä olleet liikuttavan yksimielisiä siitä, että niin kauneus kuin totuuskin ovat katsojan silmissä - ja historiankirjoitus tekijöidensä näköistä.

Maija on hiljattain eronnut, eikä hän etsi uutta miestä. Hän tutustuu kuitenkin kiltin oloiseen talonmieheen, joka kutsuu hänet mökilleen juhannusta viettämään. Miehessä ei ole mitään kiinnostavaa, joten rakastumisen pelkoa ei ole. Juhannus on kaikin puolin epäonnistunut kokemus, mutta silti Maijalle jää siitä hyvä mieli.Maijan entinen mies Eino Sutki Suikkanen karkaa vankilasta. Poliisin mukaan hän pyrkii kotiseudulleen, ja Maijalle nousee paniikki. Talonmies Kauno on taas oikeaan aikaan paikalla ja vie hänet turvaan vaaralliselta ex-mieheltään.Maija pelkää, että entinen aviomies tekee Kaunolle pahaa. Yhteenotolta ei vältytä, mutta Kauno selviää rauhallisella tyylillään tilanteesta ja poliisit vievät Sutkin takaisin telkien taa. Kun Kauno myös pelastaa pulaan joutuneen eläimen, Maija vakuuttuu, että hänellä on hyvä sydän.Leppoisista dekkareistaan tunnetun Jasu Rinneojan ensimmäinen selkokirja on viihdyttävä ja humoristinen tarina, jonka lukemista keventävät Veera Miettisen metkat piirroshahmot.

Selkokirjan kirjoittaja kertoo: Tämä on on runokirjani sinulle. Halusin kirjoittaa tämän, vaikka minulla on lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä ongelmia. Usein niitä kutsutaan lukihäiriöksi. Kirjoitan paljon, mutta muita hitaammin. Tarvitsen kirjoittamiseen rauhallisen tilan ja musiikkia soimaan taustalle. Olen myös ujo luonteeltani, mutta haluan olla mukana lukemassa ja lausumassa runoja yleisön edessä.Haluan rohkaista jokaista tekemään jotain, missä on sydän mukana. Vaikka tekisit sen hitaammin ja muilta apua pyytäen, niin jatka tekemistä! Jokainen ansaitsee oman laulunsa.Selkokielisessä runokokoelmassani on mukana myös pieni Lukuopas. Sen avulla voi miettiä kirjan herättämiä ajatuksia. Se voi rohkaista kirjoittamaan omiakin runoja tai muuten ilmaisemaan itseään.Millainen on sinun laulusi?Orivedellä asuva Helena Seppälä (1966) on koulutukseltaan koulunkäyntiavustaja ja kirjastovirkailija. Blogissaan Lukihäirikkö Helena esittelee lukemiaan kirjoja ja välillä paljastaa, millaista lukihäirikön on yrittää kirjoittaa. Hän on mukana harrastajakirjoittajien ryhmässä ja runonlausuntaryhmässä.

Sanna-Leena Knuuttilan edellisessä selkokirjassa Ne lensivät tästä yli (katso sivu 11) Hilkka odotti Veikkoa takaisin talvisodasta, nuori lempi oli leimahtanut. Sodan päätyttyä rakkaus muuttuu todeksi, kun Hilkan ja Veikon häitä vietetään tapaninpäivänä 1940. Hilkan sydän on pakahtumaisillaan uuden elämän alusta.Uudessa kirjassa Minä odotan sinua eletään kevättä 1941 ja Hilkka hoitaa yhdessä Veikon kanssa maatilaa, mutta radiosta kuuluu yhä useammin pelottavia uutisia. Neuvostoliitto ei ole jättänyt Suomea rauhaan. Veikon uho talvisodassa menetettyjen maa-alueiden ottamisesta takaisin saa nuorikon rauhattomaksi.Uutisten varjossa Hilkka huomaa olevansa raskaana. Juhannuksena 1941 Neuvostoliitto pommittaa Suomea, jatkosota alkaa. Veikko lähtee rintamalle ja Hilkka jää kotiin kasvavan vatsansa, äitinsä ja isänsä kanssa.Elämä kotirintamalla muuttuu säännöstelyksi ja elintarvikkeiden jonottamiseksi. Jokainen kynnelle kykenevä osallistuu mottitalkoisiin ja evakoille luovutetaan asutustiloja. Kylään tulee sotavankeja. Sodan pitkittyessä pula-ajan arjesta selvitään naisten kekseliäisyyden avulla.Hilkka haaveilee Veikon lomista eikä saa unta, kun aviomies vihdoin makaa vieressä. Suomalaisten naisten tuki toisilleen auttaa jatkamaan elämää senkin jälkeen, kun kirkkoherra astuu vakavana omaan kotitupaan.

Kertomus Suomesta, jonka 100-vuotisjuhlat ovat ohi.Olemme matkalla pandemian jälkeisestä nykyisyydestä tulevaisuuteen, joka on itse asiassa jo menneisyyttä. Maailmaa on kohdannut kaunis tuho. Eurobondeilla ei tee enää mitään, mutta vanhoille kirjoille ja kivääreille on käyttöä. Ostoskeskukset, koulurakennukset ja stadionit ovat muuttuneet hyödyttömiksi. Ne eivät kykene tarjoamaan riittävää suojaa sään vaihteluja, petoeläimiä tai toisia selviytyneiden ryhmiä vastaan.Harri V. Hietikon biker-sarjasta tuttuun tapaan päähenkilö on yksinäinen sankari, jonka matka Turun linnassa säilyneen sivistyksen suojista, halki autioituneen maan kohti Kajaanin viidakoita, on täynnä tragikomiikkaa ja rujoa huumoria. Esimerkiksi balladi Pyhittäjäisä Sergein ruplajunasta on hykerryttävää luettavaa. Kerronta upottaa lukijan shamaanirummutuksen tapaan syviin mieleen kerroksiin. Hietikko on kehittänyt uniikin kielensä huippuunsa. Uutuuskirja on maaginen. Selvästi tekijänsä paras.Hallintotieteiden tohtori Harri V. Hietikko (1970) nousi eturivin rikoskirjailijaksi biker-trilogiallaan Lausukaa Paranoid, Näkemiin Shosanna ja Insomnian ensioireet. Hietikkoa luonnehditaan suomen kielen uudistajaksi ja täysin omintakeiseksi yhteiskunnan kuvaajaksi. Hänen tietokirjansa Management by Sauron - Sormusten Herran johtamisopas on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Reunan Joulukalenteri on adventtikalenteri kirjana! Jokaiselle joulunaluspäivälle kirjassa on eri kirjoittajan minidekkari, ja tällä kertaa teemana on joulupukin itsensä tekemä tai häneen liittyvä rikos. Kokoelman toimittaja Juha Mäntylä on koonnut neljänteen Joulukalenteriin kokeneen kirjoittajakaartin:Marja AarnipuroHenry AhoKari HanhisuantoSusanna HarleMika HentunenTanja KaarlelaTom KalimaJussi KokkonenLiinu LähdeHarri Istvan MäkiReijo MäkiJuha MäntyläJasu RinneojaShimo SuntilaRoland TonissonTarmo VakkalaMarja-Liisa VilhunenTuuli VuormaHelena VäisänenTekijänpalkkiot erityisnuorisotyöhön Sastamalassa!Joulukalenteri-kirjailijat lahjoittavat tekijänpalkkionsa lasten ja nuorten hyväksi. Tällä kertaa lahjoituksen saaja arvottiin kirjailijoiden kotipaikkakuntien joukosta, ja kohteeksi valikoitui Sastamala. Kunnan nuorisotoimessa iloittiin: ”Upeaa, että olemme valikoituneet lahjoituskohteeksi. Meillä on menossa erityisnuorisotyön kehittämishanke, jonka tarkoituksena on mallintaa ennaltaehkäiseviä toimintamalleja.” Kirjailijoiden lahjoituksella saatetaan rahoittaa esimerkiksi kouluilla tehtäviä toimenpiteitä tai liikkuvaa nuorisotilaa.

Pikkukaupungin leppoisa kesätunnelma järkkyy, kun sisätautilääkäri ja tutkija Jarkko Karhu löytyy kotipihaltaan jääsaavista kurkku auki viillettynä. Paikalle hälytetään rikoskonstaapeli Saara Joho, joka tuuraa kesälomaa viettävää pomoaan ensimmäistä kertaa.Hajuyliherkkyys oli rajoittanut aikanaan Saaran ammatinvalintaa, työ sairaalassa tai laboratoriossa oli poissuljettu. Hän oli joskus vitsaillut, että voisi toimia vaikka poliisikoirana. Tarkasta hajumuistista onkin hyötyä rikostutkinnassa, mutta Saara joutuu sairaalassa murhaa selvitellessään käymään läpi myös oman miehensä kuolemaan liittyvän surutyön. Aviomies oli kuollut auto-onnettomuudessa kaksi vuotta aiemmin, häiden ensimmäisenä vuosipäivänä.Saaran työpäivät venyvät jo Jarkko Karhun murhan takia pitkiksi. Kun samaan aikaan pakolaisia alkaa kadota, yöunet jäävät vähäisiksi.

Helposti lähestyttävä ja lämminhenkinen kirja inspiroi pohtimaan elämää uudesta näkökulmasta ja jättää toiveikkaan olon. Kirjassa pohditaan esimerkiksi positiivista ajattelua, aivojen typeryyttä, haaveilemisen tärkeyttä ja puhumisen vaikeutta. Se haastaa huomaamaan sen hyvän, joka meitä ympäröi - silloinkin, kun hyvää on vain vähän. Kirjoittaja avaa myös omaa elämäänsä ja kertoo muun muassa siitä, miten on päässyt eroon tavastaan surra kaikki asiat etukäteen.

Tositapahtumiin perustuvassa romaanissa eletään kapina-aikaa Kuusankoskella. Elisan isä on Kymi-yhtiössä viilarina. Elisa joutuu kaksi kertaa raiskatuksi, ensin asialla on punaisten johtohahmo, kapinan jälkikuulusteluissa valkoisten poliisi. Jälkimmäisestä kerrasta syntyy poika, joka saa nimen Muisto. Janne on suuren talon nuorin poika, jonka kaksi vanhempaa veljeä alistavat täydellisesti. Janne joutuu pakkovärvätyksi kapinallisten riveihin ja osallistuu Tuohikottin taisteluihin. Hän selviää tuurinsa ansiosta, mutta kokemukset painavat mieltä loppuelämän. Humalassa Janne toistelee hetkeä, jolloin ”vieressä seisovalta kaverilta lähti puoli päätä irti ja verta tuli kuin härän kurkusta”.Kun Janne ja Elisa laittavat hynttyyt yhteen, alkaa taistelu Jannen sukutalon Mikkolan jakamisesta kolmen veljeksen kesken. Tarina päättyy Elisan lausahdukseen hänen nähdessään uuden kotinsa: ”Vihdoinkin!Kirjailija Leo Laurila vietti lapsuutensa kymmenen talon kyläpahasessa, jossa kaikki tunsivat toisensa perusteellisesti, ja sieltä kumpuavat monet hänen kirjojensa ja pakinoidensa aiheet. ”Molemmat vanhempani kokivat kapina-ajan melskeet melkeinpä pahimmalla mahdollisella tavalla”, hän sanoo. ”Kinusin aina äitiä kertomaan elämästään. Isäni ei kertonut selvin päin mitään, mutta humalassa sitäkin enemmän.” Laurilalta on aiemmin ilmestynyt romaani Viimeisestä talosta (1999). Työelämänsä Laurila vietti Karjalan Tykistörykmentissä toimiupseerina.

Kisu Jernström aloitti Suomen suosituimmaksi kohonneessa Topmost-yhtyeessä 14-vuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli Kirkan yhtyeen rumpali. Pian oli aika siirtyä lavalla viisi metriä eteenpäin, kun hän Dannyn suojeluksessa nousi solistiksi. Parikymppinen Kisu alkoi takoa hittejä: Kun paljon antaa, Uneen aikaa vaipuu ja Onnestain on puolet sinun sekä Juustossa löytyy. Hän ehti kiertää tanssilavoja suosikkilaulajana lähes 15 vuotta. Vuonna 1984 alkoi Kisun tuottajan ja säveltäjän ura, jonka monia huikeita käänteitä ei julkisuudessa ole aiemmin kerrottu. Kirkan jättimenestys Kreikassa, Etelä-Afrikassa ja Kaukoidässä oli pitkälti Kisun ansiota. Surun pyyhit silmistäni soi aikoinaan Kiinassa kaikkialla. Muita Kisun "tallin" tähtiä olivat muun muassa Samuli Edelmann, Edu Kettunen ja Vesa-Matti Loiri. Kirjan viimeinen kolmannes keskittyy Inkooseen, jossa Kisu pyörittää Degerby Deliä ja kesäfestivaalia ja toimi kuusi vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana. Mukana on myös Topmost revival (1988- ) ja Back to the Sixties -tapahtumien tunnelmia. Menestysten kääntöpuolelta löytyy yhteensä yli kolme sairaaloissa vietettyä vuotta ja rankkoja verovelkoja, eikä yksityiselämäkään aina auvoista ole ollut. Kirjan kirjoittajan, tietokirjailija Elina Saksalan mielestä Kisun myönteinen elämänasenne, rakkaus musiikkiin ja halu tuottaa kanssaihmisille iloa ovat vieneet miestä eteenpäin vaikeuksista huolimatta.

Lapsettomuuden valitseminen herättää yhä negatiivisia reaktioita, ihmettelyä ja paheksuntaa. Äitiyttä pidetään naiselle luontaisena tilana, johon tulisi pyrkiä. Toisin toimivat naiset joutuvat perustelemaan lapsettomuuttaan ja kohtaavat suoraa ja epäsuoraa arvostelua.Miksi yhteiskunta painostaa hankkimaan lapsia ja miten naiset kokevat sosiaalisen paineen tulla äidiksi? Oliko entisaikaan omasta halustaan lapsettomia? Onko vapaaehtoinen lapsettomuus synnynnäistä vai iän myötä kypsyvä ratkaisu? Onko luonnossa vapaaehtoista lapsettomuutta?Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia uutuuskirjassa Ei äitimateriaalia, joka sisältää 18 vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinan. Muun muassa kirjailija Monika Fagerholm, sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, muusikko Kikka Laitinen, fitnessmalli Elina Tervo ja toimittaja Mari Pudas kertovat, miksi he eivät halua lapsia ja millaista elämä lapsettomana naisena on.Vapaaehtoinen lapsettomuus on viime vuosina ollut paljon esillä julkisuudessa. Tämä kirja on kuitenkin ensimmäinen aihetta käsittelevä suomenkielinen teos. Se on kattava tietopaketti vapaaehtoisen lapsettomuuden historiasta, biologiasta ja valinnan tehneiden naisten yhteiskunnallisesta asemasta. Nefertiti Malaty on psykologi ja vapaa kirjoittaja.

"Kuin vanha varis" on tuttu suomalainen, itseironinen sanonta. Se on kevyt viesti peililtä, että et näytä enää entiseltä, ja keholta, että et enää ole aivan entisesi. Tämä tunne on väistämätön. Se voi olla haikea ja surumielinen, mutta myös elämänmakuinen, sillä siinä on paljon viisautta. Variksen ikä on myös ymmärryksen ikä. Silloin voi karistaa siiviltään turhia asioita ja oivaltaa, että pienet hetket ovat arvokkaita.Tom Kalima on tuusulalainen toimittaja ja valokuvaaja sekä viestinnän ja luovan kirjoittamisen opettaja.Äänikirjan runot lukee Otto Pilli.

Talvisodan aattona, syksyllä 1939, Hilkka täyttää 19 vuotta. Hän saa kummitädiltään lahjaksi päiväkirjan, jonka sivuille voi tallentaa kotirintaman tapahtumat todisteeksi jälkipolville. Ilmassa on sodan tuntua.Isä on määrätty ylimääräisiin kertausharjoituksiin, veli on lähtenyt vapaaehtoisena. Kotiin on jäänyt vain kaksi naista, Hilkka ja äiti. Talvisota syttyy. Hilkan ihana kesä vaihtuu kotirintaman ympäripyöreisiin päiviin maatalon töissä.Määräyksellä on lähtenyt naapurin Veikkokin. Nuoren miehen lähtö tuntuu Hilkan sydämessä ihastuksen kaipuuna. Marraskuussa Hilkka saa Veikon osoitteen, rohkaisee mielensä ja kirjoittaa kirjeen. Siitä alkaa kirjeenvaihto, nuori rakkaus, joka antaa voimaa ja sitkeyttä Hilkan askareisiin sekä uskoa Veikon paluuseen.Kotipihan yli lentävät pommikoneet, ja Hilkka pakenee äidin kanssa perunakuoppaan. Elintarvikkeita säännöstellään, kylän koululla järjestetään kudontatalkoita ja kotiin majoitetaan evakoita. Nuori nainen joutuu kirjaamaan muistoksi hiljaisen joulun pimennysverhojen takana sekä veljensä menettämisen taisteluissa.Laihialaisen Sanna-Leena Knuuttilan esikoisteos on ensimmäinen suomalainen selkokirja, jossa pääteemana on elämä kotirintamalla. Aiheeltaan kirja sopii esimerkiksi kotimaansa sotaa paenneille maahanmuuttajille, ikääntyneiden hoitotyöhön herättelemään muistikuvia sota-ajalta sekä Suomen historiaan tutustuville nuorille ja aikuisille.

Kolme lasta helmoissa, neljäs vielä rinnoilla, huikentelevainen aviomies livahtelee omille teilleen. Australialaisessa siirtolaisleirissä elämä muuttuu karuksi, kohtuuttomaksi. Alkukantaisen äidinrakkauden voimalla ja suomalaisella periksiantamattomuudella äiti taistelee, toivoen lapsilleen parempaa elämää.Tositapahtumiin pohjautuva tarina kauhistuttaa, mutta vaatii lukijaa jatkamaan lukemistaan. Miten äiti jaksaa ja jaksaa? ”Australiaan muutto oli suuri virhe. Pakkohan minun oli selviytyä, en minä lapsiani voinut jättää”, sanoo äiti 50 vuotta myöhemmin.”Elämä on joskus niin kovaa, että vain sulkemalla silmänsä tosiasioilta jaksaa elää”, luonnehti psykiatri luettuaan käsikirjoituksen. Siirtolainen-romaaniin on kirjoitettu mukaan kepeyttä, jotta lukijakin jaksaisi. Teoksessa on myös kiinnostavaa tietoa Australiaan 60-luvulla lähteneiden elinoloista ja yhteisöistä.Ella Laurikkala on Floridassa osan vuodesta asuva toimittaja, tiedottaja ja kirjailija. Hänen aiempaa tuotantoaan on mm. elämänmakuinen trilogia Rajalat, Rullakatu ja Pitkäkatu.

Pelkopeli kertoo sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa ensin sattumanvaraisesti ja myöhemmin kotikaupunkinsa asukkaista. Alkaa peli, jolla tekijä haluaa mahdollisimman paljon julkisuutta. Hän yrittää saada pikkukaupunkilaiset pelkäämään ja onnistuukin siinä. Teoksessa ei seurata pelkästään poliisin työskentelyä vaan mennään myös tekijän pään sisään. Suuri rooli on tsunamin koettelemalla nuorella Farahilla, joka löytää paikkansa pienestä kaupungista pohjoisessa Suomessa.Kemiläinen Kari Hanhisuanto kirjoitti yhdeksännen kirjansa ja viidennen rikosromaaninsa poikkeuksellisella tavalla: hän kävi kirjoittamassa sitä julkisilla paikoilla ja ilmoitteli niistä aina ihmisille hyvissä ajoin. Jokainen halukas sai osallistua projektiin. Keräsin aineistoa puolisen vuotta ja kirjoituspaikkoja kertyi kolmetoista. Ehkä eksoottisin oli radion suorassa lähetyksessä. Aika paljon ihmisten nimiä ja tapahtumapaikkoja sain kerättyä osallistujilta, jotka kävivät jututtamassa kirjailijaa työssään. Kokemus oli pelottavan mahtava.

Kertomus Suomesta, jonka 100-vuotisjuhlat ovat ohi.Olemme matkalla pandemian jälkeisestä nykyisyydestä tulevaisuuteen, joka on itse asiassa jo menneisyyttä. Maailmaa on kohdannut kaunis tuho. Eurobondeilla ei tee enää mitään, mutta vanhoille kirjoille ja kivääreille on käyttöä. Ostoskeskukset, koulurakennukset ja stadionit ovat muuttuneet hyödyttömiksi. Ne eivät kykene tarjoamaan riittävää suojaa sään vaihteluja, petoeläimiä tai toisia selviytyneiden ryhmiä vastaan.Harri V. Hietikon biker-sarjasta tuttuun tapaan päähenkilö on yksinäinen sankari, jonka matka Turun linnassa säilyneen sivistyksen suojista, halki autioituneen maan kohti Kajaanin viidakoita, on täynnä tragikomiikkaa ja rujoa huumoria. Esimerkiksi balladi Pyhittäjäisä Sergein ruplajunasta on hykerryttävää luettavaa. Kerronta upottaa lukijan shamaanirummutuksen tapaan syviin mieleen kerroksiin. Hietikko on kehittänyt uniikin kielensä huippuunsa. Uutuuskirja on maaginen. Selvästi tekijänsä paras.Hallintotieteiden tohtori Harri V. Hietikko (1970) nousi eturivin rikoskirjailijaksi biker-trilogiallaan Lausukaa Paranoid, Näkemiin Shosanna ja Insomnian ensioireet. Hietikkoa luonnehditaan suomen kielen uudistajaksi ja täysin omintakeiseksi yhteiskunnan kuvaajaksi. Hänen tietokirjansa Management by Sauron - Sormusten Herran johtamisopas on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

Maalaistyttö Mira muuttaa Helsinkiin ja alkaa etsiä asuntoa, koska ei voi ikuisesti asua serkun nurkissa. Käpylästä löytyy ihana kämppä, jos Mira suostuu hoitamaan talonmiehen tehtäviä kesän ajan. Hänellä ei ole lainkaan kokemusta sellaisesta työstä, eikä kaikki sujukaan kommelluksitta. Muut talon asukkaat ovat mukavia ja ymmärtäväisiä, mutta rouva Tiitinen valittaa kaikesta, ja erityisen ärsyttävä on piikittelevä, aina vihaisen oloinen lakimies Ossi Manner. Nuortenkirjailijana tuttu Asta Ikonen rakentaa ensimmäisessä aikuisten viihderomaanissaan kommellusten ja väärinkäsitysten vyyhden, joka tuo mieleen Anni Polvan ja Jane Austenin ihmissuhdedraamat. Sievää ja reipasta tyttöä piirittävät ihailijat, mutta oikutteleva sydän sykkii sille ainoalle miehelle, joka ei osoita mitään mielenkiintoa.

Harri viettää yhä enemmän aikaa miniänsä Kristiinan kanssa, kun poika Tero on Tukholmassa. Töissä, totta kai, poika on hyvässä virassa, mutta poissaoloon tuntuu olevan jokin muukin syy. Kotona Helsingissä tapahtuu ihmiselämän suuria käänteitä, ihmisiä kuolee ja syntyy, murheisiin tarvitaan lohduttajaa ja iloon jakajaa - mutta Tero ei ole paikalla.Milloin rakkaus on sopimatonta? Voiko sydäntä estää sykkimästä, kun ihastuksen kohde on ympäristön mielestä väärä? Kirjailija Ella Laurikkala kuvaa taitavasti kolmiodraaman kehittymistä kaikkien osapuolten näkökulmista. Lukija päättää, kenen puolelle asettuu, kun tilanne alkaa kärjistyä.

Joulukalenteri-äänikirja sisältää 24 tarinaa, jotka on poimittu kolmesta ensimmäisestä Juha Mäntylän toimittamasta Joulukalenteri-antologiasta (REUNA 2014, 2015 ja 2016). Ensimmäiset 24 tarinaa olivat minidekkareita, joissa tapahtui rikos jonakin adventtiajan päivänä. Toisessa kirjassa tarina tuli sijoittaa joulunviettoon tietyssä paikassa ja kolmannessa kirjassa tarinan pohjana tuli olla joululaulu. Näistä yhteensä 72 tekstistä valikoitui äänikirjaan edustava kokoelma jännittäviä, joulun odotukseen sopivia pieniä kertomuksia.Sarjassa on ilmestynyt yhteensä kuusi kirjaa, ja joka vuosi kirjoittajat päättävät hyväntekeväisyyskohteen, johon he lahjoittavat tekijänpalkkionsa. Äänikirjan ja painettujen kirjojen lahjoituskohteena on vuonna 2020 Veikko ja Lahja Hurstin säätiö, joka kerää varoja vähäosaisten joulunviettoon.Äänikirjan jokaisella tarinalla on eri kirjoittaja. Lukijoina ovat iloinen nuori naisääni Ilona Pilli ja tunnelmallinen vanhan herran ääni Ilkka Trygg.

Tanja saa kuukaudeksi käyttöönsä ystävien rantahuvilan, mutta ilo loppuu lyhyeen, kun hän huomaa että on tapahtunut vahingossa kaksoisbuukkaus; huvilalle majoittuu myös itsevarma nuorimies, jonka kanssa Tanja on jo aikaisemmin joutunut törmäyskurssille.Kumpikaan ei halua antaa periksi ja lähteä huvilalta, vaan päättää savustaa toisen tiehensä keinolla millä hyvänsä. Yhteiselo ei suju ollenkaan kitkattomasti, ja molempien tyrmistykseksi Amor puuttuu lopulta peliin.Anni Polvan manttelinperijä Asta Ikonen kirjoitti tarinan romanttiseen viihdesarjaan, josta aiemmin ilmestyi kirja Rakkautta rappukäytävässä. Tarinat ovat ihastuttavan vanhanaikaisia ja viattomia - täydellistä pakoa arjen murheista, loistavaa matkalukemista ja parasta seuraa työpäivän jälkeen kotisohvalla.

On tavallinen maanantai, tai ainakin melkein. Tyttö lähtee kouluun uskoen, että tänään tapahtuu jotakin, joka muuttaa hänen elämänsä. Kaikki näyttäisi kuitenkin olevan ennallaan. Jääkaappi on tyhjä, isä makaa keittiön lattialla sammuneena ja pikkusisko menee menojaan. Äiti on lähtenyt lopullisesti, mutta se ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä.Kavereista Terhi puhuu vain Masasta ja aikoo lähteä Saksaan. Mandi vihaa elämäänsä ja tappelee kaupungin kanssa surkeasta vuokra-asunnostaan. Rane haisee ranskanperunoilta eikä ajattele, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen.Pahinta on, jos mikään ei muutu.Lasissa on tyttö on 90-luvulle sijoittuva kertomus rikkinäisestä perheestä, turvaa etsivistä nuorista ja elämäntarkoituksen menettäneistä aikuisista. Teksti on rankkaa, mutta luottaa siihen, että lukija löytää pintakerroksen alle.Nivalassa asuva Tanja Kaarlela on julkaissut aiemmin kaksi romaania: Saara (2013) ja Menneen talven lumi (2014). Hän on viiltävän sarkasmin mestari, joka käsittelee taitavasti kaikkein vaikeimpia elämänalueita.

Novelleja korpimaiseman kätköistäSyvälle ihmismieleen luotaavissa tarinoissa on tarkasti piirrettyjä ihmiskohtaloita useista näkökulmista kerrottuna. Päähenkilöt palaavat kerta toisensa jälkeen itäsuomalaiseen miljööseen. Kertomukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Niissä on kaipuuta, onnea, menetyksiä, mielipuolisuutta ja lopulta toivoa paremmasta tulevaisuudesta.Niminovelli Naarasleijonassa tarraudutaan epätoivon vimmalla kiinni haavekuvaan omasta tulevaisuudesta. Toisen novellin päänäyttämö on rintamamiestalon kellarin portaikko. Siinä seurataan talon muuttumista ajan saatossa. Kolmas novelli Hilma on selviytymistarina elämästä epilepsian kanssa, ennakkoluulojen ja yhteiskunnan asettamien rajojen puitteissa.Neljäs novelli Villasukat on kamppailu elämän ja kuoleman välillä, mutta tulos ei välttämättä ole selvä voittajallekaan. Viimeisessä novellissa Annaliisa palaa menneisyyteensä junamatkalla Helsingistä Joensuuhun. Selma Kaasinen on Outokummun kasvattama Australian suomalainen, jonka nykyinen asuinpaikka on Canberra. Hänellä on takanaan pitkä ura tutkijana ja virka Australian valtiolla. Novellikokoelman tapahtumakenttä, maalais- ja korpimaisema Pohjois-Karjalassa, on Selmalle tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta.

Sotahistoriallinen dekkari Helsingin alamaailmastaKomisario Ville Siirala saa tutkittavakseen mystisen murhan. Hänen kollegansa rikosetsivä Hugo Pasasen ruumis löytyy Sörnäisten teollisuusalueelta auki murretun kassakaapin viereltä. Rikoksen tutkinta paljastaa uhkapeleissä syntyneen velkakierteen. Pasasen taustoista löytyy muitakin epäselviä seikkoja, jotka eivät sovi hänen hillittyyn julkiseen rooliinsa.Samaan aikaan punaiset aateveljet ovat aloittaneet maanalaisen sodan kaikkia Valpon palveluksessa olleita vastaan. Ville Siiralan synniksi luetaan hänen sodanaikainen palveluksensa Päämajan valvontaosastolla, jonka tehtäviin kuului vastavakoilu ja sabotöörien ottaminen kiinni. Siirtyminen sodasta rauhaan muuttaa myös rikosten motiiveja, Siirala huomaa. Missä valtaa, siellä rahaa - ja mahdollisuuksia rikastua keinoja kaihtamatta.Tapahtumapaikkana on jatkosodan jälkeinen Helsinki. Kirja on itsenäinen jatko-osa dekkarille Autuaita ovat rauhantekijät. Jukka I. Mattila on sotahistorian harrastaja, jonka tietokirja Virolaiset vieraan vallan väessä 1939-44 on käännetty myös eestiksi.

Haussa hyvä aviomies!- Mitäs muuta me tehdään tänä viikonloppuna kuin puhutaan työasioista? Hanna kysyi.- Ei mulla ole mitään suunnitelmia. Pitäskö olla?- Voi sitä jotain tehdä. Lyhyt kesä, joten kaikki ilo irti. Ei ainakaan istuta sun sohvalla vetämässä sarjamaratonia ja sipsejä, Hanna sanoi.- Sehän juuri olis parasta. Ei tarvis vaivautua ihmisten ilmoille, vastasin.- Mutta mä haluan liikenteeseen ja sun mieluisa velvollisuus on lähteä mulle kaveriksi, Hanna jatkoi.- No niinpä. Mihin sua sit pitäs viedä?- Johonkin, jossa ois komeita, vapaita miehiä ja kaunis luonto.Kirjastonhoitaja Hannan parisuhde on kariutunut, ja exän uusi tyttöystävä on jo raskaana. Hanna on kyllästynyt sinkkuelämään. Hän haluaa naimisiin. Ja mieluiten ihan heti. Hannan rakkain ystävä Hilla on myös sinkku.Röntgenhoitajana työskentelevällä Hillalla ei ole kiire mihinkään, ei edes avioon. Hän uskoo, että se oikea ilmaantuu aikanaan, jos niin on tarkoitettu. Kaksikolla on edessä kuuma ja yllätyksellinen kesä, joka muuttaa monta asiaa heidän elämässään.Rakkauslukko on hyväntuulinen kirja ystävyydestä, rakkaudesta ja ihmissuhteista. Ulla-Mari Kivi on Alavieskan kirjastotoimenjohtaja.

Kotiapulainen vai jotain ihan muuta”Hormonikierto ei toimi täydellä teholla”, toteaa lapsettomuusklinikan lääkäri ja murskaa Saaran ja Heikin unelmat perheestä. Kaiken lisäksi Saaran keho ei kestä edes miedointa hormonaalista lääkitystä. Kokenut klinikan kätilö tarjoaa kuitenkin mahdollisuutta vähän tunnettuun luomuhoitoon, feromonialtistukseen.Kotiapulaiseksi palkattava Ella saisi pelkällä feromoneja uhkuvalla läsnäolollaan Saaran kuukautiskierron käyntiin ja munasolut liikkeelle. Jotta altistus olisi riittävä, Ellasta on tultava osa Heikin ja Saaran kodin arkea, päivin ja öin. Helppoa ja riskitöntä.Mutta pian Saarasta alkaa tuntua, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Onko Ellan ilmaantuminen heidän elämäänsä suunnaton onnenpotku vai sittenkin uskomaton, perusteellinen vedätys?Maalaisromanttisen Jylhäsalmi-sarjan kirjoittajana tuttu Kirsi Pehkonen rakentaa taidokkaasti myös hyytävää tarinaa, jossa epäilysten vyyhti kiristyy vääjäämätöntä loppua kohti. Mihin kaikkeen ihminen on lopulta valmis saadakseen oman lapsen ja perheen, oikean kodin?

Saara viettää lapsuuttaan 1920-luvun Pohjois-Pohjanmaalla. Aikuiseksi varttumista varjostavat äidin sairaus, ahdas lestadiolaisyhteisö sekä lukuisat hylätyksi tulemisen kokemukset. Yksinäisenä ja tuhottuna hän seuraa sivusta sisartensa onnea ja ajautuu yhä syvemmälle pimeyteen. Toivo löytyy Rantalan mielisairaalasta, jossa elämää kannattelevat muistot nousevat harhoja vahvemmiksi.”Saara on vangitseva matka menneisyyteen ja takaisin. Siihen, mitä on armo, mitä on ihminen.” Juha Vähäkangas, Kaleva 14.7.2013”Vääränlaiseksi koetun yksilön kohtelu suuntaa huomion yhteisön ongelmakohtiin, edelleen.” Niina Mella, Kalajokilaakso 26.4.2013

Tämän kirjan runot perustuvat paljolta omiin kokemuksiini. Se on myös eräänlaista itsetutkistelua ja mietiskelyä oman arvomaailmani muutoksista, moraalista ja kamppailusta omatunnon kanssa.Annoin kirjalle nimeksi Kiirastuli, koska se mielestäni kuvaa parhaiten sitä, mikä on teoksen pääasiallinen sanoma.Kun aikaisemmat asenteet ja arvot haaksirikkoutuvat, eikä tunnu löytyvän ulospääsyä henkisestä ahdingosta ja kun taakka käy liian raskaaksi kantaa, täytyy jotain tapahtua. Se on jonkinlainen käännekohta; joko jatkaa entiseen tapaan ja sortua tai murtaa ylpeytensä ja aloittaa jotain uutta. Siinä tapahtuu jotain mitä usein kutsutaan kiirastuleksi.Eräässä tämän kirjan runossa kirjoitan:”Ei koskaan ole liian myöhäistä”.Ja vielä: ”Parasta elämässä on tuntea tämä hetki, jos vain annamme elämälle mahdollisuuden”.Teoksessani tuon myös esille käsityksiäni uskosta ja rakkaudesta sekä maailman kaikkeudesta ja miten se meidän elämäämme ohjaa.

Kirjan runot ovat syntyneet niistä muistoista, jotka ovat säilyneet runoilijan mielessä vuosikymmenien ajan. Keijo Winstén jätti koti-seutunsa Vaasan Palosaaren neljäkymmentäviisi vuotta sitten. Runot kuvastavat paitsi kaupungin eri vaiheita, myös sen kaunista luontoa, meren läheisyyttä ja metsäistä saaristoa. Kaupunki on sen perustamisesta nykypäivään kokenut myrskyisiä vaiheita, suuria kärsimyksiä, historiallisia myllerryksiä, mutta myös ilon hetkiä, lämmintä ihmisyyttä ja rakkautta.