1910-luvun alussa, kun sekä Pohjoisnapa että Etelänapa oli valloitettu, Koillisväylä purjehdittu ja Viktorian putoukset löydetty, etsi tutkimusmatkailija Ernest Shackletonin levoton sielu vielä jotain saavutettavaa. Koska kukaan ei ollut ylittänyt Etelämannerta rannikolta rannikolle, päätti Shackleton tehdä niin.
Shackletonin laiva Endurance ei kuitenkaan päässyt edes suunniteltuun lähtöpisteeseen Etelämantereen reunalle. Alus jäi kiinni Weddellinmeren ahtojäähän ja ajelehti jään mukana melkein vuoden, kunnes ei enää kestänyt jäiden puristusta ja upposi.
Laivansa menetettyään Shackletonin tutkimusretkikunta pelastautui jäälautalle ja ajelehti vuorostaan jään mukana kuukausia pohjoiseen. Retki oli karu, mutta lopulta Shackleton johdatti kaikki 27 miehistönsä jäsentä turvaan. Shackletonista tuli sankari ja Endurancesta maailman toiseksi kuuluisin hylky.
Yli sata vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2022, kansainvälinen tutkimusretkikunta Endurance22 ja Raumalla rakennettu jäätämurtava tutkimusalus SA Agulhas II löysivät hyvässä kunnossa olevan Endurancen hylyn kolmen kilometrin syvyydestä
läheltä Antarktista.
Retkikunnan suomalainen jäätutkija Jukka Tuhkuri kertoo kirjassaan Jään voima Shackletonista, Endurancen matkasta sekä Endurancen löytämisestä.
Historiallisten tapahtumien rinnalle teos nostaa polaaritutkijoiden työn sata vuotta sitten ja nyt: Endurancella matkanneet tutkijat yrittivät ymmärtää, mitä merijää on ja miten se liikkuu. Agulhasin tutkijat pohtivat, miten ilmastonmuutos vaikuttaa jäähän ja merenkulkuun.
Endurance22-tutkimusmatka johdatti Tuhkurin kylmältä Weddellinmeren jäältä lämpimien arkistoiden uumeniin lukemaan päiväkirjamerkintöjä ja etsimään vastausta kysymykseen, miksi Endurance upposi. Tähän kysymykseen vastatessaan Tuhkuri kertoo samalla elämästä tutkimuslaivalla, pingviineistä ja albatrosseista - ja ennen kaikkea yhteisön voimasta.
