”Käsittelen kahdenlaisia tosiasioita: suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan muutosta, jossa olen elänyt ja jota olen tarkkaillut, sekä muutosta koskevia käsityksiä ja mielikuvia, joita olen tutkinut.”

Moderni yhteiskuntatiede on liittänyt valinnanvapauden ja demokratian toisiinsa. Klassinen sosiologia tuki 1800-luvun lopulla edustuksellisen demokratian kehittymistä kääntämällä päälaelleen aikaisemmat teoriat, joiden mukaan yhtenäinen valtio sitoo erilaiset ihmiset yhteiskunnaksi. Politiikan katsottiin johtuvan sosiaalisista siteistä eikä päinvastoin.

Vajaa sata vuotta myöhemmin uusklassinen sosiologia selitti, että teollinen ja kaupallinen yhteiskunta edellyttää erilaisuuden hyväksymistä ja yksilönvapautta. Modernisaatioteorian näkyvin edustaja Suomessa oli Erik Allardt.

Tässä teoksessa esitetään uusi näkökulma sosiologiaan ja kehitetään teoria moniarvoisuuteen kohdistuvasta vastarinnasta. Pohjoismaissa luterilaiset valtionkirkot ja varhainen hyvinvointivaltio ovat sekä jarruttaneet että edistäneet yksilökeskeisyyttä. Populistinen vastarinta on syntynyt demokratian ja liberalismin liitosta mutta kääntyy nyt poliittisten siteiden murskaavalla voimalla niitä vastaan.

Kirjoittaja on sosiologian professori emeritus.

”Käsittelen kahdenlaisia tosiasioita: suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan muutosta, jossa olen elänyt ja jota olen tarkkaillut, sekä muutosta koskevia käsityksiä ja mielikuvia, joita olen tutkinut.”

Moderni yhteiskuntatiede on liittänyt valinnanvapauden ja demokratian toisiinsa. Klassinen sosiologia tuki 1800-luvun lopulla edustuksellisen demokratian kehittymistä kääntämällä päälaelleen aikaisemmat teoriat, joiden mukaan yhtenäinen valtio sitoo erilaiset ihmiset yhteiskunnaksi. Politiikan katsottiin johtuvan sosiaalisista siteistä eikä päinvastoin.

Vajaa sata vuotta myöhemmin uusklassinen sosiologia selitti, että teollinen ja kaupallinen yhteiskunta edellyttää erilaisuuden hyväksymistä ja yksilönvapautta. Modernisaatioteorian näkyvin edustaja Suomessa oli Erik Allardt.

Tässä teoksessa esitetään uusi näkökulma sosiologiaan ja kehitetään teoria moniarvoisuuteen kohdistuvasta vastarinnasta. Pohjoismaissa luterilaiset valtionkirkot ja varhainen hyvinvointivaltio ovat sekä jarruttaneet että edistäneet yksilökeskeisyyttä. Populistinen vastarinta on syntynyt demokratian ja liberalismin liitosta mutta kääntyy nyt poliittisten siteiden murskaavalla voimalla niitä vastaan.

Kirjoittaja on sosiologian professori emeritus.

”Käsittelen kahdenlaisia tosiasioita: suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan muutosta, jossa olen elänyt ja jota olen tarkkaillut, sekä muutosta koskevia käsityksiä ja mielikuvia, joita olen tutkinut.”

Moderni yhteiskuntatiede on liittänyt valinnanvapauden ja demokratian toisiinsa. Klassinen sosiologia tuki 1800-luvun lopulla edustuksellisen demokratian kehittymistä kääntämällä päälaelleen aikaisemmat teoriat, joiden mukaan yhtenäinen valtio sitoo erilaiset ihmiset yhteiskunnaksi. Politiikan katsottiin johtuvan sosiaalisista siteistä eikä päinvastoin.

Vajaa sata vuotta myöhemmin uusklassinen sosiologia selitti, että teollinen ja kaupallinen yhteiskunta edellyttää erilaisuuden hyväksymistä ja yksilönvapautta. Modernisaatioteorian näkyvin edustaja Suomessa oli Erik Allardt.

Tässä teoksessa esitetään uusi näkökulma sosiologiaan ja kehitetään teoria moniarvoisuuteen kohdistuvasta vastarinnasta. Pohjoismaissa luterilaiset valtionkirkot ja varhainen hyvinvointivaltio ovat sekä jarruttaneet että edistäneet yksilökeskeisyyttä. Populistinen vastarinta on syntynyt demokratian ja liberalismin liitosta mutta kääntyy nyt poliittisten siteiden murskaavalla voimalla niitä vastaan.

Kirjoittaja on sosiologian professori emeritus.