Lapset ovat jo varhain tekemisissä kasvatuksen ammattilaisten, kuten perhepäivähoitajien, lastentarhanopettajien, opettajien tai psykologien kanssa. Tämä institutionaalinen kasvatus ulottuu perheisiin myös joukkoviestinnän sekä vanhempien lukemien oppaiden kautta, ja ammattilaisten puhetavoista on tullut osa vanhempien kieltä. Laajaan haastatteluaineistoon perustuva teos selvittää, miten vanhemmat tulkitsevat kasvatusvastuun jakautumisen kodin sekä päivähoidon ja koulun kesken. Miten vanhemmat itse mieltävät roolinsa? Entä onko ammattikasvattajilla valmiuksia ottaa vanhemmat tasavertaisiksi kumppaneiksi arjen kasvatustyöhön? Mikä on vanhempien ja mikä taas asiantuntijoiden rooli pulmatilanteissa? Ja miten yhteistyö eri osapuolten kesken sujuisi luontevasti? Teos on tarpeellista luettavaa lasten ja perheiden kanssa työskenteleville, niin vanhemmille kuin kasvatuksen ammattilaisillekin. Se soveltuu myös sosiaali- ja terveysalan oppimateriaaliksi. Kirjoittaja on perheterapiaan erikoistunut psykologi.
