Ulkopolitiikka ymmärretään tavallisesti valtion toimintana suhteessa tosiin valtioihin. Samoin katsotaan, että ulkopolitiikan päätehtävä on edistää valtion etuja, erityisesti turvallisuuttaan, kansainvälisessä järjestelmässä voimasuhteet huomioon ottaen. Tämä teos haastaa tuon perinteisen näkökulman näkemällä ulkopolitiikan moniulotteisena ilminönä. Teos korostaa valtion toimintaa suhteessa kanssakäymisen sääntöihin, normeihin ja instituutioihin kansainvälisessä yhteisössä (sääntöpohjaisuuden kehittäminen). Samoin valtion suhdetta maailmanyhteisön (ihmiskunnan) kohtaamiin suuriin haasteisiin ja ongelmiin (esim. ilmastonmuutos). Kansainvälisessä järjestelmässä valtiot kamppailevat vaikutusvallasta. Kansainvälisessä yhteisössä ja erityisesti maailmanyhteisössä korostuu yhteistyö valtioiden ja muidenkin toimijoiden kesken. Teos korostaa ulkopolitiikan kokonaisuutta, sen kaikki ulottuvuudet on pidettävä kuvassa mukana. Sääntöperäisyyden kehittäminen sekä ihmiskunnan ongelmien hallinta ovat valtion ja muidenkin toimijoiden ulkopolitiikkaa. Maailmanpolitiikka oli vahvasti kehittymässä kohti kansainvälisen yhteisön ja maailmanyhteisön ulottuvuuksia ja painottui yhteistyöhön. Nyt asevarainen turvallisuusajattelu on palannut määräävään asemaan, ja elämme sota-ajan kovaa kansainvälisen järjestelmän ulkopolitiikan aikaa. On kuitenkin varmaa, että maailmaa ei voida rakentaa jatkuvan sodan ja asevaraisen turvallisuuden varaan. Myös sääntöpohjaisuuden ja maailmanyhteisön suurten ongelmien ratkaisemiseen on kiinnitettävä huomiota pysyvien rajojen ja muurien rakentelun sijasta. Tämä vaatii ulkopolitiikan tutkimuksen kehittämistä ja entistä kattavampaa ulkopoliittista keskustelua. Se edellyttää ulkopolitiikan moniulotteisuuden ja kokonaisuuden ymmrtämistä. Moniulotteisen lähestymistavan tueksi on kirjassa esitetty esimerkeiksi tarkoitettuja tapaustutkimuksia. Niiden kohteina ovat alan tutkimustoiminta, kirjallisuus, ulkopoliittinen päätöksenteko ja päätöksentekijöiden puheaineisto. Kirja sopii sekä tutkimusoppaaksi että itseopiskeluun ulkopolitiikan seurannan ja pohdinnan apuvälineeksi. Perussanoma on tämä: ulkopolitiikka ja sen kaikki ulottuvuudet ovat niin tärkeitä, että niitä ei voi jättää vain päätöksentekijöiden, median ja asiantuntijoiden yksinoikeudeksi.

Ulkopolitiikka ymmärretään tavallisesti valtion toimintana suhteessa tosiin valtioihin. Samoin katsotaan, että ulkopolitiikan päätehtävä on edistää valtion etuja, erityisesti turvallisuuttaan, kansainvälisessä järjestelmässä voimasuhteet huomioon ottaen. Tämä teos haastaa tuon perinteisen näkökulman näkemällä ulkopolitiikan moniulotteisena ilminönä. Teos korostaa valtion toimintaa suhteessa kanssakäymisen sääntöihin, normeihin ja instituutioihin kansainvälisessä yhteisössä (sääntöpohjaisuuden kehittäminen). Samoin valtion suhdetta maailmanyhteisön (ihmiskunnan) kohtaamiin suuriin haasteisiin ja ongelmiin (esim. ilmastonmuutos). Kansainvälisessä järjestelmässä valtiot kamppailevat vaikutusvallasta. Kansainvälisessä yhteisössä ja erityisesti maailmanyhteisössä korostuu yhteistyö valtioiden ja muidenkin toimijoiden kesken. Teos korostaa ulkopolitiikan kokonaisuutta, sen kaikki ulottuvuudet on pidettävä kuvassa mukana. Sääntöperäisyyden kehittäminen sekä ihmiskunnan ongelmien hallinta ovat valtion ja muidenkin toimijoiden ulkopolitiikkaa. Maailmanpolitiikka oli vahvasti kehittymässä kohti kansainvälisen yhteisön ja maailmanyhteisön ulottuvuuksia ja painottui yhteistyöhön. Nyt asevarainen turvallisuusajattelu on palannut määräävään asemaan, ja elämme sota-ajan kovaa kansainvälisen järjestelmän ulkopolitiikan aikaa. On kuitenkin varmaa, että maailmaa ei voida rakentaa jatkuvan sodan ja asevaraisen turvallisuuden varaan. Myös sääntöpohjaisuuden ja maailmanyhteisön suurten ongelmien ratkaisemiseen on kiinnitettävä huomiota pysyvien rajojen ja muurien rakentelun sijasta. Tämä vaatii ulkopolitiikan tutkimuksen kehittämistä ja entistä kattavampaa ulkopoliittista keskustelua. Se edellyttää ulkopolitiikan moniulotteisuuden ja kokonaisuuden ymmrtämistä. Moniulotteisen lähestymistavan tueksi on kirjassa esitetty esimerkeiksi tarkoitettuja tapaustutkimuksia. Niiden kohteina ovat alan tutkimustoiminta, kirjallisuus, ulkopoliittinen päätöksenteko ja päätöksentekijöiden puheaineisto. Kirja sopii sekä tutkimusoppaaksi että itseopiskeluun ulkopolitiikan seurannan ja pohdinnan apuvälineeksi. Perussanoma on tämä: ulkopolitiikka ja sen kaikki ulottuvuudet ovat niin tärkeitä, että niitä ei voi jättää vain päätöksentekijöiden, median ja asiantuntijoiden yksinoikeudeksi.

Ulkopolitiikka ymmärretään tavallisesti valtion toimintana suhteessa tosiin valtioihin. Samoin katsotaan, että ulkopolitiikan päätehtävä on edistää valtion etuja, erityisesti turvallisuuttaan, kansainvälisessä järjestelmässä voimasuhteet huomioon ottaen. Tämä teos haastaa tuon perinteisen näkökulman näkemällä ulkopolitiikan moniulotteisena ilminönä. Teos korostaa valtion toimintaa suhteessa kanssakäymisen sääntöihin, normeihin ja instituutioihin kansainvälisessä yhteisössä (sääntöpohjaisuuden kehittäminen). Samoin valtion suhdetta maailmanyhteisön (ihmiskunnan) kohtaamiin suuriin haasteisiin ja ongelmiin (esim. ilmastonmuutos). Kansainvälisessä järjestelmässä valtiot kamppailevat vaikutusvallasta. Kansainvälisessä yhteisössä ja erityisesti maailmanyhteisössä korostuu yhteistyö valtioiden ja muidenkin toimijoiden kesken. Teos korostaa ulkopolitiikan kokonaisuutta, sen kaikki ulottuvuudet on pidettävä kuvassa mukana. Sääntöperäisyyden kehittäminen sekä ihmiskunnan ongelmien hallinta ovat valtion ja muidenkin toimijoiden ulkopolitiikkaa. Maailmanpolitiikka oli vahvasti kehittymässä kohti kansainvälisen yhteisön ja maailmanyhteisön ulottuvuuksia ja painottui yhteistyöhön. Nyt asevarainen turvallisuusajattelu on palannut määräävään asemaan, ja elämme sota-ajan kovaa kansainvälisen järjestelmän ulkopolitiikan aikaa. On kuitenkin varmaa, että maailmaa ei voida rakentaa jatkuvan sodan ja asevaraisen turvallisuuden varaan. Myös sääntöpohjaisuuden ja maailmanyhteisön suurten ongelmien ratkaisemiseen on kiinnitettävä huomiota pysyvien rajojen ja muurien rakentelun sijasta. Tämä vaatii ulkopolitiikan tutkimuksen kehittämistä ja entistä kattavampaa ulkopoliittista keskustelua. Se edellyttää ulkopolitiikan moniulotteisuuden ja kokonaisuuden ymmrtämistä. Moniulotteisen lähestymistavan tueksi on kirjassa esitetty esimerkeiksi tarkoitettuja tapaustutkimuksia. Niiden kohteina ovat alan tutkimustoiminta, kirjallisuus, ulkopoliittinen päätöksenteko ja päätöksentekijöiden puheaineisto. Kirja sopii sekä tutkimusoppaaksi että itseopiskeluun ulkopolitiikan seurannan ja pohdinnan apuvälineeksi. Perussanoma on tämä: ulkopolitiikka ja sen kaikki ulottuvuudet ovat niin tärkeitä, että niitä ei voi jättää vain päätöksentekijöiden, median ja asiantuntijoiden yksinoikeudeksi.