A. E. Järvinen – författare

Suomalaisen eräkirjallisuuden klassikkokertomukset kuljettavat koskemattomaan luontoon ja sen loputtomien rikkauksien äärelle.

Eräkirjailija A. E. Järvisen tarinoissa valon, värien ja ilman lumoavana näyttämönä ovat Lapin kaukaiset kairat, metsorämeet, hanhilammet ja karhukuusikot. Metsästysmatka kasvaa kuvaksi jostakin suuremmasta, ja korpien sinertävissä maisemissa tehdyt havainnot leimahtavat onnentunteeksi itsestään elämästä. Järvinen tuo äänet ja tunnelmat lukijaansa lähelle.

Kokoelma on ilmestynyt alun perin vain äänikirjana vuonna 1984. Tarinat on koottu Järvisen teoksista Tapion taloissa (1930), Suurissa metsissä (1932), Hankien tarinoita ja muita kertomuksia suurilta saloilta (1936), Viimeiseen hengenvetoon (1942), Rauhaton erämaa (1945), Tervantuoksuinen erämaa (1948), Omilta kairoilta (1951), Ihmisiä suurilla selkosilla (1955), Rikas elämä (1960) sekä Viimeisellä vedenjakajalla (1962).

Aarne Erkki Järvinen (1891–1963) oli helsinkiläissyntyinen metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Tarinoita pohjoisilta palkisilta.

Erätarinoiden kiistämätön kuningas A. E. Järvinen tuo tässä novellikokoelmassa kuolemattoman viestin tiettömien taipaleiden takaa pohjoisilta palkisilta, tervaksen ja pihkan tuoksuisesta maailmasta.

A. E. Järvisen on katsottu luoneen 1980-luvulle asti vaikuttaneen eräkirjallisuuden tyylin. Hänen maalaileva kerrontansa, luonnon ihannointi ja kairojen kauneuden ylistys loivat mielikuvaa eksoottisesta Lapista. Kun Erämaan lastuja julkaistiin 1949, Lapissa ei ollut ”turhankävelijöitä”, vaan tarinoiden aiheet liittyvät metsästykseen ja kalastukseen.

Järvinen oli nuorena innokas pienriistan pyytäjä, ja tarinat tihkuivat metsästyksen jännitystä. Ikääntyessään kirjailija viipyi teksteissään yhä pidempään rakotulten äärellä kuunnellen erämaan ääniä. Päivätyössään hän vastasi pohjoisimman Suomen talousmetsien hakkuiden suunnittelusta, kun metsänhoito siirtyi tehometsätalouteen. Myöhemmin hänessä heräsi luonnonsuojelija, joka tunsi huolta katoavien koskemattomien erämaiden puolesta.

A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Tarinoita pohjoisilta palkisilta.

Erätarinoiden kiistämätön kuningas A. E. Järvinen tuo tässä novellikokoelmassa kuolemattoman viestin tiettömien taipaleiden takaa pohjoisilta palkisilta, tervaksen ja pihkan tuoksuisesta maailmasta.

A. E. Järvisen on katsottu luoneen 1980-luvulle asti vaikuttaneen eräkirjallisuuden tyylin. Hänen maalaileva kerrontansa, luonnon ihannointi ja kairojen kauneuden ylistys loivat mielikuvaa eksoottisesta Lapista. Kun Erämaan lastuja julkaistiin 1949, Lapissa ei ollut ”turhankävelijöitä”, vaan tarinoiden aiheet liittyvät metsästykseen ja kalastukseen.

Järvinen oli nuorena innokas pienriistan pyytäjä, ja tarinat tihkuivat metsästyksen jännitystä. Ikääntyessään kirjailija viipyi teksteissään yhä pidempään rakotulten äärellä kuunnellen erämaan ääniä. Päivätyössään hän vastasi pohjoisimman Suomen talousmetsien hakkuiden suunnittelusta, kun metsänhoito siirtyi tehometsätalouteen. Myöhemmin hänessä heräsi luonnonsuojelija, joka tunsi huolta katoavien koskemattomien erämaiden puolesta.

A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Suomalaisen eräkirjallisuuden klassikkokertomukset kuljettavat koskemattomaan luontoon ja sen loputtomien rikkauksien äärelle.

Eräkirjailija A. E. Järvisen tarinoissa valon, värien ja ilman lumoavana näyttämönä ovat Lapin kaukaiset kairat, metsorämeet, hanhilammet ja karhukuusikot. Metsästysmatka kasvaa kuvaksi jostakin suuremmasta, ja korpien sinertävissä maisemissa tehdyt havainnot leimahtavat onnentunteeksi itsestään elämästä. Järvinen tuo äänet ja tunnelmat lukijaansa lähelle.

Kokoelma on ilmestynyt alun perin vain äänikirjana vuonna 1984. Tarinat on koottu Järvisen teoksista Tapion taloissa (1930), Suurissa metsissä (1932), Hankien tarinoita ja muita kertomuksia suurilta saloilta (1936), Viimeiseen hengenvetoon (1942), Rauhaton erämaa (1945), Tervantuoksuinen erämaa (1948), Omilta kairoilta (1951), Ihmisiä suurilla selkosilla (1955), Rikas elämä (1960) sekä Viimeisellä vedenjakajalla (1962).

Aarne Erkki Järvinen (1891–1963) oli helsinkiläissyntyinen metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Päästyäni suuren luonnon läheisyyteen aloin heti aavistella uusia mahdollisuuksia.

Suomalaisen eräkirjallisuuden klassikko A. E. Järvinen kuljettaa kuulijan koskemattoman luonnon loputtoman rikkauden ääreen.

Järvisen tarinat kuuluvat suomalaisen eräkirjallisuuden klassikoihin. Niissä valon, värien ja ilman lumoavana näyttämönä ovat Lapin kaukaiset kairat, metsorämeet, hanhilammet ja karhukuusikot. Metsästysmatka kasvaa kuvaksi jostakin suuremmasta, ja Lapin korpien sinertävissä maisemissa tehdyt havainnot leimahtavat onnentunteeksi itsestään elämästä. Järvinen tuo äänet ja tunnelmat lähelle ja kuljettaa kuulijan koskemattoman luonnon loputtoman rikkauden ääreen.

Aarne Erkki Järvinen (1891–1963) oli helsinkiläissyntyinen metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Tervaksentuoksuisia tarinoita.

Järvisen kertomuksissa on menneiden sukupolvien elämänviisautta, jota suuri erämaa on uskollisille kulkijoilleen vuosikymmenten aikana opettanut ja joka koskee niin pyyntimiestä kuin riistaa.

Kirjeitä kairaltani -kokoelman esikuvana oli ranskalaisen Alphonse Daudet’n novellikokoelma Kirjeitä myllyltäni. Järvisen kertomuksiin sisältyykin samantapaista yksinäisyyden ja kokemuksen sanelemaa viisautta kuin Daudet'lla.

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1957.

A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Tervaksentuoksuisia tarinoita.

Järvisen kertomuksissa on menneiden sukupolvien elämänviisautta, jota suuri erämaa on uskollisille kulkijoilleen vuosikymmenten aikana opettanut ja joka koskee niin pyyntimiestä kuin riistaa.

Kirjeitä kairaltani -kokoelman esikuvana oli ranskalaisen Alphonse Daudet’n novellikokoelma Kirjeitä myllyltäni. Järvisen kertomuksiin sisältyykin samantapaista yksinäisyyden ja kokemuksen sanelemaa viisautta kuin Daudet'lla.

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1957.

A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Eräkirjallisuuden helmi.

Kuvaelmia tukkijätkistä ja Lapin kiertäjistä, erämiehistä ja heidän nelijalkaisista kumppaneistaan, tarinoita taikauskon värittämistä tapauksista. Kaikille Järvisen kuvaamille ihmisille ja eläimille on yhteistä läheinen suhde pohjoisen luontoon, jonka osia he itsekin ovat.

Omilta kairoilta ilmestyi alun perin 1951.

Aarne Erkki Järvinen (1891–1963) oli helsinkiläissyntyinen eräkirjailija ja taidemaalari, joka työskenteli metsänhoitajana Lapissa.

Eräkirjallisuuden helmi.

Kuvaelmia tukkijätkistä ja Lapin kiertäjistä, erämiehistä ja heidän nelijalkaisista kumppaneistaan, tarinoita taikauskon värittämistä tapauksista. Kaikille Järvisen kuvaamille ihmisille ja eläimille on yhteistä läheinen suhde pohjoisen luontoon, jonka osia he itsekin ovat.

Omilta kairoilta ilmestyi alun perin 1951.

Aarne Erkki Järvinen (1891–1963) oli helsinkiläissyntyinen eräkirjailija ja taidemaalari, joka työskenteli metsänhoitajana Lapissa.

Kulttiasemaan nousseen eräkirjailijan väkevä nuoruudenteos.

Tässä erätarinakokoelmassa A. E. Järvinen kuvaa jäljittelemättömällä tyylillään niin rikkumatonta luonnonrauhaa kuin myös uuden ajan tunkeutumista erämaihin. Ansakaula vallan säikähtää, kun läheltä kuuluu hirmuinen räjähdys; tietä ammutaan läpi kairojen.

Salojen suuria ja pieniä ilmestyi ensimmäisen kerran WSOY:n julkaisemana 1934.

A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.

Kulttiasemaan nousseen eräkirjailijan väkevä nuoruudenteos.

Tässä erätarinakokoelmassa A. E. Järvinen kuvaa jäljittelemättömällä tyylillään niin rikkumatonta luonnonrauhaa kuin myös uuden ajan tunkeutumista erämaihin. Ansakaula vallan säikähtää, kun läheltä kuuluu hirmuinen räjähdys; tietä ammutaan läpi kairojen.

Salojen suuria ja pieniä ilmestyi ensimmäisen kerran WSOY:n julkaisemana 1934.

A. E. Järvinen (1891–1963) oli metsänhoitaja, eräkirjailija ja taidemaalari. Hän valmistui metsänhoitajaksi 1915 ja hakeutui tuolloin työhön Lappiin. Järvinen toimi vuosina 1915–1958 Rovaniemellä Metsähallituksen metsänarvostelijana ja myöhemmin ylimetsänhoitajana. Hän julkaisi 21 kaunokirjallista teosta.