Claes Andersson – författare

Tragikoomista, lempeän viisasta ja vapaana rönsyilevää proosaa! Romaanin alter ego, elettyä elämäänsä muisteleva kirjailija, on paljon tekijänsä näköinen.

Otto - ikääntyvä kirjailija, jazz-pianisti ja entinen poliitikko - tarkkailee Meilahden työhuoneensa ikkunasta koivua, jonka lehtipuvussa havaitsee vuodenaikojen vaihtelun. Hän kirjoittaa, käy luennoimassa ja ihastuu naapurissa vastaanottoa pitävään lastenterapeuttiin.

Muistot eletystä elämästä hiipivät esiin: lapsuus sodan aikana, omien vanhempien kohtalot, kiihkeä ja nostalgisoitu 1960-luku, vuodet eduskunnassa. Otto seuraa uutisia, pohtii moraalisia kysymyksiä ja kritisoi hallituksen viimeaikaisia päätöksiä. Hän käy elokuvissa, pelaa kasinolla ja tutustuu yhä paremmin naapuriinsa... Claes Anderssonin romaanissa on paljon tuttua: se on tekijänsä näköistä, hurmaavan vapaana rönsyävää proosaa - traagista ja koomista, lempeän viisasta, vihaistakin.

Omaelämäkerrallinen Oton elämää saa jatkoa

Vanha kirjailija Otto jatkaa sielun pohdiskelua kirjoittajankolossaan Meilahdessa. Vanhetessaan hän ärtyy yhä enemmän maailman typeryydestä ja petollisuudesta. Venäjä miehittää Krimin, Putinin retoriikka kovenee ja televisiossa näytetään kuinka pyövelit mestaavat länsimaisia avustustyöntekijöitä. Hupsista vaan, todetaan. Ottoa huolestuttaa sodanuhka jota kukaan muu ei näytä näkevän. Kuolemasta näyttää urheilun ja erotiikan ohella tulleen erityisen mielenkiinnon kohde.

Oton kyky tuntea häpeää on yhtä heikkoa kuin ennenkin, mutta ei hän sitäkään häpeile. Otto on varma että elämämme tarkoitus on kadota täältä. Kysymys kuuluu, jääkö kaikki tämä jäljelle kun häntä itseään ei enää ole?

Runoja isänmaasta ja ihmeellisistä unista

Kriittinen ajattelu on aina tervetullutta hallitukseeni / Mutta olethan tässä tapauksessa hyvä ja ajattelet niin kuin minäkin

Claes Andersson kirjoittaa isänmaasta, hullusta maailmasta ja vallanpitäjien juonista. Maanalaisesta näkötornista katsotaan lasten leikkiä kadulla sekä vuosikymmenien taakse, omaan sodanaikaiseen lapsuuteen. Runoja rytmittävät surrealistiset unet, joissa on oma logiikkansa. Runoilijan ääni on kriittinen, leikittelevä, ironinen ja lempeä.

Claes Andersson (s. 1937) on kirjailija, psykologi, psykiatri, poliitikko, Vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja, 1990-luvun pidetty kulttuuriministeri ja jazzmuusikko. Maanalainen näkötorni on hänen 24. runokokoelmansa.

Henkilökohtainen romaani elämästä, ystävyydestä, ikääntymisestä, Helsingistä

”Ovatko kirjoittaminen ja psykoterapia lopulta sama asia?”

Kirjailija, jazz-pianisti, psykiatri ja entinen poliitikko Otto muuttaa Espoosta Helsinkiin uuden kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen. Yhtäkkiä ihmisiä on kaikkialla, ja milloin tahansa voi törmätä vanhoihin tuttuihin. Surullista vain, ettei pitkäaikainen, läheinen ystävä enää halua pitää yhteyttä.

Kun Otto kirjoittaa, ajatus lentää nykyisessä ja menneessä, suurissa kysymyksissä ja yksittäisissä hetkissä: miten poissaoleva isä hän olikaan, mistä hän keskusteli Paavo Väyrysen kanssa saunassa ja miten idea suuresta keskustakirjastosta syntyi 20 vuotta sitten. Kylpyhuoneen peilistä tuijottavat ajan patinoimat kasvot, ja Ottoa mietityttää yhä enemmän elämän rajallisuus – pidot, jotka itse kullakin voivat loppua millä hetkenä minä hyvänsä.

Seuraavaksi Jätkäsaari on Claes Anderssonin (s. 1937) kolmas omakohtainen Otto-romaani. ”Otto-sarjassa” ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Oton elämä (2011) ja Hiljaiseloa Meilahdessa (2016).

Otto muuttaa Espoosta Helsinkiin uuden kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen. Yhtäkkiä ihmisiä on kaikkialla, ja milloin tahansa voi törmätä vanhoihin tuttuihin. Surullista vain, ettei pitkäaikainen, läheinen ystävä halua pitää enää yhteyttä.

Kun Otto kirjoittaa, ajatus lentää vapaasti nykyisessä ja menneessä, yksittäisissä muistoissa ja suurissa kysymyksissä: miten hän päätyi sattumalta eduskuntaan, kuinka poissaoleva isä hän olikaan ja miksi ilmastoahdistus saa hänet tekemään yltiöpäisiä lupauksia. Ikääntyminen ja seksuaalisuuden hiipuminen tekevät olosta haikean. Kylpyhuoneen peilistä tuijottavat ajan patinoimat kasvot, jotka ovat alkaneet muistuttaa omaa isää.

Seuraavaksi Jätkäsaari on Claes Anderssonin kolmas kirjoittajansa näköinen Otto-romaani, jonka ääni on tuttu: humaani, itseironinen, vakava ja humoristinen. »Otto-sarjassa» ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Oton elämä ja Hiljaiseloa Meilahdessa .

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, jazzmuusikko, kansanedustaja, kulttuuriministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin 25 runokokoelmaa. Seuraavaksi Jätkäsaari on Anderssonin kahdeksas ja viimeiseksi jäänyt romaani.

Omaelämäkerrallinen Oton elämää saa jatkoa

Vanha kirjailija Otto jatkaa sielun pohdiskelua kirjoittajankolossaan Meilahdessa. Vanhetessaan hän ärtyy yhä enemmän maailman typeryydestä ja petollisuudesta. Venäjä miehittää Krimin, Putinin retoriikka kovenee ja televisiossa näytetään kuinka pyövelit mestaavat länsimaisia avustustyöntekijöitä. Hupsista vaan, todetaan. Ottoa huolestuttaa sota, joka taas näyttää lähestyvän. Kuolemasta on, urheilun ja erotiikan ohella, tullut erityisen mielenkiinnon kohde.

Aivoverenvuoto ja sydäninfarkti ovat aikalaisten vaatimaton tapa tehdä vallankumous. Oton kyky tuntea häpeää on yhtä heikkoa kuin ennenkin, eikä hän sitäkään häpeile. Pelot, unet ja viha tuovat iloon väristyksiä ja synkkyyttä. Otto on varma siitä, että elämämme tarkoitus on katoaminen. Kysymys kuuluu, jääkö kaikki tämä jäljelle kun häntä itseään ei enää ole?

Tragikoomista, lempeän viisasta ja vapaana rönsyilevää proosaa! Romaanin alter ego, elettyä elämäänsä muisteleva kirjailija, on paljon tekijänsä näköinen.

Otto - ikääntyvä kirjailija, jazz-pianisti ja entinen poliitikko - tarkkailee Meilahden työhuoneensa ikkunasta koivua, jonka lehtipuvussa havaitsee vuodenaikojen vaihtelun. Hän kirjoittaa, käy luennoimassa ja ihastuu naapurissa vastaanottoa pitävään lastenterapeuttiin.

Muistot eletystä elämästä hiipivät esiin: lapsuus sodan aikana, omien vanhempien kohtalot, kiihkeä ja nostalgisoitu 1960-luku, vuodet eduskunnassa. Otto seuraa uutisia, pohtii moraalisia kysymyksiä ja kritisoi hallituksen viimeaikaisia päätöksiä. Hän käy elokuvissa, pelaa kasinolla ja tutustuu yhä paremmin naapuriinsa... Claes Anderssonin romaanissa on paljon tuttua: se on tekijänsä näköistä, hurmaavan vapaana rönsyävää proosaa - traagista ja koomista, lempeän viisasta, vihaistakin.

Lämpimän humoristisia, omakohtaisia ja koskettavia runoja rakkaudesta, vanhenemisesta ja läheisyyden tarpeesta

”jokin käsissäsi – se jäi mieleen

Kaksi levotonta yölintua jotka koskettivat poskeani

ennen kuin lensivät pois”

Claes Andersson katsoo ihmistä inhimillistä sympatiaa tuntien ja ottaa kantaa siellä, missä näkee julmuutta ja mielettömyyttä.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Lämpimän humoristisia, omakohtaisia ja koskettavia runoja rakkaudesta, vanhenemisesta ja läheisyyden tarpeesta

”jokin käsissäsi – se jäi mieleen

Kaksi levotonta yölintua jotka koskettivat poskeani

ennen kuin lensivät pois”

Claes Andersson katsoo ihmistä inhimillistä sympatiaa tuntien ja ottaa kantaa siellä, missä näkee julmuutta ja mielettömyyttä.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Laaja läpileikkaus monitaiturin lyyrisestä tuotannosta.

Suomennosvalikoiman kolmisensataa runoa antavat kattavan kuvan tekijänsä persoonallisuuden eri puolista.

Pentti Saaritsan suomentama ja saatesanoin varustama valikoima sisältää runoja Anderssonin koko tuotannosta: suomennosvalikoiman Vuoden viimeinen kesä. Runoja vuosilta 1962–1984 tuntuvasti lisättynä, kokoelman Parhaat päiväni (1989) sekä runoja kolmesta aikaisemmin suomentamattomasta kokoelmasta.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Kirja miehestä, jolla on hyvä sydän, melankolinen mieli ja halu auttaa muita. Leppoisa ja humoristinen muistelmateos ei väistä viiltäviäkään kuvia.

Claes Andersson on meille tuttu tuntematon, mutta julkisen imagonsa tuolta puolen hän paljastaa paljon sellaista, mitä emme ole tienneet. Leppoisan humoristinen teos ei väistä viiltäviäkään kuvia.

Andersson muistelee lapsuuttaan, vuosiaan alkoholistien ja mielenterveyspotilaiden parissa, aikaansa kansanedustajana ja ministerinä. Hän kuvailee intohimoaan jatsiin, kirjallisuuteen ja jalkapalloon. Hän kirjoittaa rakkaudesta, kuolemasta, unista, omasta peliriippuvuudestaan ja sukupolvensa yrityksestä parantaa maailmaa. Muistelmissa on tilaa hyville ystäville, sukulaisille, kollegoille ja elämänkumppaneille. Ajatus seuraa impressioita ja mielleyhtymiä; Andersson leikkii muistin laikkupaikoilla ja unohtaa kaikkein ikävimmät asiat. "... elettyäni elämän jossa minulla on ollut ilo ja onni olla mukana niin monessa, rakkaudessa ja ystävyydessä, intohimoissa ja haluissa ja tulevaisuuden uskossa, taisteluissa ja vastarinnassa, jossa olen kohdannut niin paljon todellisuutta, niin monia ihania ja huikeita ihmisiä ja kohtaloita, monia maita, kieliä, kulttuureita, elinpiirejä ja ystävyyksiä, voisinko olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen?"

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Laaja läpileikkaus monitaiturin lyyrisestä tuotannosta.

Suomennosvalikoiman kolmisensataa runoa antavat kattavan kuvan tekijänsä persoonallisuuden eri puolista.

Pentti Saaritsan suomentama ja saatesanoin varustama valikoima sisältää runoja Anderssonin koko tuotannosta: suomennosvalikoiman Vuoden viimeinen kesä. Runoja vuosilta 1962–1984 tuntuvasti lisättynä, kokoelman Parhaat päiväni (1989) sekä runoja kolmesta aikaisemmin suomentamattomasta kokoelmasta.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Kirja miehestä, jolla on hyvä sydän, melankolinen mieli ja halu auttaa muita. Leppoisa ja humoristinen muistelmateos ei väistä viiltäviäkään kuvia.

Claes Andersson on meille tuttu tuntematon, mutta julkisen imagonsa tuolta puolen hän paljastaa paljon sellaista, mitä emme ole tienneet. Leppoisan humoristinen teos ei väistä viiltäviäkään kuvia.

Andersson muistelee lapsuuttaan, vuosiaan alkoholistien ja mielenterveyspotilaiden parissa, aikaansa kansanedustajana ja ministerinä. Hän kuvailee intohimoaan jatsiin, kirjallisuuteen ja jalkapalloon. Hän kirjoittaa rakkaudesta, kuolemasta, unista, omasta peliriippuvuudestaan ja sukupolvensa yrityksestä parantaa maailmaa. Muistelmissa on tilaa hyville ystäville, sukulaisille, kollegoille ja elämänkumppaneille. Ajatus seuraa impressioita ja mielleyhtymiä; Andersson leikkii muistin laikkupaikoilla ja unohtaa kaikkein ikävimmät asiat. "... elettyäni elämän jossa minulla on ollut ilo ja onni olla mukana niin monessa, rakkaudessa ja ystävyydessä, intohimoissa ja haluissa ja tulevaisuuden uskossa, taisteluissa ja vastarinnassa, jossa olen kohdannut niin paljon todellisuutta, niin monia ihania ja huikeita ihmisiä ja kohtaloita, monia maita, kieliä, kulttuureita, elinpiirejä ja ystävyyksiä, voisinko olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen?"

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Omakohtaisia runoja elämästä ja maailmantilasta.

Yhtenä aamuna meren rannassa aurinko paistaa, tuulee, / linnut ääntelevät ja niiden siivet iskevät ilmaa, / ja minä ymmärrän miten kaunis maailma on.

Claes Andersson kirjoittaa konstailematta elämästä ja kuolemasta, ystävistään, vanhemmistaan ja vanhenemisesta, lapsista ja lapsenlapsista. Hän kommentoi ajankohtaisia aiheita ja maailmantilaa, niin Putinlandin edesottamuksia kuin urheilu-uutisia. Andersson omistaa 8-osaisen runon paljon poissa olleelle isälleen ja päättää teoksen hengästyttävän kiihkeään, syksyllä 2014 kolmen kuukauden aikana syntyneeseen runoelmaan Sisäänhengitys, uloshengitys.

Runokokoelma on ilmestynyt alun perin ruotsiksi nimellä En morgon vid havet 2015.

Claes Andersson (1937–2019) oli psykiatrian erikoislääkäri, kansanedustaja, kirjailija, jazz-muusikko ja poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.

Elämä on lyhyt vierailu mutta isäntäväki ei ole kotona.

Ajan menossa keski-ikäinen mies saldoaa elämäänsä, johon kuuluvat punaviini ja maalliset herkut vaikkei lääkäri aina määräisi. Siihen kuuluvat pinnanalaiset itsesyytökset mutta myös hiljainen periksi- ja anteeksianto. Siihen kuuluvat myös erotiikka ja muistot entisestä miehuudesta.

Mies pohtii elämisen vaikeutta, muistoja, vanhempia, kuolemaa. Aiheet laajenevat ihmisyyden pohtimiseen, sotien mielettömyyteen, nykyajan ilmiöihin luonnonsuojelusta monikulttuurisuuteen, ja lopuksi hulluuden ja viisauden määrittelemisen helppouteen tai vaikeuteen sekä läheisyyteen ja pelkoon. Suorasanaisten rivien välistä tulevat läpi monet merkitykset tai se, mitä runoilija oikeasti haluaa sanoa. Ironialle ja jopa aavistuksenomaiselle kyynisyydelle on tilaa.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.

Elämä on lyhyt vierailu mutta isäntäväki ei ole kotona.

Ajan menossa keski-ikäinen mies saldoaa elämäänsä, johon kuuluvat punaviini ja maalliset herkut vaikkei lääkäri aina määräisi. Siihen kuuluvat pinnanalaiset itsesyytökset mutta myös hiljainen periksi- ja anteeksianto. Siihen kuuluvat myös erotiikka ja muistot entisestä miehuudesta.

Mies pohtii elämisen vaikeutta, muistoja, vanhempia, kuolemaa. Aiheet laajenevat ihmisyyden pohtimiseen, sotien mielettömyyteen, nykyajan ilmiöihin luonnonsuojelusta monikulttuurisuuteen, ja lopuksi hulluuden ja viisauden määrittelemisen helppouteen tai vaikeuteen sekä läheisyyteen ja pelkoon. Suorasanaisten rivien välistä tulevat läpi monet merkitykset tai se, mitä runoilija oikeasti haluaa sanoa. Ironialle ja jopa aavistuksenomaiselle kyynisyydelle on tilaa.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.

Suoran avoin ja itseironinen runokokoelma.

"Minä olen silmä joka tekee valon näkyväksi / Minä olen lintujen nopeat varjot lehvistössä, ennen kuin ne ovat poissa / Minä olen syksyn värit ja tuulen sininen pyörre / Minä olen mykkä tyttö joka antaa taululle syvyyden / Minä olen se joka koskettaa ja se jota kosketetaan / Minä olen lämpö ja kylmyys, ystävyys, avoin käsi ja yön lupaukset / minä olen myrsky ja tyven ja vuoden ajat"

Claes Andersson kirjoittaa ystävyydestä, rakkaudesta, lokakuusta, kesästä jolloin hänen pikkusisarensa kuoli, politeiasta, vanhoista miehistä ja miehestä, jonka nimi on Claes.

Teos ilmestyi ruotsiksi nimellä Mörkrets klarhet vuonna 2010 ja samana vuonna myös suomeksi.

Claes Andersson (1937–2019) oli psykiatrian erikoislääkäri, kansanedustaja, kirjailija, jazz-muusikko ja poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Suoran avoin ja itseironinen runokokoelma.

"Minä olen silmä joka tekee valon näkyväksi / Minä olen lintujen nopeat varjot lehvistössä, ennen kuin ne ovat poissa / Minä olen syksyn värit ja tuulen sininen pyörre / Minä olen mykkä tyttö joka antaa taululle syvyyden / Minä olen se joka koskettaa ja se jota kosketetaan / Minä olen lämpö ja kylmyys, ystävyys, avoin käsi ja yön lupaukset / minä olen myrsky ja tyven ja vuoden ajat"

Claes Andersson kirjoittaa ystävyydestä, rakkaudesta, lokakuusta, kesästä jolloin hänen pikkusisarensa kuoli, politeiasta, vanhoista miehistä ja miehestä, jonka nimi on Claes.

Teos ilmestyi ruotsiksi nimellä Mörkrets klarhet vuonna 2010 ja samana vuonna myös suomeksi.

Claes Andersson (1937–2019) oli psykiatrian erikoislääkäri, kansanedustaja, kirjailija, jazz-muusikko ja poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Runoja isänmaasta ja ihmeellisistä unista.

"Kriittinen ajattelu on aina tervetullutta hallitukseeni / Mutta olethan tässä tapauksessa hyvä ja ajattelet niin kuin minäkin."

Claes Andersson kirjoittaa isänmaasta, hullusta maailmasta ja vallanpitäjien juonista. Maanalaisesta näkötornista katsotaan lasten leikkiä kadulla sekä vuosikymmenien taakse, omaan sodanaikaiseen lapsuuteen. Runoja rytmittävät surrealistiset unet, joissa on oma logiikkansa. Runoilijan ääni on kriittinen, leikittelevä, ironinen ja lempeä.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Runoilijan ja vaikuttajan kaksi viimeisintä kokoelmaa. Yhteisniteen teemoja ovat kasvaminen, vanheneminen, rakkaus ja sen puute.

Paikallasi lemmenvuoteessa viipyy / vastasulaneen lumen tuoksu. / Talvehtinut himo, lapsen kinnas, / avattu viinipullo. / Pysyvää on muutos, menetykset, niin, / se mikä ei pysy. / Mikään valo ei ole kuten ihmisen valo. / Miksi valittaa että joki virtaa kohti merta, nämä / ihmeelliset rannat, ohi liukuvat.

Tässä teoksessa on Claes Anderssonin kaksi uusinta runokokoelmaa yksissä kansissa. Anderssonin runot ihastuttavat laajakatseisuudellaan, inhimillisyydellään ja lämpimällä huumorillaan.

Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran ruotsiksi nimellä Det är kalt, det brinner vuonna 2003 ja suomeksi 2004.

Claes Andersson (1937–2019) oli psykiatrian erikoislääkäri, kansanedustaja, kirjailija, jazz-muusikko ja poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Runoilijan ja vaikuttajan kaksi viimeisintä kokoelmaa. Yhteisniteen teemoja ovat kasvaminen, vanheneminen, rakkaus ja sen puute.

Paikallasi lemmenvuoteessa viipyy / vastasulaneen lumen tuoksu. / Talvehtinut himo, lapsen kinnas, / avattu viinipullo. / Pysyvää on muutos, menetykset, niin, / se mikä ei pysy. / Mikään valo ei ole kuten ihmisen valo. / Miksi valittaa että joki virtaa kohti merta, nämä / ihmeelliset rannat, ohi liukuvat.

Tässä teoksessa on Claes Anderssonin kaksi uusinta runokokoelmaa yksissä kansissa. Anderssonin runot ihastuttavat laajakatseisuudellaan, inhimillisyydellään ja lämpimällä huumorillaan.

Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran ruotsiksi nimellä Det är kalt, det brinner vuonna 2003 ja suomeksi 2004.

Claes Andersson (1937–2019) oli psykiatrian erikoislääkäri, kansanedustaja, kirjailija, jazz-muusikko ja poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Sydämen asioissa panokset ovat aina suuria.

Salto mortale on romaani ihmisistä keskellä uhkapeliä nimeltä elämä: Helsingissä, Pietarissa ja Brysselissä.

Yksi kerrallaan Salto mortalen miehet ja naiset sovittavat kasvoilleen naamioita, joiden taakse voi kadota. He rakastuvat, eroavat, hakevat lohtua ruletista ja alkoholista, surevat ja juhlivat - aina jonkin paremman toivossa. Onni on harvinaista, muttei mahdotonta.

Romaanin nimi tarkoittaa kuolonhyppyä, tanssia kuoleman kanssa.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.

Sydämen asioissa panokset ovat aina suuria.

Salto mortale on romaani ihmisistä keskellä uhkapeliä nimeltä elämä: Helsingissä, Pietarissa ja Brysselissä.

Yksi kerrallaan Salto mortalen miehet ja naiset sovittavat kasvoilleen naamioita, joiden taakse voi kadota. He rakastuvat, eroavat, hakevat lohtua ruletista ja alkoholista, surevat ja juhlivat - aina jonkin paremman toivossa. Onni on harvinaista, muttei mahdotonta.

Romaanin nimi tarkoittaa kuolonhyppyä, tanssia kuoleman kanssa.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.

Claes Anderssonin omaelämäkerrallista runoa ja proosaa.

”Jazziin tulee riippuvuus, kuin morfiiniin, politiikkaan tai pörssiin. Jos on kerran jäänyt koukkuun, siinä sitä on, häiriintyneenä, onnellisena, ristiin naulittuna.”

Ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten tulemme joksikin ja mitä tämä kaikki merkitsee, jos merkitsee. Minkälainen on hyvä ja paha yhteiskunta. Mitä eheyttävää ja/tai sairastuttavaa on luovuudessa. Mitä on kasvaminen, rakkaus ja hylätyksi tuleminen. Miten luopua, miten elää kuoleman kanssa. Miten toivo ja usko uusiutuvat ja voimistavat. Millaista lääkitsevää voimaa on musiikilla ja kirjallisuudella. Mitä on rakkaus…

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1998.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Anderssonin omaelämäkerrallista runoa ja proosaa.

”Jazziin tulee riippuvuus, kuin morfiiniin, politiikkaan tai pörssiin. Jos on kerran jäänyt koukkuun, siinä sitä on, häiriintyneenä, onnellisena, ristiin naulittuna.”

Ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten tulemme joksikin ja mitä tämä kaikki merkitsee, jos merkitsee. Minkälainen on hyvä ja paha yhteiskunta. Mitä eheyttävää ja/tai sairastuttavaa on luovuudessa. Mitä on kasvaminen, rakkaus ja hylätyksi tuleminen. Miten luopua, miten elää kuoleman kanssa. Miten toivo ja usko uusiutuvat ja voimistavat. Millaista lääkitsevää voimaa on musiikilla ja kirjallisuudella. Mitä on rakkaus…

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1998.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Mieluummin elävänä demonien pitopöydässä kuin eristettynä, kutistettuna, jähmettyneenä, amputoituna.

Ihminen, sielunsa kaltainen on romaani arkipäivän rohkeudesta, ihmisestä, joka uskaltaa käydä sisäisten demoniensa kimppuun.

Päähenkilö Krister Bergh on keski-ikäinen psykiatri, joka joutuu arvioimaan uudelleen elämäänsä: työtään, suhdettaan aviopuolisoonsa ja lapsiin, vastuutaan yhteiskunnallisesta kehityksestä. Miehen ongelmien kautta romaani tutkailee rakkauden ja väkivallan ulottuvuuksia sekä yksityisellä että yleisellä tasolla. Miten lähellä toisiaan kulkevat tuhon ja itsetuhon mahdollisuudet mutta myös kasvun ja uuden tien löytäminen, syvä kiintymys ja hylätyksi tulemisen uhka, hyväily ja kuristaminen.

Ihminen, sielunsa kaltainen ilmestyi Elvi Sinervon suomennoksena vuonna 1983. Vuonna 1998 Veli-Matti Saikkonen ohjasi romaanin pohjalta televisioelokuvan Vuoden viimeinen kesä.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi urallaan lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Mieluummin elävänä demonien pitopöydässä kuin eristettynä, kutistettuna, jähmettyneenä, amputoituna.

Ihminen, sielunsa kaltainen on romaani arkipäivän rohkeudesta, ihmisestä, joka uskaltaa käydä sisäisten demoniensa kimppuun.

Päähenkilö Krister Bergh on keski-ikäinen psykiatri, joka joutuu arvioimaan uudelleen elämäänsä: työtään, suhdettaan aviopuolisoonsa ja lapsiin, vastuutaan yhteiskunnallisesta kehityksestä. Miehen ongelmien kautta romaani tutkailee rakkauden ja väkivallan ulottuvuuksia sekä yksityisellä että yleisellä tasolla. Miten lähellä toisiaan kulkevat tuhon ja itsetuhon mahdollisuudet mutta myös kasvun ja uuden tien löytäminen, syvä kiintymys ja hylätyksi tulemisen uhka, hyväily ja kuristaminen.

Ihminen, sielunsa kaltainen ilmestyi Elvi Sinervon suomennoksena vuonna 1983. Vuonna 1998 Veli-Matti Saikkonen ohjasi romaanin pohjalta televisioelokuvan Vuoden viimeinen kesä.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko. Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi urallaan lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja.

Claes Anderssonista ei koskaan pitänyt tulla poliitikkoa.

Hänestä olisi pitänyt tulla jääkaappimyyjä, ainakin isän mielestä.

Perhesovun nimissä Andersson luki itsensä lääkäriksi, jotta voisi harjoittaa todellista sydämen kutsumustaan: kirjoittaa. Miten hänestä sitten kuitenkin tuli poliitikko?

Poliittisten muistelmiensa lisäksi kirjassa käydään läpi lapsuutta ja muistutetaan tärkeimmästä: terveydestä, läheisistä, rauhoittumisesta.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.

Claes Anderssonista ei koskaan pitänyt tulla poliitikkoa.

Hänestä olisi pitänyt tulla jääkaappimyyjä, ainakin isän mielestä.

Perhesovun nimissä Andersson luki itsensä lääkäriksi, jotta voisi harjoittaa todellista sydämen kutsumustaan: kirjoittaa. Miten hänestä sitten kuitenkin tuli poliitikko?

Poliittisten muistelmiensa lisäksi kirjassa käydään läpi lapsuutta ja muistutetaan tärkeimmästä: terveydestä, läheisistä, rauhoittumisesta.

Claes Andersson (1937–2019) oli rakastettu kirjailija, psykiatri, psykoterapeutti, jazz-pianisti ja pitkän uran tehnyt poliitikko.

Hän aloitti runoilijana kokoelmalla Ventil (1962) ja julkaisi sittemmin lukuisia runokokoelmia, tietokirjoja ja romaaneja, joista viimeisimpänä ilmestyi omakohtaisten Otto-romaanien sarja: Oton elämä (2011), Hiljaiseloa Meilahdessa (2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari (2019).

Claes Andersson oli perustamassa Vasemmistoliittoa ja toimi puolueen puheenjohtajana 1990–98 sekä kulttuuriministerinä 1994–98. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokkaana 1994.