Elisa Aaltola – författare

Debate in animal ethics needs reenergizing. To date, philosophers have focused on a relatively limited number of specific themes whilst leaving metaphilosophical issues that require urgent attention largely unexamined.This timely collection of essays brings together new theory and critical perspectives on key topics in animal ethics, foregrounding questions relating to moral status, moral epistemology and moral psychology. Is an individualistic approach based upon capacities the best way to ground the moral status of non-human animals or should philosophers pursue relational perspectives? What does it mean to “know” animals and “speak” for them? What is the role of emotions such as disgust, empathy, and love, in animal ethics and how does emotion inform the rationalism inherent in analytic animal ethics theory?The collection aims to broaden the scope of animal ethics, rendering it more inclusive of important contemporary philosophical themes and pushing the discipline in new directions.

Debate in animal ethics needs reenergizing. To date, philosophers have focused on a relatively limited number of specific themes whilst leaving metaphilosophical issues that require urgent attention largely unexamined.This timely collection of essays brings together new theory and critical perspectives on key topics in animal ethics, foregrounding questions relating to moral status, moral epistemology and moral psychology. Is an individualistic approach based upon capacities the best way to ground the moral status of non-human animals or should philosophers pursue relational perspectives? What does it mean to “know” animals and “speak” for them? What is the role of emotions such as disgust, empathy, and love, in animal ethics and how does emotion inform the rationalism inherent in analytic animal ethics theory?The collection aims to broaden the scope of animal ethics, rendering it more inclusive of important contemporary philosophical themes and pushing the discipline in new directions.

Debate in animal ethics needs reenergizing. To date, philosophers have focused on a relatively limited number of specific themes whilst leaving metaphilosophical issues that require urgent attention largely unexamined.This timely collection of essays brings together new theory and critical perspectives on key topics in animal ethics, foregrounding questions relating to moral status, moral epistemology and moral psychology. Is an individualistic approach based upon capacities the best way to ground the moral status of non-human animals or should philosophers pursue relational perspectives? What does it mean to “know” animals and “speak” for them? What is the role of emotions such as disgust, empathy, and love, in animal ethics and how does emotion inform the rationalism inherent in analytic animal ethics theory?The collection aims to broaden the scope of animal ethics, rendering it more inclusive of important contemporary philosophical themes and pushing the discipline in new directions.

Empathy is a term used increasingly both in moral theory and animal ethics, with the suggestion that empathy enhances our moral ability and agency. Yet, its precise meaning is often left unexplored, together with the various obstacles and challenges met by an empathy-based ethic, such as those concerning the ways in which empathy is prone to bias and may also facilitate manipulation of others. These oversights render the contemporary discussion on empathy and animal ethics vulnerable to both conceptual confusion and moral simplicity. The book aims to tackle these problems by clarifying the different and even contradictory ways in which “empathy” can be defined, and by exploring the at times surprising implications the various definitions have from the viewpoint of moral agency. Its main question is: What types of empathy hinder moral ability, and what types enable us to become more morally capable in our dealings with the nonhuman world? During the contemporary era, when valuable forms of empathy are in decline, and the more hazardous, self-regarding and biased varieties of utilising empathy in the increase, this question is perhaps more important than ever.

Empathy is a term used increasingly both in moral theory and animal ethics, with the suggestion that empathy enhances our moral ability and agency. Yet, its precise meaning is often left unexplored, together with the various obstacles and challenges met by an empathy-based ethic, such as those concerning the ways in which empathy is prone to bias and may also facilitate manipulation of others. These oversights render the contemporary discussion on empathy and animal ethics vulnerable to both conceptual confusion and moral simplicity. The book aims to tackle these problems by clarifying the different and even contradictory ways in which “empathy” can be defined, and by exploring the at times surprising implications the various definitions have from the viewpoint of moral agency. Its main question is: What types of empathy hinder moral ability, and what types enable us to become more morally capable in our dealings with the nonhuman world? During the contemporary era, when valuable forms of empathy are in decline, and the more hazardous, self-regarding and biased varieties of utilising empathy in the increase, this question is perhaps more important than ever.

Empathy is a term used increasingly both in moral theory and animal ethics, with the suggestion that empathy enhances our moral ability and agency. Yet, its precise meaning is often left unexplored, together with the various obstacles and challenges met by an empathy-based ethic, such as those concerning the ways in which empathy is prone to bias and may also facilitate manipulation of others. These oversights render the contemporary discussion on empathy and animal ethics vulnerable to both conceptual confusion and moral simplicity. The book aims to tackle these problems by clarifying the different and even contradictory ways in which “empathy” can be defined, and by exploring the at times surprising implications the various definitions have from the viewpoint of moral agency. Its main question is: What types of empathy hinder moral ability, and what types enable us to become more morally capable in our dealings with the nonhuman world? During the contemporary era, when valuable forms of empathy are in decline, and the more hazardous, self-regarding and biased varieties of utilising empathy in the increase, this question is perhaps more important than ever.

"Tiesitkö, että rotat kokevat empatiaa lajitovereitaan kohtaan ja ovat valmiita jopa tekemään uhrauksia näiden pelastamiseksi pinteestä? Entä tiesitkö, että empatiavajeesta kärsivät ihmisryhmät, kuten psykopaatit, ovat kykenemättömiä ymmärtämään, mitä “moraali” tarkoittaa?Empatia - Myötäelämisen tiede popularisoi empatiatutkimusta ja kartoittaa empatian syntyä, luonnetta, mahdollisuuksia sekä riskejä. Hyödyntäen muun muassa evoluutiobiologista, psykologista ja filosofista tutkimusta kirja ruotii empatian asemaa nykyihmisen maailmassa. Miten empatia liittyy moraalisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin kysymyksiin? Miten se vaikuttaa kykyymme jakaa tämä planeetta muiden olentojen kanssa? Tulisiko yhteiskuntaa rakentaa empatiamyönteisempään suuntaan?Elisa Aaltola, FT, on filosofi ja yliopistotutkija Itä-Suomen yliopistosta. Hän on erikoistunut eläin- ja ympäristöfilosofiaan, kärsimyksen filosofiseen kuvastoon ja moraalipsykologiaan. Aaltola on urallaan julkaissut ahkerasti sekä kirjoja että artikkeleita ja keskittyy tällä hetkellä tunteiden, narratiivien, identiteetin ja moraalin suhteen tutkimiseen.Sami Keto on empatian vapaa tutkija ja kirjoittaja. Häntä kiinnostaa erityisesti se, millainen olisi yhteiskunta, joka perustuisi mahdollisimman monet - ihmiset ja muut eläimet - tavoittavaan empatiaan. Keto on koulutukseltaan ekologi, FM, ja on aikaisemmin työskennellyt muun muassa ympäristönsuojelun ja kehitysyhteistyön parissa."

Mitä kaikkea ihminen on?Erilaiset elämäntilanteet nojaavat eri ihmiskäsityksiin: lääkärin vastaanotolla olemme biologisia kokonaisuuksia, pankin konttorissa taas rationaalisia hyödyntavoittelijoita. Jylhää luontoa ihaillessamme ilmennämme romanttista, tunteita korostavaa ihmiskäsitystä, ja mindfulness-harjoitukset puolestaan juontuvat ikivanhasta buddhalaisesta ajatuksesta, jossa ihminen nähdään itseään kehittävänä olentona.Ihminen kaleidoskoopissa tarkastelee viittätoista erilaista ihmisen olemusta koskevaa ja länsimaiseen maailmankuvaan vaikuttanutta ajattelutraditiota antiikista 2000-luvulle. Se avaa filosofisesta ja historiallisesta perspektiivistä ihmiskäsitysten moninaisuutta sekä havainnollistaa sitä, miten niiden arvot ja ajatusmallit siirtyvät maailmankuvaan, moraaliin ja käytännön elämään. Yhteiskunnallisten jännitteiden, ilmastonmuutoksen ja yhä kiihtyvän teknologisen kehityksen keskellä ihmisyyttä koskevien käsitysten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin koskaan.Millaisena ihmisen hahmottaa älylaitteella ruumiintoimintojaan mittaava henkilö? Entä liberaali tai konservatiivi? Miten ihminen määrittyy suhteessa eläimiin? Onko ihminen Jumalan kuva tai itsessään arvokas myös epätäydellisenä? Monet pitkäaikaiset kiistat voivat lopulta olla erimielisyyksiä siitä, mitä ihminen kunkin mielestä on.

Häpeä ja rakkaus pohtii ihmiselle keskeisten ja myös vaikeiden tunteiden suhdetta moraaliin ja tapaamme ymmärtää maailma. Hyödyntäen sekä filosofista että empiiristä tutkimusta se esittelee häpeän ja syyllisyyden muotoja ja seurauksia. Kirja käy läpi myös rakkauden eri tapoja ja moraalisia kytköksiä. Keskiössä on ihmisen syyllisyys, häpeä ja mahdollinen rakkaus muita eläimiä ja luontoa kohtaan.Vasta häpeää sietämällä ja tuoreita moraalisen rakkauden tasoja löytämällä voi lajimme kehittyä elämää tukevaan suuntaan. Kirjaa voi lukea myös yleisenä esityksenä ihmiseläimen vaikeista ja mahdollistavista tunteista.

Miksi pienessä kylässä kasvava maalaislapsi alkaa puhua eläinten puolesta? Miten yhteiskunta reagoi eläinasian edistämiseen, ja mitä se paljastaa meistä ihmisistä?Filosofi Elisa Aaltola kuljettaa lukijaa oman henkilöhistoriansa eläinheräämisiin ja siihen palautteeseen, jota hän on työssään eläinten puolesta kohdannut. Aaltola pohtii esseissään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun ihminen unohtaa eläinten näkökulman. Samalla Esseitä eläimistä muistuttaa eläinten mielestä, kokemuksista - ja arvosta yksilöinä.Aaltola käsittelee suorapuheisesti useita päivänpolttavia eläinaiheita aina ”rautakarhuista” susiin, ”haittaeläimiin” ja eläintuotantoon. Kirja on rohkeaa ja filosofista tekstiä siitä, miksi ihmisen olisi viimein aika muuttaa tapaansa kohdella toislajisia eläimiä. Mitä jos alkaisimme vaalia myös eläinten hyvää elämää?Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan erikoistunut filosofi. Hän toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa. Aaltola on julkaissut mainituista teemoista ahkerasti: mukaan mahtuu useita kymmeniä artikkeleita sekä 11 kirjaa. Aaltola osallistuu innokkaasti eläimiä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja on näkyvä hahmo myös median eläinaiheisissa jutuissa.

Miksi pienessä kylässä kasvava maalaislapsi alkaa puhua eläinten puolesta? Miten yhteiskunta reagoi eläinasian edistämiseen, ja mitä se paljastaa meistä ihmisistä?Filosofi Elisa Aaltola kuljettaa lukijaa oman henkilöhistoriansa eläinheräämisiin ja siihen palautteeseen, jota hän on työssään eläinten puolesta kohdannut. Aaltola pohtii esseissään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun ihminen unohtaa eläinten näkökulman. Samalla Esseitä eläimistä muistuttaa eläinten mielestä, kokemuksista - ja arvosta yksilöinä.Aaltola käsittelee suorapuheisesti useita päivänpolttavia eläinaiheita aina ”rautakarhuista” susiin, ”haittaeläimiin” ja eläintuotantoon. Kirja on rohkeaa ja filosofista tekstiä siitä, miksi ihmisen olisi viimein aika muuttaa tapaansa kohdella toislajisia eläimiä. Mitä jos alkaisimme vaalia myös eläinten hyvää elämää?Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan erikoistunut filosofi. Hän toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa. Aaltola on julkaissut mainituista teemoista ahkerasti: mukaan mahtuu useita kymmeniä artikkeleita sekä 11 kirjaa. Aaltola osallistuu innokkaasti eläimiä koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja on näkyvä hahmo myös median eläinaiheisissa jutuissa.

Kiitetty kirjailija, tutkija ja filosofi Elisa Aaltola pureutuu siihen, miten eläimistä puhutaan.Miten kieli vaikuttaa eläimiä koskeviin käsityksiin ja asenteisiin? Voisimmeko oppia puhumaan tavalla, joka huomioi paremmin myös muut lajit?Ei-inhimillinen jätetään usein uutisten ulkopuolelle – siitä vaietaan ja se syrjäytetään. Lauseista suljetaan pois tuhoutuva luonto ja eläinvainajat, joista ihmiset ovat tottuneita vaikenemaan.Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella. Toislajisilla eläimillä on omat tapansa kommunikoida ja käsitteellistää, ja he kertovat läheisilleen, vihollisilleen, ihmisille ja itselleen tuon tuostakin asioita. Miten puhua eläimistä tavoilla, jotka tunnistavat sen, että myös eläimellä on mieli? Kirja koostuu esseistä, joihin sisältyy paljon henkilökohtaista. Kieltä koskeva pohdinta nivoutuu osaksi Aaltolan omia kokemuksia filosofina, joka ei pelkää puhua eläinten puolesta.