Emilia Kukkala – författare

Purevat toimittajat paljastavat oman ammattikuntansa synkän puolen.Media todella on ”vallan vahtikoira”. Se vahtii, ettei kukaan pääse horjuttamaan valtaa.Kuten muutkin työläiset, myös toimittajat pelkäävät työpaikkojensa ja asuntolainojensa puolesta. He päästävät ääneen poliitikot ja niin sanotut asiantuntijat, mutta esimerkiksi työttömät ja siirtolaiset esitetään huolestuneen keskustelun ja kurinpidon kohteina. Lähiöitä ja ”syrjäseutuja” kauhistellaan, mutta samalla keskiluokkaiset toimittajat hakevat näiltä pahamaineisiksi leimaamiltaan alueilta rosoa ja väriä.Miten media käyttää luokkavaltaa? Kenen näkemykset nostetaan esiin ja millä tavalla? Miten yhteiskunnan hierarkiat määrittävät julkista keskustelua? Mitkä ovat journalismin sokeat pisteet?

Laina on päättänyt luopua kaikesta. Vuorotyöstä ja vuokrakämpästä on helppo päästää irti, mutta entä seksistä tai surusta?Laina istuu vanhaan autoonsa ja suuntaa satamaan. Matkalla hänelle selviää, että luopumisella on oma kummallinen logiikkansa: kun yhdestä asiasta luopuu, saa niskoilleen kaksi uutta.Rosoiseen elämään tottunut entinen kiertuekuski joutuu huomaamaan, että itseään ja menneisyyttään ei pääse pakoon, vaikka kuinka ajaisi.Kaiken jälkeen on riemukas ja raivokas kertomus merkityksen etsimisestä sekä rakkaudesta autoihin, lähtöihin ja totuuteen.