Hanna Jensen – författare

Jotain outoa siinä oli. Keväällä 2009 isäni alkoi erakoitua. Sitten merkkejä tuli lisää. Puhe puuroutui, tasapaino heikkeni. Tuli uusia, kummia tapoja. Tytär huomasi kyllä, että isä ei enää ollut niin kuin ennen. Mutta se, että kyse oli muistisairaudesta, tuli hänelle yllätyksenä. Isällä diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia.Muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi 13 000 ihmistä. Avioerojen yleistyttyä 1980-luvun lopussa heidän joukossaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole puolisoa. Silloin omaishoitajaksi ryhtyy poika tai tytär. 940 päivää isäni muistina on Hanna Jensenin kirjoittama tietokirja ja kertomus muistisairaan elämästä ja tämän hoitamisesta kahden ja puolen vuoden ajalta. Jensen on havainnoinut toimittajan tarkkuudella isän, ympäristön ja omia reaktioitaan, ahminut tietoa ja kirjannut omaisille neuvoja ja vinkkejä tietolaatikoihin. Teos näyttää rehellisesti ja kaunistelematta, miten tyttären elämä muuttuu, kun isän muisti sairastuu. Mutta kaikki muutokset eivät ole huonoja. Hanna Jensen osoittaa, että muistisairaudesta voi seurata myös hyvää.

Jotain outoa siinä oli. Keväällä 2009 isäni alkoi erakoitua. Sitten merkkejä tuli lisää. Puhe puuroutui, tasapaino heikkeni. Tuli uusia, kummia tapoja. Tytär huomasi kyllä, että isä ei enää ollut niin kuin ennen. Mutta se, että kyse oli muistisairaudesta, tuli hänelle yllätyksenä. Isällä diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia.Muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi 13 000 ihmistä. Avioerojen yleistyttyä 1980-luvun lopussa heidän joukossaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole puolisoa. Silloin omaishoitajaksi ryhtyy poika tai tytär. 940 päivää isäni muistina on Hanna Jensenin kirjoittama tietokirja ja kertomus muistisairaan elämästä ja tämän hoitamisesta kahden ja puolen vuoden ajalta. Jensen on havainnoinut toimittajan tarkkuudella isän, ympäristön ja omia reaktioitaan, ahminut tietoa ja kirjannut omaisille neuvoja ja vinkkejä tietolaatikoihin. Teos näyttää rehellisesti ja kaunistelematta, miten tyttären elämä muuttuu, kun isän muisti sairastuu. Mutta kaikki muutokset eivät ole huonoja. Hanna Jensen osoittaa, että muistisairaudesta voi seurata myös hyvää.

Kun Hanna Jensen saa vuonna 2015 tietää äitinsä sairastuneen muistisairauteen, on hänen muistisairaan isänsä kuolemasta ehtinyt kulua vain kolme vuotta. Alkaa omaishoitajan toinen kierros, jonka aikana Jensen huomaa heti, ettei isän hoitaminen ole pätevöittänyt häntä äidin hoitamiseen. Jokainen muistisairas ihminen sairastaa omalla tavallaan.Henkilökohtaisen tositarinan ja uusinta tietoa muistisairauksista yhdistävä kirja kysyy yllättäviä kysymyksiä: Mitä me voimme oppia muistisairailta? Onko muistisairaudessa lopulta kyse vain toisella tavalla muistamisesta? Ja ennen kaikkea: voiko omainen jatkaa vaikeasta tilanteesta huolimatta hyvää elämää?Kirja kulkee läpi koronapandemian ja ottaa yhteiskunnallisesti kantaa muistisairaiden ihmisten yksin asumiseen ja omaisen takkuiseen taipaleeseen hoitopolulla. Kolmentoista vuoden omaishoitokokemuksella Jensen etsii vastausta siihen, kuinka muistisairaan ihmisen voi kohdata arvokkaasti. Lopuksi Jensen uskaltautuu pohtimaan, kuinka suuri riski hänellä on sairastua muistisairauteen itse.