Heikki Saure – författare

Maailma, jonka olemme jo lähes unohtaneet. Tontuista tunnetaan nykyisin lähinnä Korvatunturilla asuva joulutonttu, mutta joulupukin innokkaat apulaiset ovat tonttuperinteen nuorimpia tulokkaita. Vanhan kansan suhde niin kotitonttuihin kuin saunatonttuihin oli vastavuoroinen - tontusta oli paljon hyötyä, mutta loukattuna se saattoi yltyä pahanilkiseksi ja vaaralliseksi räyhääjäksi. Entisaikoina näihin kodin ja pihapiirin pieniin haltijoihin oli siis syytä suhtautua pelokkaalla kunnioituksella. Pohjoinen tonttu-usko on ikivanhaa, ja tontut saattavatkin olla kaikkein vanhimpia suomalaisia jumalia - ja ne vaikuttavat elämäämme edelleen monin tavoin.

Noitakirja on kertomus noidista, tietäjistä, shamaaneista ja sosiaalisen median kanavia hyödyntävistä nykynoidista. Ikiaikaisesta kansanperinteestä kumpuava ilmiö saapuu nykyaikaan tavalla, jota ei ole aiemmin koettu.Noidat eivät ole menneisyyden ilmiö, päinvastoin - noitia on enemmän kuin koskaan ennen. Nykynoidat tutkivat omia juuriaan, kurkottavat muinaiseen kansanperinteeseen ja poimivat sieltä asioita ja menetelmiä, joita he soveltavat nykyaikaan. Vaikutteita he ammentavat myös muistakin kulttuureista.”Nykyajan noituudessa korostuu suvaitsevaisuuden sanoma. Noitana voit olla ylpeästi juuri sellainen kuin olet”, Kuparikettu kiteyttää. Suomalaiset ovat aina olleet noitakansaa. Noita on alun perin tarkoittanut yhteisön kunnioittamaa tietäjää, parantajaa ja shamaania. Kristinuskon ja vainojen myötä noita muuttui pahaksi olennoksi, paholaisen liittolaiseksi. Noitakirja palauttaa noitien kunnian, oikoo virheellisiä väitteitä ja hälventää ennakkoluuloja. Kirjassa noituudesta kertovat myös nykynoidat itse.