Jean-Jacques Felstein – författare

A son chronicles his Jewish mother’s real-life efforts to save as many young women as possible from the Auschwitz gas chambers during World War II. Arrested in 1943 and deported to Auschwitz, Elsa survived because she had the “opportunity” to join the women’s orchestra. But Elsa kept her story a secret, even from her own family. Indeed, her son would only discover what had happened to his mother many years later, after gradually unearthing her unbelievable story following her premature death, without ever having revealed her secret to anyone . . . Jean-Jacques Felstein was determined to reconstruct Elsa’s life in Birkenau, and would go in search of other orchestra survivors in Germany, Belgium, Poland, Israel, and the United States. The recollections of Hélène, first violin, Violette, third violin, Anita, a cellist, and other musicians, allowed him to rediscover his twenty-year-old mother, lost in the heart of hell. The story unfolds in two intersecting stages: one, contemporary, is that of the investigation, the other is that of Auschwitz and its unimaginable daily life, as told by the musicians. They describe the recitals on which their very survival depended, the incessant rehearsals, the departure in the mornings for the forced labourers to the rhythm of the instruments, the Sunday concerts, and how Mengele pointed out the pieces in the repertoire he wished to listen to in between “selections.” In this remarkable book, Jean-Jacques Felstein follows in his mother’s footsteps and by telling her story, attempts to free her, and himself, from the pain that had been hidden in their family for so long.

Äidin tuskalliset muistot avautuvat vasta, kun häntä ei enää ole.

Vuonna 1943 Auschwitziin lähetetty Elsa selvisi kuolemanleiristä soittotaitonsa turvin. Viulistina hänellä oli mahdollisuus liittyä leirin naisorkesteriin, jota johti Gustav Mahlerin veljentytär Alma Rosé.Tämä on salaisuus, jonka Jean-Jacques Felstein löytää vasta kauan Elsa-äitinsä kuoleman jälkeen.

Etäiseksi jäänyt äiti kuoli ennenaikaisesti paljastamatta pojalleen koskaan mitään menneisyydestään. Felstein alkaa tutkia äitinsä taustoja ja onnistuu löytämään orkesterin eloonjääneitä jäseniä Saksasta, Belgiasta, Puolasta, Israelista ja Yhdysvalloista. Hélènen, Violetten, Anitan ja muiden muusikoiden muistot auttavat häntä viimein ymmärtämään äitiään, joka 20-vuotiaana kävi läpi helvetin ja kantoi sen jälkiä läpi elämänsä.

Orkesterin jäsenet kertovat Felsteinille leirin käsittämättömästä todellisuudesta: koesoitoista, joista hengissä selviytyminen riippui, loppumattomista harjoituksista, orkesterin tahdissa pakkotyöhön marssitettavista ihmisraunioista, sunnuntaikonserteista ja Mengelen vaatimista musiikkikappaleista, joita hän halusi kuunnella ”valintojensa” välillä.

Kirja kertoo vaikuttavasti sanoinkuvaamattoman järkyttävistä kärsimyksistä ja niiden vaikutuksesta seuraaviin sukupolviin, mutta myös selviämisestä ja musiikin voimasta.

Jean-Jacques Felstein on ranskalainen kielitieteiden ja viestinnän maisteri, joka toimii lastensuojelusektorilla erityisopettajana.