Kaisa Haatanen – författare

Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille.

Naurua naisten itsetutkiskelulle, kertomus josta kuoriutuu kuin vaivihkaa elämäntapaopas, kepeä mutta välillä armoton ja kipeäkin.

Tytti Karakoski, kohta viisikymppisen kustannuspäällikön energia, into ja uteliaisuus maailmaa kohtaan lopahtavat. Väsymys muuttuu uupumukseksi, raukeus välinpitämättömyydeksi. Onneksi hänen taloudellinen tilanteensa antaa myöten ihmiskokeelle.On aika pysähtyä ja harkita elämänmuutosta. On aika ryhtyä listaamaan asioita, joilla on ollut merkitystä. Aakkosjärjestyksessä.Näistä muistiinpanoista aukeaa laajakangas aikuisen naimattoman naisen elämään. Teksti piirtää herkullisen ja tarkan kuvan siitä, millaista tuon elämän pitäisi olla ja näyttää julman vääjäämättömästi, millaista se oikeasti on.

Kaisa Haatanen (s. 1966) on helsinkiläinen kustannuspäällikkö. Hän on vanhapiika, esikoinen ja isosisko, ei erityisen ruma eikä erityisen kaunis, tukeva mutta isorintainen esikoiskirjailija.

Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille.

Naurua naisten itsetutkiskelulle, kertomus josta kuoriutuu kuin vaivihkaa elämäntapaopas, kepeä mutta välillä armoton ja kipeäkin.

Tytti Karakoski, kohta viisikymppisen kustannuspäällikön energia, into ja uteliaisuus maailmaa kohtaan lopahtavat. Väsymys muuttuu uupumukseksi, raukeus välinpitämättömyydeksi. Onneksi hänen taloudellinen tilanteensa antaa myöten ihmiskokeelle.On aika pysähtyä ja harkita elämänmuutosta. On aika ryhtyä listaamaan asioita, joilla on ollut merkitystä. Aakkosjärjestyksessä.Näistä muistiinpanoista aukeaa laajakangas aikuisen naimattoman naisen elämään. Teksti piirtää herkullisen ja tarkan kuvan siitä, millaista tuon elämän pitäisi olla ja näyttää julman vääjäämättömästi, millaista se oikeasti on.

Kaisa Haatanen (s. 1966) on helsinkiläinen kustannuspäällikkö. Hän on vanhapiika, esikoinen ja isosisko, ei erityisen ruma eikä erityisen kaunis, tukeva mutta isorintainen esikoiskirjailija.

Elämä voi muistuttaa meikkipussia, mutta vuorenvarmasti elämä on matka.

Erään Tove Janssonin novellikokoelman nimi on 'Kevyt kantamus', mikä on ajatuksena kaunis ja ilmava mutta ikävä kyllä epärealistinen. Elämä on matka, jossa kantamukset ovat sitä luokkaa, että sanavarastossa on syytä olla YLIPAINOLISÄMAKSU.

Kun Tytti Karakoski matkustaa, matka voi suuntautua lapsuuden hiekkalaatikolle, jossa naapurin Tommi oli toivottoman tylsää leikkiseuraa.Matka voi viedä vieläkin kauemmaksi, vuoteen 1968, jolloin toisen naapuritalon Wolfgang, 3 v., opetti Tyttiä pissaamaan seisaaltaan. Tytti voi toki tehdä matkan myös tulevaisuuteen, sellaiseen tulevaisuuteen, jossa hän haluaisi elää. Tai ei missään tapauksessa haluaisi. Tytti matkustaa sujuvasti myös korviensa ja kirjan kansien välissä.Tytti muistaa epäonnistuneen yrityksensä iskeä mies Tutankhamonin hautakammiossa. Tytti muistaa tunnin kestäneen turvatarkastuksen Manchesterin lentokentällä, jossa syylliseksi paljastui lancasterilainen juusto. Tytti tietää, millaista on Ruotsin-laivalla alaikäisenä, hullun bilettäjäkaverin kanssa, niuhon iltanukkujan, koko perheen, pelkän äidin, keski-ikäisten naisten ryyppyremmin tai karaokeen hurahtaneen kaverin kanssa.Matkat ovat tutkimusmatkoja itseen ja vieraitten ihmisten töllötystä katukahvilassa aurinkolasien takaa. Oman paikan etsimistä lahden tuolla puolen tai Torniossa. Tutun löytämistä vieraassa, vieraan kohtaamista tutussa. Sen muistamista, että rintaliivien kaarituet piipittävät aina turvatarkastuksessa.Ja ylipainolisämaksu on aina maksettava, kun käsketään. Siitä ei voi puhua itseään irti.

Elämä voi muistuttaa meikkipussia, mutta vuorenvarmasti elämä on matka.Erään Tove Janssonin novellikokoelman nimi on 'Kevyt kantamus', mikä on ajatuksena kaunis ja ilmava mutta ikävä kyllä epärealistinen. Elämä on matka, jossa kantamukset ovat sitä luokkaa, että sanavarastossa on syytä olla YLIPAINOLISÄMAKSU.Kun Tytti Karakoski matkustaa, matka voi suuntautua lapsuuden hiekkalaatikolle, jossa naapurin Tommi oli toivottoman tylsää leikkiseuraa.Matka voi viedä vieläkin kauemmaksi, vuoteen 1968, jolloin toisen naapuritalon Wolfgang, 3 v., opetti Tyttiä pissaamaan seisaaltaan. Tytti voi toki tehdä matkan myös tulevaisuuteen, sellaiseen tulevaisuuteen, jossa hän haluaisi elää. Tai ei missään tapauksessa haluaisi. Tytti matkustaa sujuvasti myös korviensa ja kirjan kansien välissä.Tytti muistaa epäonnistuneen yrityksensä iskeä mies Tutankhamonin hautakammiossa.Tytti muistaa tunnin kestäneen turvatarkastuksen Manchesterin lentokentällä, jossa syylliseksi paljastui lancasterilainen juusto.Tytti tietää, millaista on Ruotsin-laivalla alaikäisenä, hullun bilettäjäkaverin kanssa, niuhon iltanukkujan, koko perheen, pelkän äidin, keski-ikäisten naisten ryyppyremmin tai karaokeen hurahtaneen kaverin kanssa.Matkat ovat tutkimusmatkoja itseen ja vieraitten ihmisten töllötystä katukahvilassa aurinkolasien takaa. Oman paikan etsimistä lahden tuolla puolen tai Torniossa. Tutun löytämistä vieraassa, vieraan kohtaamista tutussa. Sen muistamista, että rintaliivien kaarituet piipittävät aina turvatarkastuksessa.Ja ylipainolisämaksu on aina maksettava, kun käsketään. Siitä ei voi puhua itseään irti.

Maailma muuttuu valtavalla vauhdilla ympärillämme ja monesta asiasta on syytä olla huolissaan. Yksi asia ei kuitenkaan tunnu muuttuvan; kuninkaalliset perheet ja heidän eriskummallinen elämänsä.

Omassa Euroopassamme on satojen vuosien takaisten mahtisukujen degeneroituneita tynkiä, joita yhteiskunnat elättävät antaakseen meille nykyaikaisia sirkushuveja. Me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa, sillä meillä ei ole omaa kuningashuonetta. Me saamme sen sijaan nauttia toisten verorahojen eläteistä.Me voimme huoletta pohtia Ruotsin Silvian hymyn leveyttä ja sen kestokykyä. Saamme spekuloida herra Chris O'Neillin halukkuudella osallistua hovin virallisiin rientoihin. Kolmen kauniin sisaruksen perheen sisäisellä kilpailulla arvoittelu kiehtoo. Tanskan ja Norjan nykyiset monarkiat vaikuttavat näennäisen viattomilta, mutta näin ei tietenkään ole. Enkelihoitoa? Avioeroja? Ex-miniä vohki sukutiaran? Prinssipuoliso, joka pakenee mäyräkoiransa kuoleman jälkeen puoleksi vuodeksi Ranskaan? Sukuun naitujen julkisuushakuiset sukulaiset? Ne jotka eivät ole olleet vankilassa?Ja Iso-Britanniasta mainitkaamme tässä vain kaksi asiaa: varpaiden nuoleminen ja tamponi. Häkellyitkö? Ei se mitään, tästä kirjassa löytyy paljon lisää!

Kaisa Haatanen ja Sanna-Mari Hovi ovat uteliaita ja pääasiassa hyväntahtoisia monarkkitirkistelijöitä. Heidän outojen yksikohtien tietovarastonsa kuninkaallisista on valtava. Mm. näihin asioihin Monarkian murusten sivuilla paneudutaan:Kuka olisi sinun unelmiesi prinssi tai prinsessa? Mitä koulutusta pidät monarkille sopivimpana? Hyödyt ja haitat: Elisabet II eläkkeelle vai ei? Miten ihmeessä Kreikan prinsessa voi olla Lontoon bilekuningatar? Oliko Juan Carlos hyvä vai huono kuningas? Kuka olikaan kuningatar Muna? Kuinka erottaa Hollannin ja Belgian kuningashuoneet toisistaan? Mitä ihmettä Thaimaan kuningashuoneessa on tapahtunut? Mikä oli Grimaldien kirous? Onko se yhä päällä, kun ruhtinatar Charlene ei koskaan hymyile? Kaikkeen emme saa vastauksia, mutta spekulointi on vapaata. Monarkian muruset on täynnä faktaa ja hulluttelua, ja aiheena on yksi maailman oudoimmista muinaisjääneistä: monarkia.

Kaisa Haatanen on tasavaltalainen, pohjattoman utelias ja usein hyväntahtoinen. Hänestä kaikkein komein kuningas on Espanjan Felipe I, mutta Ison-Britannian kuningashuone on hänen suosikkinsa. Kaisa Haatanen on kirjoittanut aiemmin kaunokirjalliset teokset Meikkipussin pohjalta ja Ylipainolisämaksu.Sanna-Mari Hovi on kustantamotyöläinen, joka pitää opiskelusta, maakuntalauluista ja varhaisaamuista vieraissa kaupungeissa. Hän on kätellyt Norjan prinsessaa mutta pessyt silti kätensä. Hovi on kirjoittanut puolisonsa kanssa kirjan Illallisella Pirkko K. Koskinen.