Katriina Järvinen – författare

Oivaltava tietokirja perheiden vaietuista asioista ja lapsuuden vaikutuksesta koko elämään.Jo Tolstoi sanoi, että kukin onneton perhe on onneton omalla laillaan. Mutta mikä tuo perheille onnettomuuden tai onnen, mikä perheitä erottaa, mistä ei koskaan puhuta?Kokemus omasta perheestä syntyy tavoissa ja puheissa. Ajan myötä perheet myös muuttuvat, vahvistuvat ja rikkoutuvat – vauvaperhe on eri kuin tyhjäksi jäänyt pesä. Puhumaton asia nousee pintaan riidoissa, ja oman perheen olemus paljastuu, kun näkee toisen perheen elämää.Monipuolinen teos kertoo kirjailijan omien kokemusten, tutkimusten ja haastattelujen kautta nykyperheistä ja pohtii myös lapsuuden pitkiä jälkiä.

Oivaltava tietokirja perheiden vaietuista asioista ja lapsuuden vaikutuksesta koko elämään.Jo Tolstoi sanoi, että kukin onneton perhe on onneton omalla laillaan. Mutta mikä tuo perheille onnettomuuden tai onnen, mikä perheitä erottaa, mistä ei koskaan puhuta?Kokemus omasta perheestä syntyy tavoissa ja puheissa. Ajan myötä perheet myös muuttuvat, vahvistuvat ja rikkoutuvat – vauvaperhe on eri kuin tyhjäksi jäänyt pesä. Puhumaton asia nousee pintaan riidoissa, ja oman perheen olemus paljastuu, kun näkee toisen perheen elämää.Monipuolinen teos kertoo kirjailijan omien kokemusten, tutkimusten ja haastattelujen kautta nykyperheistä ja pohtii myös lapsuuden pitkiä jälkiä.

Luokkaeroja, Suomessako?Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tasa-arvopyrkimyksineen on tuonut eri luokista lähtöisin olevat ihmiset samoihin kouluihin, työpaikkoihin ja naapureiksi tavalla, joka luokkayhteiskunnassa olisi ollut mahdotonta. Kohtaamiset ovat avartavia, rikastuttavia ja synnyttävät aitoja ystävyyssuhteita. Toisaalta ne voivat ruokkia erilaisuuden, ulkopuolisuuden ja häpeänkin kokemuksia. Ulkomaalaisten joukosta suomalainen on helppo erottaa - mutta onko luokkataustamme yhtä lailla tunnistettavissa ja millaisiin asioihin se meissä lyö leimansa?Teos nostaa valokeilaan yhden sukupolven luokkaretken lapsuudesta aikuisuuteen. Teksti pohjautuu kirjoittajien sekä haastateltujen 30-50-vuotiaiden suomalaisten tosielämän kokemuksiin, tutkimustietoon ja kirjallisuuteen. Tekijäkaksikko on lähestynyt aihetta ennakkoluulottomasti, oman henkilöhistoriansa kautta, herkästi analysoiden ja huumorilla.

Kun perhe on pahinVanhempiaan ei voi valita, sanotaan. Joskus kuitenkin houkuttaisi. Omat arvot ja elämänvalinnat voivat olla ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa, vanhempi pyrkii hallitsemaan aikuisen lapsensa elämää tai heittäytyy itse pahaa oloaan muihin purkavaksi lapseksi. Välit kiristyvät tai katkeavat kokonaan.Katriina Järvinen tarkastelee teoksessaan aikuisten lasten ja vanhempien suhteen kipukohtia. Vaatimus vanhempien kunnioittamisesta elää kulttuurissamme voimakkaana, mutta entä, kun omat ja vanhempien arvot törmäävät tai kanssakäyminen osoittautuu mahdottomaksi? Salliiko kunnioitus keskustelun? Ennemminkö laiha sopu kuin välien katkeaminen? Rohkea teos nostaa keskusteluun aiheen, josta kulttuurissamme on tavattu vaieta. Helpompi kun on vain todeta: "Onhan ne silti sun vanhemmat."

"Kirja, joka saa sinut katsomaan itseäsi uusin silmin”Ole vain oma itsesi”, ”Löydä todellinen minäsi”, ”Tule siksi, joka olet”. Noinko tosiaan? Onko taivalluksemme täällä johdonmukainen kertomus vai jotakin muuta? Eikö elämä tuo eteen törmäyksiä ja täyskäännöksiä, pussinperiä ja uusia alkuja? Huomaamme olevamme eri ihmisten kanssa erilaisia, välillä omat teot kummastuttavat ja jotkut menneisyyden tapahtumat haluaisi pyyhkiä pois. Joskus ympäristö ei hyväksy sitä mitä olemme.Katriina Järvisen teos on kiehtova tutkimusmatka minän moni-ilmeisyyteen ja maailmaan ympärillämme. Työpaikkailmoitukset huutavat täydellisen tyypin perään, ja edustamme itseämme milloin sosiaalisessa mediassa, milloin lenkkipolulla. Ehyt minä ja ihmisenä kasvaminen ovat kauniita ajatuksia, mutta jättävätkö ne tilaa elämälle sellaisena kuin se on.? Voisiko katkoksien ja keskeneräisyyksien hyväksyminen omassa ja muiden elämässä olla antoisampaa kuin niistä eroon pyrkiminen?Katriina Järvinen on sosiaalipsykologi ja antropologi, psykoterapeutti ja kouluttaja. Hän on kirjoittanut mm. teokset Kaikella kunnioituksella - Irtiottoja vanhempien vallasta (2014), Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007, yhdessä Laura Kolben kanssa) ja Vapaa nainen törmää todellisuuteen (2010, yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa)."

Katseet kohtaavat ja rakkaus täyttää sydämen. Asialla on harvoin kuitenkaan yksin Amor, sillä siihen, kuka löytää kenetkin vaikuttavat elämänpiiriimme ja taustamme. Ja kun yhteen asti on päästy, kyse ei ole vain kahden kaupasta, vaan mukana tulevat kummankin lähiyhteisö, suku ja sen arvostukset.Katriina Järvinen ja Laura Kolbe avaavat teoksessaan parisuhteen muotoutumiseen usein huomaamattamme vaikuttavia jännitteitä. Vaikka menneen maailman naimakaupat ja säädynmukaiset avioliitot voivat tuntua kaukaisilta, taustaansa ei pääse eroon kukaan.Teos on yleistä ja yksityistä yhdistävä tutkimusmatka suomalaisen parisuhteen sopiviin ja sopimattomiin ennen ja nyt.Tekijöiden Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjan tavoin se hätkähdyttää ja saa lukijan katsomaan elämäänsä uusin silmin.Katriina Järvinen on psykoterapeutti ja luennoitsija. Hän on kirjoittanut mm. teokset Kaikella kunnioituksella (2014) ja Saanko esitellä (2017). Laura Kolbe on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut mm. teokset Nykyajan nainen (2016) ja Koti, katu, kortteli (2018). Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa, Järvisen ja Kolben edellinen yhteinen teos, ilmestyi 2007.

Katseet kohtaavat ja rakkaus täyttää sydämen. Asialla on harvoin kuitenkaan yksin Amor, sillä siihen, kuka löytää kenetkin vaikuttavat elämänpiiriimme ja taustamme. Ja kun yhteen asti on päästy, kyse ei ole vain kahden kaupasta, vaan mukana tulevat kummankin lähiyhteisö, suku ja sen arvostukset.Katriina Järvinen ja Laura Kolbe avaavat teoksessaan parisuhteen muotoutumiseen usein huomaamattamme vaikuttavia jännitteitä. Vaikka menneen maailman naimakaupat ja säädynmukaiset avioliitot voivat tuntua kaukaisilta, taustaansa ei pääse eroon kukaan.Teos on yleistä ja yksityistä yhdistävä tutkimusmatka suomalaisen parisuhteen sopiviin ja sopimattomiin ennen ja nyt.Tekijöiden Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjan tavoin se hätkähdyttää ja saa lukijan katsomaan elämäänsä uusin silmin.Katriina Järvinen on psykoterapeutti ja luennoitsija. Hän on kirjoittanut mm. teokset Kaikella kunnioituksella (2014) ja Saanko esitellä (2017). Laura Kolbe on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut mm. teokset Nykyajan nainen (2016) ja Koti, katu, kortteli (2018). Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa, Järvisen ja Kolben edellinen yhteinen teos, ilmestyi 2007.

Ruben Stiller on työskennellyt toimittajana pian neljäkymmentä vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt muuttua niin Suomi, maailma kuin himpun verran Stillerkin.Millainen on ollut Ruben Stillerin taival Kekkosen valtakauden Nummi-Pusulasta Sanna Marinin hallitusvuosien Eiraan? Mitä ihmisestä tulee ja miltä maailma näyttää, kun perimässä kohtaavat vähemmistö ja enemmistö, oma ja vieras? Katriina Järvinen piirtää teoksessaan kuvan valtakunnan hovinarriksi ja provokaattoriksi kutsutusta Ruben Stilleristä, miehestä, joka on jotakin muuta kuin osiensa summa. Paitsi Stillerin maailmaan, teos on matka myös sukupolvikokemuksiin, Suomeen ja sävyjen tajun tarpeellisuuteen.Katriina Järvinen on psykoterapeutti ja tietokirjailija. Hänen teoksiaan ovat mm. Kaikella kunnioituksella (2014) ja Saanko esitellä (2017) sekä Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2008, yhdessä Laura Kolben kanssa) ja Sopivia ja sopimattomia (2019, yhdessä Laura Kolben kanssa). Järvinen on palkittu teoksistaan Marja-Liisa Vartio -palkinnolla ja Elsa Enäjärvi-Haavion palkinnolla.

Kun perhe on pahinVanhempiaan ei voi valita, sanotaan. Joskus kuitenkin houkuttaisi. Omat arvot ja elämänvalinnat voivat olla ristiriidassa vanhempien näkemysten kanssa, vanhempi pyrkii hallitsemaan aikuisen lapsensa elämää tai heittäytyy itse pahaa oloaan muihin purkavaksi lapseksi. Välit kiristyvät tai katkeavat kokonaan.Katriina Järvinen tarkastelee teoksessaan aikuisten lasten ja vanhempien suhteen kipukohtia. Vaatimus vanhempien kunnioittamisesta elää kulttuurissamme voimakkaana, mutta entä, kun omat ja vanhempien arvot törmäävät tai kanssakäyminen osoittautuu mahdottomaksi? Salliiko kunnioitus keskustelun? Ennemminkö laiha sopu kuin välien katkeaminen?Rohkea teos nostaa keskusteluun aiheen, josta kulttuurissamme on tavattu vaieta. Helpompi kun on vain todeta: "Onhan ne silti sun vanhemmat."