Lassi Sinkkonen – författare

Kolme naista, kolme sukupolvea.

Solveigin laulu on autenttisen väkevä romaani kolmesta naiskohtalosta ja karun kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig. Tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut. Naiseksi kypsyvä tyttö, joka vähitellen alkaa oppia oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara. Nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Elämän kovettama nainen, jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, joka haistattaa maailmalle pitkät ja ottaa ilon irti, mistä saa.

Famu. Isoäiti, suomalainen työläisnainen, vahva ja viisas. Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Väkevää runoutta 1960- ja 1970-lukujen vaihteen Suomesta.

”Kommunistirunoilija Sinkkonen Lauttasaaressa / kuka ei nyt häntä olisi ainakin kerran lyönyt / Saatte anteeksi / Tämä ei ehkä ole runo / jonkinlainen demonstraatio”

Humoristisen ja yhteiskunnallisen arkirealismin ohella runot viipyvät pasifistisissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa ja puhuttelevat myös nykypäivän lukijaa.

Sinkkosen tekstejä ovat säveltäneet ja levyttäneet Muksut-yhtyeen Tapio Lipponen sekä Lassi Sinkkosen poika Karl Sinkkonen.

Vuonna 1974 ilmestynyt valittujen runojen kokoelma sisältää runoja Lassi Sinkkosen teoksista Harhaileva aamupäivä (1965), Väljät vaatteet (1966), Sinusta huomiseen (1967), Meitä kohti (1968), Minä, maani, maailmassa (1969) sekä runoja kokoelmien ulkopuolelta.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa.

Väkevää runoutta 1960- ja 1970-lukujen vaihteen Suomesta.

”Kommunistirunoilija Sinkkonen Lauttasaaressa / kuka ei nyt häntä olisi ainakin kerran lyönyt / Saatte anteeksi / Tämä ei ehkä ole runo / jonkinlainen demonstraatio”

Humoristisen ja yhteiskunnallisen arkirealismin ohella runot viipyvät pasifistisissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa ja puhuttelevat myös nykypäivän lukijaa.

Sinkkosen tekstejä ovat säveltäneet ja levyttäneet Muksut-yhtyeen Tapio Lipponen sekä Lassi Sinkkosen poika Karl Sinkkonen.

Vuonna 1974 ilmestynyt valittujen runojen kokoelma sisältää runoja Lassi Sinkkosen teoksista Harhaileva aamupäivä (1965), Väljät vaatteet (1966), Sinusta huomiseen (1967), Meitä kohti (1968), Minä, maani, maailmassa (1969) sekä runoja kokoelmien ulkopuolelta.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa.

Karheaa, rehevää suurkaupungin arkea nuorten ihmisten silmin.

Mitä on olla mies, jonka elämää autioittaa läheisten ja lämpimien ihmissuhteiden puute, kyvyttömyys hellyyteen, aitoon rakkauteen.

Orpo lapsuus, nöyryytykset ja alemmuudentunnot ovat kovettaneet Lauri Rautalan. Hän on itseensä käpertynyt ihminen, joka vaatii muilta enemmän kuin pystyy antamaan, kirjailija ja sosialisti, jolle inhimillinen myötätunto on vierasta. Vastapainona on hänen pehmeäluonteinen, rakkaudessa onnekkaampi ystävänsä Juhana. Näiden nuorten miesten suhteet ja naissuhteet ovat kirjan pääasiallisena sisältönä. Välillä sivutaan myös ajankohdalle tyypillistä poliittista keskustelua. Lassi Sinkkonen puhuu tunteilematta tunteiden puolesta, korostaa rakkauden kaikkivoipaisuutta.

Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1972.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistisissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Karheaa, rehevää suurkaupungin arkea nuorten ihmisten silmin.

Mitä on olla mies, jonka elämää autioittaa läheisten ja lämpimien ihmissuhteiden puute, kyvyttömyys hellyyteen, aitoon rakkauteen.

Orpo lapsuus, nöyryytykset ja alemmuudentunnot ovat kovettaneet Lauri Rautalan. Hän on itseensä käpertynyt ihminen, joka vaatii muilta enemmän kuin pystyy antamaan, kirjailija ja sosialisti, jolle inhimillinen myötätunto on vierasta. Vastapainona on hänen pehmeäluonteinen, rakkaudessa onnekkaampi ystävänsä Juhana. Näiden nuorten miesten suhteet ja naissuhteet ovat kirjan pääasiallisena sisältönä. Välillä sivutaan myös ajankohdalle tyypillistä poliittista keskustelua. Lassi Sinkkonen puhuu tunteilematta tunteiden puolesta, korostaa rakkauden kaikkivoipaisuutta.

Romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 1972.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistisissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Romaani lapsesta elämän sirkkelissä.

Mitja Sikow on puolikasakka Emil Sikowin ja karjalaistyttö Sylvin poika. Perheeseen kuuluu myös Emilin veli, pirtukuningas Saska, joka suistetaan vallasta mutta aina vain jaksaa naurattaa naisia.

Perheen tie kulkeutuu Helsinkiin, seppä Antonin taloon, ja siitä se alkaa. Ensin tapellaan kunnon tappelukset ja sitten juodaan viinaa ja vannotaan ystävyyttä. Anton opettaa nuorelle Mitjalle, miten naista kasvatetaan – kasvatettava nainen taas kasvattaa Mitjaa hellyyteen ja rakkauteen. Mitjan äiti pelkää, miten hurjaluonteinen poika pärjää maailmassa. Mutta Mitja pärjää. Hirtehishuumori, inhimillinen lämpö, väkivalta, hyvyys ja hellyys kietoutuvat toisiinsa Mitjan elämässä. Ja on Mitjalla muutakin. Hän seurustelee Marskin, Jeesuksen, Piispa Henrikin pään ja Lallin kanssa, myös Ava Gardner on kuvassa mukana ja tietysti kenraalieversti Lothar Rendulic, Lapin tuhooja jolle Mitja lausuu valittuja sanoja. Mitjan elämä ei ole helppoa mutta se on värikästä, ajoittain suloista. Mitjan ja Sikowin perheen elämä on sellaista, minkä harvat kokevat, vielä harvemmat haluaisivat kokea mutta mistä monet niin mielellään kuulevat kerrottavan.

Sirkkelisirkus on Sinkkosen viimeinen romaani vuodelta 1975.

”Sirkkelisirkus on kuin Kalervo Palsan maalaus tai elämä ylipäätään – saatanan karu mutta kosminen. Näyttämönään toimivasta aikakaudesta huolimatta ikuisuusaiheita käsittelevä.”

Perttu Häkkinen, Keskisuomalainen (2018)

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Kertomus kahden nuoren rakkaudesta. Ja sen lopusta.

Solveig ja Jussi on romaani elämästä Helsingissä 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Solveig nousee aamuviideltä, lähtee töihin, puskee päivän, jää ylitöihin jos saa. Ja antaa sylin täydeltä rakkautta omilleen.

Jussi on mies, joka unelmoi työväen voimasta, paremmista ajoista, kunnon asunnosta. Mutta ikuisessa rahapulassa haihtuvat haaveet.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Kertomus kahden nuoren rakkaudesta. Ja sen lopusta.

Solveig ja Jussi on romaani elämästä Helsingissä 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Solveig nousee aamuviideltä, lähtee töihin, puskee päivän, jää ylitöihin jos saa. Ja antaa sylin täydeltä rakkautta omilleen.

Jussi on mies, joka unelmoi työväen voimasta, paremmista ajoista, kunnon asunnosta. Mutta ikuisessa rahapulassa haihtuvat haaveet.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Kolme naista, kolme sukupolvea.

Solveigin laulu on autenttisen väkevä romaani kolmesta naiskohtalosta ja karun kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig. Tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut. Naiseksi kypsyvä tyttö, joka vähitellen alkaa oppia oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara. Nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Elämän kovettama nainen, jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, joka haistattaa maailmalle pitkät ja ottaa ilon irti, mistä saa.

Famu. Isoäiti, suomalainen työläisnainen, vahva ja viisas. Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.

Herkkä aikalaiskuvaus yhteiskunnallisista ristiriidoista 1960-luvun lopun Suomessa.

Kun Heinonen saa uuden työpaikan, hän aluksi on vain iloinen, työttömät päivät ovat ohi. Asettuminen uusiin oloihin suuressa autoteollisuuslaitoksessa ei kuitenkaan tapahdu hankauksitta, milloin kiristyvät suhteet esimiehiin, milloin tovereihin. Vähin erin paljastuvat ne voimat, jotka laitoksen maalaamoakin hallitsevat.

Miesten rento jutustelu terävöityy tuon tuosta tiiviiksi poliittiseksi kiistaksi, jossa puolue ja sosialismi ja lähin johto ja sen asenteet puidaan juurta jaksaen. Eikä kaikki paljastuva suinkaan helpota Heinosen oloa ja asettumista. On pakko kysyä, onko ihminen täysin sen systeemin armoilla, jonka hän on itse luonut. Lopullisesti tuntuvat Heinosen asiat suistuvan tolaltaan uuden ja paremman vakanssin myötä. Hänestä tulee työnjohtaja ja paine alhaalta, sivuilta ja ylhäältä alkaa muuttua todella piinalliseksi. Mutta mitä voi perheellinen mies muuta kuin pysyä aloillaan, vaikka tuo pysyminen olisikin myöntymistä, luopumista, pelkuruutta.

Sumuruisku on Sinkkosen ensikoisromaani vuodelta 1968. Sitä ennen hän oli jo tunnettu runoilijana.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.