Lotta Junnilainen – författare

2010-luvun vuokratalolähiössä vain harvat uskovat yhteiskunnan kehittyvän parempaan suuntaan. Eteenpäin menemisen tilalla on kokemus alakynteen ja puristuksiin joutumisesta ympärillä tapahtuvien muutosten edessä. Tutkija-kirjailija Lotta Junnilaisen kirjassa kuvataan kahden vuokratalolähiön arkea. Teos on tutkimus suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja kaupunkien eriytymisestä. Se on kuvaus niukkuudesta, epävarmuudesta ja turhautumisesta, mutta myös yhteisöllisyydestä ja solidaarisuudesta. Aineisto on kerätty etnografisilla menetelmillä osallistumalla alueiden elämään ja asukkaiden arkeen puistoissa, pubeissa, asukastiloissa, kouluissa ja asukkaiden olohuoneissa. Kirja on tutkielma vuokrataloalueiden valtaväestön elämästä, kokemuksista ja niistä mekanismeista, joilla toiset meistä työnnetään yhteiskunnan marginaaliin ja tehdään ikään kuin vääränlaisiksi ihmisiksi. Kirja osoittaa, että luokkaerot eivät ole vain historian jäänne vaan elettyjä eriarvoisuutta tuottavia todellisuuksia. Teoksen pohjalta on helpompi ymmärtää, mistä eriarvoisuudessa on kyse ja miten sitä tuotetaan. Kirja sopii kaikille yhteiskuntatieteellisestä kirjallisuudesta kiinnostuneille lukijoille sekä yliopistoihin kurssikirjaksi ja lukemistoksi.

Mitä on yritysjohtajan onni täyden kalenterin puristuksessa, ja mitä opettaja jännittää tuntien välillä tai projektisihteeri lounastauolla? Miltä näyttää Suomi paperitehtaan piipun juurelta, huoltoaseman kahviosta tai kuntosalin sykkeestä? Vieläkö kaikuu yhteiskunnan kutsu Kainuun korvessa?Suomalaiset ovat astuneet 2000-luvulla uuteen, entistä kovempaan maailmaan. Markkinoiden avautuminen ja uudet teknologiat luovat uusia mahdollisuuksia mutta lisäävät myös paineita. Vaatimukset ovat kasvaneet, ja muutos murentaa vanhoja elämäntapoja ja identiteettejä.Kahdeksan kuplan Suomi kuvaa talouden murrosten silmässä elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta ja sitä, mitä he odottavat itseltään ja toisiltaan. Se kertoo myös tahdosta ja tunteista, jotka sitovat ihmisiä yhteen. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaiset tunteet tarinaa kannattelevat? Onko Suomi jakautumassa niin, ettemme enää ymmärrä toisiamme?