Mikko Porvali – författare

Viborg 1920: Det finska inbördeskriget och den ryska revolutionen har nyss satt sin prägel. Staden kryllar av liv - ryska emigranter, kommunister, hemliga kurirer och föräldralösa barn som försörjer sig genom småbrott. Men förbudslagarna lockar framför allt till sig smugglarna.Spritsmuggling har blivit den viktigaste inkomstkällan längs den Finska vikens stränder och poliskommissarierna Jussi Kähönen och Salomon Eckert tar sig självsvåldigt an utmaningen att, med fara för sina liv, jaga organiserade smugglare.En blå död är den första delen i trilogin Karelen noir - en livsbejakande skildring av Finland under mellankrigstiden med förbudslagar, spritsmuggling och gränslöst supande. Det är en våldsam och fartfylld skröna i Arto Paasilinnas anda.MIKKO PORVALI (f. 1980) arbetar som utredare inom polisen i Finland och har även skrivit flera militärhistoriska verk. På svenska finns sedan tidigare tre fackböcker,bland annat Bakom röda armens linjer (Fischer & Co, 2012) som nominerades till Fack-Finlandiapriset.Brottsfallet i En blå död bygger på en sann historia."skickligt förankrad i en övertygande historisk och geografisk miljö. Händelserna får sina naturliga förklaringar och fakta gestaltas i välskriven skönlitterär form."Etelä-Saimaa"en charmig roman i sin egen rätt"Helsingin Sanomat"Autentisk och övertygande. En blå död är en kittlande kombination av fakta och fiktion."Savon Sanomat

Viborg 1920: Det finska inbördeskriget och den ryska revolutionen har nyss satt sin prägel. Staden kryllar av liv - ryska emigranter, kommunister, hemliga kurirer och föräldralösa barn som försörjer sig genom småbrott. Men förbudslagarna lockar framför allt till sig smugglarna.Spritsmuggling har blivit den viktigaste inkomstkällan längs den Finska vikens stränder och poliskommissarierna Jussi Kähönen och Salomon Eckert tar sig självsvåldigt an utmaningen att, med fara för sina liv, jaga organiserade smugglare.En blå död är den första delen i trilogin Karelen noir - en livsbejakande skildring av Finland under mellankrigstiden med förbudslagar, spritsmuggling och gränslöst supande. Det är en våldsam och fartfylld skröna i Arto Paasilinnas anda.MIKKO PORVALI (f. 1980) arbetar som utredare inom polisen i Finland och har även skrivit flera militärhistoriska verk. På svenska finns sedan tidigare tre fackböcker,bland annat Bakom röda armens linjer (Fischer & Co, 2012) som nominerades till Fack-Finlandiapriset.Brottsfallet i En blå död bygger på en sann historia."skickligt förankrad i en övertygande historisk och geografisk miljö. Händelserna får sina naturliga förklaringar och fakta gestaltas i välskriven skönlitterär form."Etelä-Saimaa"en charmig roman i sin egen rätt"Helsingin Sanomat"Autentisk och övertygande. En blå död är en kittlande kombination av fakta och fiktion."Savon Sanomat

Mitt under brinnande krig skickas en grupp finska soldater långt in bakom Röda armens linjer. Deras uppgift är att skära av järnvägstransporter till stridsplatserna. Sammanhållningen är stark men uppdraget livsfarligt och påfrestningarna enorma. Långt ifrån alla kommer att återvända hem. Trots de svåra förhållandena lyckas man spränga en järnvägsstation och uppehålla fienden. Men när vapenvilan väl utlyses befinner sig patrullen fortfarande i fält och utmaningarna fortsätter. Bakom röda arméns linjer skildrar en av de mest dramatiska operationer som finska fjärrpatruller utförde under andra världskriget.

”Nerokkaimmat tiedusteluoperaatiot ovat niitä, jotka eivät ole koskaan paljastuneet.”Oikea tieto on avain menestykseen. Antiikin Rooma varjeli rauhaa alueellaan kaksi vuosisataa, koska tiedustelutieto kulki keisarille maailman nopeinta tieverkkoa pitkin. Viikingit piinasivat iskuillaan Eurooppaa koska tiesivät mitkä kaupungit olivat sotilaallisesti suojaamattomia ja riittävän rikkaita maksaakseen lunnaita. Yhdysvaltain sisällissodassa Abraham Lincolnin palkkaama etsivätoimisto hankki sodanjohdon tarvitsemat tiedot.Tiedustelun näkymätön historia riisuu usein salaperäisenä kuvatun alan myyttejä ja osoittaa, kuinka välttämätöntä on hankkia oikeaa tietoa päätösten tueksi.

”Nerokkaimmat tiedusteluoperaatiot ovat niitä, jotka eivät ole koskaan paljastuneet.”Oikea tieto on avain menestykseen. Antiikin Rooma varjeli rauhaa alueellaan kaksi vuosisataa, koska tiedustelutieto kulki keisarille maailman nopeinta tieverkkoa pitkin. Viikingit piinasivat iskuillaan Eurooppaa koska tiesivät mitkä kaupungit olivat sotilaallisesti suojaamattomia ja riittävän rikkaita maksaakseen lunnaita. Yhdysvaltain sisällissodassa Abraham Lincolnin palkkaama etsivätoimisto hankki sodanjohdon tarvitsemat tiedot.Tiedustelun näkymätön historia riisuu usein salaperäisenä kuvatun alan myyttejä ja osoittaa, kuinka välttämätöntä on hankkia oikeaa tietoa päätösten tueksi.

Syväluotaus suomalaisen sotilasvakoilun maailmaanSuomi lähetti jatkosodan aikana Neuvostoliittoon kymmeniä sotavangeista värvättyjä salaisia asiamiehiä. Heidät oli tarkoitus soluttaa tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja puna-armeijan esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen. Vakoojien koulutuksesta ja peitetarinoiden kirjoittamisesta vastasivat Suomen parhaat Neuvostoliiton asiantuntijat. Heistä tärkein oli nuori kielitieteilijä, reservin luutnantti Igor Vahros. Vahroksen kirjeet ja päiväkirjamerkinnät muodostavat rehellisen silminnäkijäkuvauksen elämästä Itä-Karjalassa, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon.

Hämmästyttäviä sattumia, mieleenpainuvia rakkaustarinoita ja poikkeuksellisia ihmiskohtaloita sotavuosiltaLukemattomat suhteet särkyivät sotavuosien mullistuksissa, mutta lukemattomia myös syntyi. Rakastavaiset Meeri ja Antti erosivat Kannaksella, ja sotavuodet kuljettivat heidät eri puolille Suomea. 60 vuotta myöhemmin Meeri halusi tulla haudatuksi Antin sormus sormessaan. Dorthe ja Håkan tapasivat sotasairaalassa vuonna 1942 - ja erosivat samassa sairaalassa vaimon kuollessa vuonna 1998.Evakkotielle lähtevä Maria halusi haudata kaatuneen poikansa koti-pitäjän maahan, vaikka alue oli määrätty luovutettavaksi Neuvostoliitolle seuraavana päivänä.

Ajankohtainen historiateos sodassa kadonneista suomalaissotilaista ja ponnistuksista heidän löytämisekseen.Kannaksen suurhyökkäyksessä kesällä 1944 katosi tuhansia suomalaissotilaita. Perääntyessä kaatuneet jäivät puna-armeijan haltuun. Osa heistä päätyi joukkohautoihin, osa jäi maastoon.Kadonneiden palauttaminen Suomeen aloitettiin 1990-luvulla. Merkittävimpiä sotavainajien etsijöitä on Karjalan Valli, sota-arkeologiaan erikoistunut venäläisryhmä. Se on löytänyt 135 suomalaista sankarivainajaa, joista jo puolet on tunnistettu DNA-testein.Karjalan Vallin johtaja Vjatšeslav Skokovin ja sotahistorioitsija Mikko Porvalin teos kulkee kahdessa ajassa, jatkosodassa ja vainajien etsinnöissä.

Ajankohtainen historiateos sodassa kadonneista suomalaissotilaista ja ponnistuksista heidän löytämisekseen.Kannaksen suurhyökkäyksessä kesällä 1944 katosi tuhansia suomalaissotilaita. Perääntyessä kaatuneet jäivät puna-armeijan haltuun. Osa heistä päätyi joukkohautoihin, osa jäi maastoon.Kadonneiden palauttaminen Suomeen aloitettiin 1990-luvulla. Merkittävimpiä sotavainajien etsijöitä on Karjalan Valli, sota-arkeologiaan erikoistunut venäläisryhmä. Se on löytänyt 135 suomalaista sankarivainajaa, joista jo puolet on tunnistettu DNA-testein.Karjalan Vallin johtaja Vjatšeslav Skokovin ja sotahistorioitsija Mikko Porvalin teos kulkee kahdessa ajassa, jatkosodassa ja vainajien etsinnöissä.

Suomalaisten erikoisjoukkojen historia ensimmäistä kertaa yksissä kansissa.Kun marsalkka luovutti Mannerheim-ristin kersantti Paavo Suorannalle, hän kysyi, mistä ansiosta risti myönnettiin. "Repun kannosta", kuului ytimekäs vastaus.Erikoisjoukkosotilaat ovat kantaneet Suomessa reppua noin 120 vuoden ajan. Teos kuvaa erikoisjoukkojen kehitystä ensimmäisestä maailmansodasta 2000-luvulle. Erikoisjoukkojen taitoja on tarvittu niin Kilpisjärven venäläisen varikon räjäyttämisessä kuin jatkosodan uskaliaissa kaukopartioretkissä ja Kabulin evakuoinnissa.Syväluotaava historiateos valottaa erikoisjoukkojen merkitystä maamme historiassa ja kertoo ihmiskohtaloista tapahtumien taustalla.

Suomalaisten erikoisjoukkojen historia ensimmäistä kertaa yksissä kansissa.Kun marsalkka luovutti Mannerheim-ristin kersantti Paavo Suorannalle, hän kysyi, mistä ansiosta risti myönnettiin. "Repun kannosta", kuului ytimekäs vastaus.Erikoisjoukkosotilaat ovat kantaneet Suomessa reppua noin 120 vuoden ajan. Teos kuvaa erikoisjoukkojen kehitystä ensimmäisestä maailmansodasta 2000-luvulle. Erikoisjoukkojen taitoja on tarvittu niin Kilpisjärven venäläisen varikon räjäyttämisessä kuin jatkosodan uskaliaissa kaukopartioretkissä ja Kabulin evakuoinnissa.Syväluotaava historiateos valottaa erikoisjoukkojen merkitystä maamme historiassa ja kertoo ihmiskohtaloista tapahtumien taustalla.

Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen sai jatkosodan viimeisinä viikkoina tehtäväkseen johtaa kaukopartioiskun Petroskoin ratapihalle. Viisikymmentä partiomiestä lennätettäisiin vesitasoilla vihollisen selustaan aivan aseleponeuvottelujen alla. Operaatio Hokki kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan kokonaisuudessaan.Suunnitelma oli erinomainen, mutta lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden ja käveli lopulta takaisin Suomen puolelle.Teos perustuu Antti Porvalin, kirjoittajan isoisän, kätkemään sotapäiväkirjaan, veteraanien kertomuksiin sekä säästyneisiin valokuviin. Se oli myös ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Vakoojaupseerin kirjeet kertovat sotatiedustelun karusta todellisuudestaSuomi lähetti jatkosodan aikana Neuvostoliittoon kymmeniä sotavangeista värvättyjä salaisia asiamiehiä. Heidät oli tarkoitus soluttaa tuotantolaitoksiin, kaupunkeihin ja puna-armeijan esikuntiin, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen. Vakoojien koulutuksesta ja peitetarinoiden kirjoittamisesta vastasivat Suomen parhaat Neuvostoliiton asiantuntijat. Heistä tärkein oli nuori kielitieteilijä, reservin luutnantti Igor Vahros.Talvisodan aikana Vahros oli suomentanut sotasaalisasiakirjoja ja kuulustellut sotavankeja. Jatkosodan alkaessa Vahros sijoitettiin Päämajan liikkuvaan tiedustelukeskukseen Osasto Raskiin, joka sai tehtäväkseen agenttitiedustelun järjestämisen. Suomen arkaluontoisimmat tiedustelusalaisuudet uskottiin nuorelle reserviupseerille, joka oli sukujuuriltaan venäläinen.Salaisen tiedustelun palveluksessa kuvaa koruttomasti sodan todellisuutta, siviiliväestön ahdinkoa ja säälimätöntä tiedustelusotaa. Igor Vahroksen kirjeet ja päiväkirjamerkinnät muodostavat rehellisen silminnäkijäkuvauksen elämästä Itä-Karjalassa, sillä sensuuri ei päässyt puuttumaan venäjänkieliseen kirjeenvaihtoon. Kirjassa on myös uutta tietoa suomalaisesta sotilasvakoilusta, asiamiesten tehtävistä sekä vihollismaan tuntemuksen merkityksestä tiedustelusodankäynnille.Poliisin rikostutkijana toimiva OTM Mikko Porvali (s. 1980) on aiemmin kirjoittanut muun muassa teokset Vakoojakoulu ja Operaatio Hokki, joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana 2011.

Rakastavaiset Meeri ja Antti erosivat Kannaksella, ja sotavuodet kuljettivat heidät eri puolille Suomea. 60 vuotta myöhemmin Meeri halusi tulla haudatuksi Antin sormus sormessaan. Dorthe ja Håkan tapasivat sotasairaalassa vuonna 1942 - ja erosivat samassa sairaalassa vaimon kuollessa vuonna 1998.Evakkotielle lähtevä Maria halusi haudata kaatuneen poikansa koti-pitäjän maahan, vaikka alue oli määrätty luovutettavaksi Neuvostoliitolle seuraavana päivänä.Sotavuodet ovat täynnä hämmästyttäviä sattumia, mieleenpainuvia rakkaustarinoita ja poikkeuksellisia ihmiskohtaloita, joita ansioitunut historioitsija Mikko Porvali on koonnut Rautasormus-kirjaan. Lukemattomat suhteet särkyivät sotavuosien mullistuksissa, mutta lukemattomia myös syntyi. Rakkauden lisäksi Rautasormus kertoo ystävyydestä, kiintymyksestä, perhesuhteista ja kiitollisuudesta - tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi, vaikka ne yleensä historiankirjoissa ohitetaankin.

Jatkosodan alkaessa Suomi valmistautui valtaamaan takaisin talvisodassa menetetyn Karjalan Kannaksen. Hyökkäystä pohjustettiin lähettämällä kaukopartioita vihollisen selustaan tiedustelemaan ja häiritsemään sotilaallisia kohteita. Hyökkäyksen edellä kertoo yhden Kannakselle lähetetyn partion tarinan.Partioon värvättiin kahdeksan Kannaksella kasvanutta nuorta miestä: orpopoikia, kanta-aliupseereita ja rajaseudun venäjäntaitoisia hurjapäitä, jotka palasivat metsiä pitkin kotiseudulleen - tällä kertaa aseistettuina. Kolme viikkoa kestäneen partiomatkan aikana viholliselle tuotettiin suuria tappioita, mutta myös partiosta kaatui kolme miestä. Retken jälkeen Yleisradio teki hengissä selvinneistä radio-ohjelman, jonka tarkoituksena oli nostattaa kansan uskoa omaan hyökkäykseen - olihan partio käynyt tavoitteeksi asetetuilla alueilla.Hyökkäyksen edellä kuvaa suomalaisen erikoisjoukkosodankäynnin syntyhetkiä ja kaukopartioiden äärimmäisiä olosuhteita. Teos perustuu matkasta selvinneiden partiomiesten kertomuksiin, Yleisradion arkistomateriaaliin sekä tutkimukseen tämän erikoisen kaukopartion vaiheista.Kirjan mukana tulevalla cd:llä on alkuperäinen Yleisradion lähettämä partiomiesten haastattelu, joka vie suoraan jatkosodan aikaan.

Hurja selviytymistarina NeuvostoliitostaSuomeen loikanneen Matti Putkisen elämä oli kulkenut äärimmäisyydestä toiseen. Idealistinen nuori opettaja vangittiin Inkerissä tekaistuin syin kansanvihollisena. Sodan sytyttyä hänet määrättiin vähemmistökansalaisista koottuun puna-armeijan osastoon. Kun sotilasjuna kääntyikin pohjoiseen, Putkinen tajusi olevansa matkalla Siperiaan vankileirille. Epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen Putkinen värvättiin desantiksi vakoilemaan suomalaisia Karjalankannakselle. Mies jättäytyi suomalaisten vangiksi. Seuraavan kerran Putkinen palasi Neuvostoliittoon suomalaisessa sotilaspuvussa – sissinä.Vanki, vakooja, sissi on huikea selviytymistarina, joka ajoittuu Neuvostoliiton synkkiin vuosikymmeniin. Se etenee uuden talouspolitiikan luomasta köyhyydestä vähemmistökansojen vainoihin ja kafkamaisesta vankilakokemuksesta Siperian aroille. Teos kuvaa elävästi maata, jossa yöllinen ovenkoputus saattoi merkitä kaiken loppua.

Kiitetyn historioitsijan esikoisromaani kieltolain aikaisen Viipurin alamaailmastaViipuri, 1920. Kaupunki vilisee kieltolain esiin houkuttelemia salakuljettajia, venäläisemigrantteja, kommunistien kuriireja ja sisällissodan orpoja, jotka elättävät itsensä pikkurikoksilla. Kaaoksen keskipisteessä ovat Viipurin Etsivän Osaston komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert.Poliisipari saa selvitettäväkseen kollegan surman, mutta pian kujalta löytyy toinen lainvalvojan ruumis. Käy ilmi, että Kähösellä ja Eckertillä on vastassaan yksittäistä salakuljettajaa suurempi vastustaja. Salakuljetuksesta on tullut itäisen Suomenlahden merkittävin elinkeino, jonka moni poliitikko haluaa säilyttää. Kaksikko käy sotaan trokareita vastaan ylevin päämäärin mutta kyseenalaisin keinoin.Sinisen kuoleman kuva perustuu poliisisurmien osalta tositapahtumiin. Teos kertoo Karjalasta, joka ei ole muistojen kultaama vaan idän ja lännen törmäyspaikka, pirtusodan taistelukenttä ja poliittisten ristiriitojen näyttämö.Rikoskomisario Mikko Porvali (s. 1980) on tullut tunnetuksi sujuvasti kirjoitetuista sotahistoriakirjoistaan, joita on myyty yhteensä kymmeniätuhansia kappaleita. Sinisen kuoleman kuva on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Karelia Noir -sarjan toinen osa kuvaa äärioikeiston nousua 1930-luvullaViipuri 1931. Lapualaisten mustat umpiautot nostattavat pölyä Kannaksen hiekkateillä, viinan salakuljettajat ampuvat läpi tiesulkujen eivätkä kommunistit sääli kohdalleen osuvia poliiseja. Etsiväkomisariot Salomon Eckert ja Jussi Kähönen tutkivat rikoksia nuoressa tasavallassa, jota ääriliikkeet uhkaavat oikealta ja vasemmalta.Kieltolain kumoaminen lopettaa pirtusodan, mutta rikospoliisien vastapelureiksi nousevat maanalainen kommunistipuolue ja poliitikkojen tukema lapuanliike. Oikeusvaltion puolustajat ovat harvassa vallanpitäjien tasapainotellessa kansansuosion ja ääriliikkeiden välillä. Sitten alkaa talvisota, ja Eckert ja Kähönen joutuvat uuden tilanteen eteen, kun poliisin ja sotilaan tehtävät sekoittuvat puna-armeijan saartamassa kaupungissa.Karelia noir -trilogian toinen osa avaa lukijalle Karjalan historiaa rikospoliisien näkökulmasta. Poliisikuolemat, monet rikostapauksista sekä teoksissa kuvattu rikostutkimustaidon kehitys perustuvat tositapahtumiin.

Moskovan rauhan rajalinja, huhtikuu 1940. Rajalta kaapataan Neuvostoliiton puolelle Päämajan valvontaosaston kapteeni, ja etsiväkomisariot Salomon Eckert ja Jussi Kähönen määrätään selvittämään työtoverinsa kohtaloa. Mies löytyy, mutta venäläiset ovat perillä hänen menneisyydestään eivätkä luovuta häntä takaisin. Poliisit joutuvat tekemään tiukan valinnan: on uhrattava työtoverin henki tai vaarannettava tulenarka rauha.Karelia Noir -trilogian päätösosassa liikutaan sodan kuohuista vaaran vuosiin. Jatkosodan alussa poliisit palaavat Viipurin kaduille, mutta selittämättömät räjähdykset pitävät heidät varuillaan. Lopulta Viipuri menetetään lähes taistelutta, ja edessä on kaoottinen lähtö länteen.Rauhan solmiminen ei tuo mukanaan vakautta - punainen Valpo kidnappaa suomalaisia Neuvostoliittoon, ja neuvostosotavangit yrittävät välttyä palautukselta kotimaahansa. Karanneet ovat suojattomia, kunnes poliisit jakaantuvat kahteen leiriin: uuden politiikan kannattajiin ja vastustajiin, jotka Kähösen ja Eckertin tavoin salakuljettavat pakolaisia maasta. Autojonojen valokeilat pyyhkivät yötä, kun vaiteliaita miehiä kuljetetaan Pohjanlahden satamiin ja -Tornioon.Kadonneen kaupungin varjo kuvaa sodanjälkeistä sekasortoista todellisuutta poliisin näkökulmasta. Paenneen sotavangin henkilöllisyyttä on yhtä vaikea selvittää kuin sitä, kenen puolella kollega on. Aito identiteetti on lopulta yhdentekevää: se ratkaisee, kuka voi todistaa olevansa.

Viipuri, 1920. Kaupunki vilisee kieltolain esiin houkuttelemia salakuljettajia, venäläisemigrantteja, kommunistien kuriireja ja sisällissodan orpoja, jotka elättävät itsensä pikkurikoksilla. Kaaoksen keskipisteessä ovat Viipurin Etsivän Osaston komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert. Poliisipari saa selvitettäväkseen kollegan surman, mutta pian kujalta löytyy toinen lainvalvojan ruumis. Käy ilmi, että Kähösellä ja Eckertillä on vastassaan yksittäistä salakuljettajaa suurempi vastustaja. Salakuljetuksesta on tullut itäisen Suomenlahden merkittävin elinkeino, jonka moni poliitikko haluaa säilyttää. Kaksikko käy sotaan trokareita vastaan ylevin päämäärin mutta kyseenalaisin keinoin. Sinisen kuoleman kuva perustuu poliisisurmien osalta tositapahtumiin. Teos kertoo Karjalasta, joka ei ole muistojen kultaama vaan idän ja lännen törmäyspaikka, pirtusodan taistelukenttä ja poliittisten ristiriitojen näyttämö.Rikoskomisario Mikko Porvali (s. 1980) on tullut tunnetuksi sujuvasti kirjoitetuista sotahistoriakirjoistaan, joita on myyty yhteensä kymmeniätuhansia kappaleita. Sinisen kuoleman kuva on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Viipuri 1931. Lapualaisten mustat umpiautot nostattavat pölyä Kannaksen hiekkateillä, viinan salakuljettajat ampuvat läpi tiesulkujen eivätkä kommunistit sääli kohdalleen osuvia poliiseja. Etsiväkomisariot Salomon Eckert ja Jussi Kähönen tutkivat rikoksia nuoressa tasavallassa, jota ääriliikkeet uhkaavat oikealta ja vasemmalta.Kieltolain kumoaminen lopettaa pirtusodan, mutta rikospoliisien vastapelureiksi nousevat maanalainen kommunistipuolue ja poliitikkojen tukema lapuanliike. Oikeusvaltion puolustajat ovat harvassa vallanpitäjien tasapainotellessa kansansuosion ja ääriliikkeiden välillä. Sitten alkaa talvisota, ja Eckert ja Kähönen joutuvat uuden tilanteen eteen, kun poliisin ja sotilaan tehtävät sekoittuvat puna-armeijan saartamassa kaupungissa.Karelia noir -trilogian toinen osa avaa lukijalle Karjalan historiaa rikospoliisien näkökulmasta. Poliisikuolemat, monet rikostapauksista sekä teoksissa kuvattu rikostutkimustaidon kehitys perustuvat tositapahtumiin.

Moskovan rauhan rajalinja, huhtikuu 1940. Rajalta kaapataan Neuvostoliiton puolelle Päämajan valvontaosaston kapteeni, ja etsiväkomisariot Salomon Eckert ja Jussi Kähönen määrätään selvittämään työtoverinsa kohtaloa. Mies löytyy, mutta venäläiset ovat perillä hänen menneisyydestään eivätkä luovuta häntä takaisin. Poliisit joutuvat tekemään tiukan valinnan: on uhrattava työtoverin henki tai vaarannettava tulenarka rauha.Karelia Noir -trilogian päätösosassa liikutaan sodan kuohuista vaaran vuosiin. Jatkosodan alussa poliisit palaavat Viipurin kaduille, mutta selittämättömät räjähdykset pitävät heidät varuillaan. Lopulta Viipuri menetetään lähes taistelutta, ja edessä on kaoottinen lähtö länteen.Rauhan solmiminen ei tuo mukanaan vakautta - punainen Valpo kidnappaa suomalaisia Neuvostoliittoon, ja neuvostosotavangit yrittävät välttyä palautukselta kotimaahansa. Karanneet ovat suojattomia, kunnes poliisit jakaantuvat kahteen leiriin: uuden politiikan kannattajiin ja vastustajiin, jotka Kähösen ja Eckertin tavoin salakuljettavat pakolaisia maasta. Autojonojen valokeilat pyyhkivät yötä, kun vaiteliaita miehiä kuljetetaan Pohjanlahden satamiin ja -Tornioon.Kadonneen kaupungin varjo on Mikko Porvalin Karelia Noir -sarjan kolmas osa. Romaani kuvaa sodanjälkeistä sekasortoista todellisuutta poliisin näkökulmasta. Paenneen sotavangin henkilöllisyyttä on yhtä vaikea selvittää kuin sitä, kenen puolella kollega on. Aito identiteetti on lopulta yhdentekevää: se ratkaisee, kuka voi todistaa olevansa.

Mannerheim-ristin ritari Ilmari Honkanen sai jatkosodan viimeisinä viikkoina tehtäväkseen johtaa kaukopartioiskun Petroskoin ratapihalle. Viisikymmentä partiomiestä lennätettäisiin vesitasoilla vihollisen selustaan aivan aseleponeuvottelujen alla. Operaatio Hokki kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan kokonaisuudessaan.Suunnitelma oli erinomainen, mutta lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden ja käveli lopulta takaisin Suomen puolelle.Teos perustuu Antti Porvalin, kirjoittajan isoisän, kätkemään sotapäiväkirjaan, veteraanien kertomuksiin sekä säästyneisiin valokuviin. Se oli myös ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Jatkosodan alkaessa Suomi valmistautui valtaamaan takaisin talvisodassa menetetyn Karjalan Kannaksen. Hyökkäystä pohjustettiin lähettämällä kaukopartioita vihollisen selustaan tiedustelemaan ja häiritsemään sotilaallisia kohteita. Hyökkäyksen edellä kertoo yhden Kannakselle lähetetyn partion tarinan.Partioon värvättiin kahdeksan Kannaksella kasvanutta nuorta miestä: orpopoikia, kanta-aliupseereita ja rajaseudun venäjäntaitoisia hurjapäitä, jotka palasivat metsiä pitkin kotiseudulleen - tällä kertaa aseistettuina. Kolmeviikkoisella partiomatkalla viholliselle tuotettiin suuria tappioita, mutta myös partiosta kaatui kolme miestä.Hyökkäyksen edellä kuvaa suomalaisen erikoisjoukkosodankäynnin syntyhetkiä ja kaukopartioiden äärimmäisiä olosuhteita. Teos perustuu matkasta selvinneiden partiomiesten kertomuksiin, Yleisradion arkistomateriaaliin sekä tutkimukseen tämän erikoisen kaukopartion vaiheista.Mikko Porvali (s. 1980) on kirjailija, historioitsija ja poliisin rikostutkija.

Miten vakooja koulutetaan? Erinomainen tietokirja Suomen jatko-sodan aikaisesta vakoojatoiminnasta Tieto-Finlandia -ehdokas Mikko Porvalin kirjoittamana!Suomessa koulutettiin lukuisia venäläisiä sotavankeja salaisiksi asiamiehiksi, vakoilijoiksi. Asiamiehet seulottiin sotavangeista, joiden uskottiin olevan valmiita vaihtamaan puolta. Teoksen kirjoittajan isoisä Antti Porvali työskenteli Äänislinnan Tiedustelijainkoulun kouluttajana. Vakoojakoulu perustuu hänen oman turvallisuutensa uhalla kätkemiin asiakirjoihin sekä kertomuksiin asiamiesten koulutuksesta. "Tasapainoinen ja huolellisesti tehty Vakoojakoulu on hyvin poikkeuksellinen ja kiitoksen ansaitseva suoritus." -Erkki Tuomioja

Miten vakooja koulutetaan? Erinomainen tietokirja Suomen jatko-sodan aikaisesta vakoojatoiminnasta Tieto-Finlandia -ehdokas Mikko Porvalin kirjoittamana!Suomessa koulutettiin lukuisia venäläisiä sotavankeja salaisiksi asiamiehiksi, vakoilijoiksi. Asiamiehet seulottiin sotavangeista, joiden uskottiin olevan valmiita vaihtamaan puolta. Teoksen kirjoittajan isoisä Antti Porvali työskenteli Äänislinnan Tiedustelijainkoulun kouluttajana. Vakoojakoulu perustuu hänen oman turvallisuutensa uhalla kätkemiin asiakirjoihin sekä kertomuksiin asiamiesten koulutuksesta. "Tasapainoinen ja huolellisesti tehty Vakoojakoulu on hyvin poikkeuksellinen ja kiitoksen ansaitseva suoritus." -Erkki Tuomioja