Mikko Rimminen – författare

Nenäpäivän huumori haastaa perusnegatiivisuuden ja kääntää mustan valoisaksi. Keski-ikäinen täti-ihminenkin taipuu hyväksymään, että nykynuoriso voi olla hyvätapaista. Valitsen Irman, joka toivoo, että oltaisiin vaan yhdessä ja mukavia toisillemme. Nenäpäivän lukemisen jälkeen, se tuntui oudosti mahdolliselta.

Hippa on kertomus kahdesta veljeksestä, jotka pyrkivät työskentelemään muuttomiehinä hämäräväkeen sekaantuneen, antikvariaattia näennäisesti pitävän äitinsä ikeessä.Monin tavoin epäonnisen muuttorupeaman jälkeen veljekset ajautuvat tyystin toisenlaiselle työkomennukselle, jos kohta yhtä sekakäyttötilaisina kuin edelliselläkin kerralla. Iäkäs Transit täyttyy kehitysvammaisista ja kohtalokkaista nuorista naisista.Kauhtuneen pikkubussin ikkunasta Helsinki ja Uusimaa näyttäytyvät pelkkinä olosuhteina. Isävainaan velkojen tähden ammattirikollisten haltuun päätyneessä rengashallissa puolestaan on jatkuvasti käynnissä jokin uhka tai riesa.Veljekset kuitenkin rakastavat toisiaan niin kuin veljekset rakastavat: sanoin ja rystysin. Päihteisyyttään ja osaamattomuuttaan he myös päätyvät tärvelemään töitä, joiden toimeksiantajina on aivan liian vaarallisia ihmisiä.

Tuttavien kesken herra Lyysälä on yksinkertaisesti Lyy, mutta varsinaisia tuttavia hänellä ei yksinkertaisesti ole. Vanhenemaan vetäytynyt herrasmies ei elämältä paljoa vaadi. Hän autoilee, asustelee helsinkiläisessä kerrostalossa ja ylläpitää tahdikasta hajurakoa taloyhtiön asukkaisiin. Yksi asukkaista, nuori poika, vaikuttaisi tosin jostakin syystä kiintyneen Lyyhyn, ja kun tämä uusi ystävääkisti katoaa, ei syyllisestä ole taloyhtiön kenttätuomioistuimessa epäilystäkään.Kroonisen tuppisuinen Lyy ei omaa tilannettaan helpota. Jokainen uusi yritys vuorovaikutukseksi typistyy joukoksi vahingollisia tölväisyjä, jotka ajavat hänet yhä pahempaan umpisolmuun. Mielensä joutuvat pahoittamaan niin isännöitsijä, talonmiehenrouva kuin läpikelju Tietäväinen, joka näkee Lyyssä pelkkää rikollista luonnetta.Jos se näyttää siltä on surullinen kuvaus surullisesta ihmisestä, jonka menneisyyteen sullottu menetys pakottaa vaikenemaan. Syyllistäminen, syyllisyys ja ja näiden muodostaman möykyn kantaminen koostavat sopan, jonka Rimminen sekoittaa kauniiksi, lempeäksi nautintoaineeksi.

Tuttavien kesken herra Lyysälä on yksinkertaisesti Lyy, mutta varsinaisia tuttavia hänellä ei yksinkertaisesti ole. Vanhenemaan vetäytynyt herrasmies ei elämältä paljoa vaadi. Hän autoilee, asustelee helsinkiläisessä kerrostalossa ja ylläpitää tahdikasta hajurakoa taloyhtiön asukkaisiin. Yksi asukkaista, nuori poika, vaikuttaisi tosin jostakin syystä kiintyneen Lyyhyn, ja kun tämä uusi ystävääkisti katoaa, ei syyllisestä ole taloyhtiön kenttätuomioistuimessa epäilystäkään.Kroonisen tuppisuinen Lyy ei omaa tilannettaan helpota. Jokainen uusi yritys vuorovaikutukseksi typistyy joukoksi vahingollisia tölväisyjä, jotka ajavat hänet yhä pahempaan umpisolmuun. Mielensä joutuvat pahoittamaan niin isännöitsijä, talonmiehenrouva kuin läpikelju Tietäväinen, joka näkee Lyyssä pelkkää rikollista luonnetta.Jos se näyttää siltä on surullinen kuvaus surullisesta ihmisestä, jonka menneisyyteen sullottu menetys pakottaa vaikenemaan. Syyllistäminen, syyllisyys ja ja näiden muodostaman möykyn kantaminen koostavat sopan, jonka Rimminen sekoittaa kauniiksi, lempeäksi nautintoaineeksi.